Ratsastustunnit ahdistaa

[adelaide]

Aloitin ratsastuksen vuosi sitten. Mitä kauemmin ratsastan, sitä epämieluisammaksi ratsastus tulee. Joka kerta ennen ratsastustuntia on hirveä ahdistus ja aina välillä päätän lopettaa kokonaan. Toisaalta haluaisin oppia. Mutta se kentän ympäri meneminen ei vaan tunnu hyvältä eikä ne kuolaimet, raipan käyttö jne. Mitä enemmän lueskelen esim. ht.nettiä, sitä enemmän hevostelu alkaa ahdistaa: hevonen koetaan usein vaan välineenä, joka vaihdetaan lennosta toiseen jos ei miellytä.
Olen aina halunnut hevosen ja nyt ratsastuksen aloituksen myötä on tullut hirveä heppakuume. Mutta haluaisin sen hevosen omaan pihaan niin että saisin toteuttaa hevostelua siten kuin itsestä hyvältä tuntuu. Ei varusteita, ei koulukiemuroita vaan luonnollista menoa, yhdessäoloa ja ystävyyttä.
Miten nyt kannattaisi edetä? Käynkö edelleen tunneilla, jotta oppisin enemmän? Vai onko se ylipäätään tarpeen? Mites kun jos hankin jossain vaiheessa hevosen/hevosia omaan pihaan, pärjäänkö yksin vai pitäisikö olla toisia hevostelijoita lähipiirissä neuvomassa? Mutta kun tuntuu, että niin harva ajattelee asioista samalla tavalla.
Entä millaista se "puskaratsastelu" käytännössä olisi? Pelkkää maastoilua? Mitä touhuta hevosen kanssa, sellaista mistä hevonenkin aidosti tykkäisi?

[M-H]

Olet tärkeiden kysymysten edessä.

Mielestäni jos joku asia tuntuu pahalta eläinten kanssa tehdessä kannataa sitä välttää. Kysy itseltäsi MITÄ sinä opit siellä tunneilla? Onko ne asioita joita haluat oppia mitä siellä opetetaan?

Hevosten kanssahan voit ehdä aivan mitä tahansa vaikka ei käyttäisi agressiivisia keinoja, kipua yms epämielyttäviä asioita hallintaan. Voit ratsastaa maastossa, kentällä, maastakäsitellä,sirkustemppuja, talutella, vapaustyöskennellä, agilityä tai mitävaan. Tavat ja metodit ovat vain erilaisia kuin mitä sinulle opetettu.

Kyllä mielestäni oman hevosen kanssa oppii pärjäämään jos on valmis uhraamaan aikaa ja vaivaa tiedon hankkimiseen ja asioiden harjoitteluun. Ne neuvovat 'ystävät' yleensä ovat sitten kanssa mitä on. Jokaisella kun tuppaa olemaan oma mielipiteensä mitenkä hevosen kanssa tehdä ja touhuta ja seon se ainoa oikea tapa koko maailmassa. Eli voit ihan hyvin itsekkin omat tapasi opetella.
Muista, että SINÄ päätät omista arvoistasi ja toimintatavoistasi, ei kukaan muu vaikka he kuinka yrittäisivät (ja varmasti yrittävätkin)

[Bessie]

Entä jos hakeutuisit jonkun toisinhevostelija-hevosen vuokraajaksi tai hoitajaksi? Hoitajana oppii mahdottomasti enemmän ja saa juuri tehdä sitä kaikkee muuta kuin perusratsastusta. Monet omistajat tarvitsevat apua ja ottavat sitä mieluusti vastaan. Voisit hakea oppia myös joltain ihan eri ratsiopettajalta, ja kokeilla jotain ihan toista tallia. Jos sulla ois sitten se hoitsu jolla saisit ratsastaa, voisit ottaa yksityistunteja joltain mieluiselta opettajalta..

[Tucca]

Etsi talli ja opettaja, jonka kanssa ajatukset kohtaavat. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ratsastajana ei voi koskaan osata liikaa. Hevoselle osaava, herkkä ja taitava ratsastaja on aina mukavampi kantaa, oli tilanne ja käyttötarkoitus mikä hyvänsä. Haluaisin myös tuoda esille sen, että varusteet itsessään eivät automaattisesti satuta hevosta, mikäli ne ovat hevoselle sopivat, oikein sovitetut ja ratsastaja osaa käyttää niitä oikein. Osaamattomuudella saa toki paljon pahaa aikaan. Eikä sillä, kyllä ne osaavatkin ratsastajat pystyvät satuttamaan ja tekemään hevosen olon epämukavaksi.

Mikäli hevoskokemusta ei ole paljon takana ja päätyy hankkimaan oman hevosen, suosittelen lämpimästi pitämään ympärillään "turvaverkon". Oli se sitten sopiva täysihoitotalli tai osaavat ja auttamishaluiset läheiset. Omassa pihassa hevosten kanssa on ihan yksin, mikäli iskee epävarmuus tai haluaisi kysyä joltain neuvoa ongelmatilanteen edessä. Apua ei välttämättä saa heti ja eläinlääkärin tms. asiantuntijan kutsuminen paikalle maksaa. Tämä ei toki ole ongelma, mikäli finanssipuoli on kunnossa (toki sen tulisikin olla kunnossa). Hevosen omistamisessa kuitenkin käytäntö opettaa eniten, eikä kaikkea voi millään oppia kirjoista lukemalla. Pitää vain olla tietyllä tapaa nöyrä, vastuuntuntoinen ja valmis hakemaan aktiivisesti tietoa hevosensa parhaaksi.

Itseään kannattaa aina kuunnella siinä mielessä, että mikäli joku asia ei tunnu hyvältä, se ei todennäköisesti ole sitä. Aivan sama, mitä joku muu toitottaisi vieressä. Omasta kokemuksesta sanon senkin, että aina "kokeneilla konkareilla" ei ole esittää parhaimpia neuvoja. Mielipiteitä ja näkemyksiä kannattaa kuunnella sekä hakea, mutta viime kädessä päätöksistään on vastuussa itse. Ne pitää pystyä perustelemaan oman hevosensa parhaaksi.

[adelaide]

Kyllä se ajatus siitä omasta hevosesta ja nimenomaan omassa pihassa tuntuu nyt kaikkein parhaimmalta. Nimittäin lähin ratsastuskoulu, jossa toisinhevostellaan, on 1,5h matkan päässä. En myöskään ole löytänyt tästä läheltä oikeastaan yhtään kriteereitä täyttävää täysihoitotallia. Itsellä kun vieläpä on niin kovat vaatimukset ja pystyisin omassa pihassa tarjoamaan ne hevosen kannalta parhaimmat oltavat. Aikaa on ihan liikaa ja siksikin tämä hevosharrastus olisi hyvä, ettei jäisi vaan sohvalle makaamaan. Rahapuolikin on kunnossa. Eiköhän sitä turvaverkkoakin saa kudottua, jos ei muuten niin tarjoamalla rahaa sitten vastineeksi neuvoista ja avusta.

[adelaide]

Tällä hetkellä ratsastustunnit ahdistaa aina vaan enemmän. En vaan haluaisi kiertää kenttää ympäri ja suorittaa tehtäviä vaan mieluummin kävisin rauhallisilla maastoretkillä ja nauttisin luonnosta. Tuntuu, että ratsastuskoululla se touhu on niin suorituspainotteista ja hirveästi vertaillaan ja arvostellaan. Eikä siellä pääse harjoittelemaan maastakäsittelyä eikä muutakaan tärkeää. Lisäksi tuntuu, että meidän ryhmä junnaa paikallaan: ei ole tarkoituskaan kehittyä ratsastajana. Huomasin tämän, kun kävin pari kertaa toisella tallilla ja istunta muuttui heti paljon paremmaksi. Mutta tilanne on se, että täällä päin ei vaan yksinkertaisesti ole ainuttakaan tallia, jossa toisinhevosteltaisiin. Muita talleja kyllä löytyy kuin tuo missä nyt käyn, mutta matkaa tulee liikaa (minulla ei ole omaa autoa). Pitäisikö vaan lopettaa tunnit ja hommata oma puskapolle, jonka kanssa rentoilisi? Valmentajan haluaisin tietysti palkata, mutta eipä tänne korpeen taida ketään toisinhevostelijaa saada. Ärsyttää tämä tilanne!

[listener]

Hau.

Hieman samanlaisia tuntemuksia minulla. Olen ratsastanut vajaan vuoden verran tunnin viikossa, ja toki hieman kehittynytkin lajissa. En ole koskaan ollut kiinostunut esteistä, saati kouluratsastuksesta senkään vertaa. Enkä miellä että harrastaisin, tai että haluaisin harrastaa nimenomaan ratsastusta vaan, - hevosia.

Olen käynyt myös tutustumassa lännenratsastukseen ja siihen liittyviin toimintatapoihin ja se tuntuu jopa enemmän omalta jutulta vaikka en ole kuin pintaa raapaissut. Maastakäsittely, johtajuusharjoiteet.. kaikki tuntuu paljon rennommalta ja eläimetkin tuntuvat rennommilta. Jotenkin tuntuu että länkkärissä opin enemmän hevosesta ja siihen vaikuttamismahdollisuuksista, ja että toiminta on ihan oikeasti luonnollisempaa.
Eihän alkuun juuri raippaa tarvittu tavan tunneillakaan mutta nyt se on ilmeisesti tullut siihen käteen jäädäkseen, ainakin viimeksi mua huomautettiin jotenkin sillai jännästi kun olin "tullut tunnille ilman raippaa". Olen vielä ihan untuvikko itse harrastuksessa ja faktoissa, mutta joitain sellaisia huomioita olen tehnyt länkkärin ja englantilaisen välillä mielessäni jotka ovat laittaneet miettimään, mm. ohjilla käytettävä paine, ja kuolaimen mielyttävyys hevosen suussa(?), satulavyön aika kova kireys.. mitkä aiheuttavat hevosissa hermostuneisuutta ja näykkimistäkin.

Olen mietiskellyt näiden kahden lajin tuntien välillä, että kumpaa jatkan. Joillain tunneilla on kuitenkin käytävä että saa oppia jostain imettyä, tällähetkellä molemmilla samaan aikaan, saapahan enemmän opetella yhteispeliä hevosten kanssa.
Oma varsinainen haavekuva harrastamisesta olisi oma hevonen, joka olisi maalla ystävänä ja käyttöratsuna erilaisissa harrastuksissa, maastoilussa jne. kuten kunnon cowboylla konsanaan..

[Henriikka]

Mulla täysin sama ongelma!

Käyn paljon maastossa retkillä, mutta kaikki ratsastuskoulun ryhmätunnit ja varsinkin yksityistunnit on ollu tosi ahdistavia ! Olen muutamassakin paikassa käynyt yksityistunnilla, mutta olen niiiiin alisuoriutunut ja mitään positiivista en niistä saanut irti; ilmapiiri oli niin jäätävä. Mun ongelma kun on uusien hevosten kanssa se, että polleillta katoaa kaikki menohalut & tunti menee ihan pilalle sen jumittamisen takia ja lopulta mulle vaan huudetaan kurkku suorana Olen siis liian jännittynyt/ahdistunut noille tunneille ja kaipaisin ymmärtäväistä ratsastusopettajaa, mutta onko sellaisia jossakin päin maailmaa?

Ratsastuskoulussa ryhmätunneilla taas opettajia ei kiinnostanut koko opettaminen ja me aikuisaloittelijat siellä keskenämme sekoiltiin kuka mitenkin :/ Sitä jaksoin muutaman kuukauden, mutta en edistynyt lainkaan ja maksoin kuitenkin itseni tunneista "kipeäksi". Eikä hevoset hirveesti näyttänyt nauttivan meidän kanssa työskentelystä, päinvastoin. Nyt olen sitten totaalisesti jumissa etenemisen kanssa. Olen lukenut kirjallisuutta ja tehnyt maastakäsin harjoituksia & maastoillut yksikseni, mutta se ratsastustaito! Ja jos oikein muistan, niin olen jo 8 vuotta maastoillut ja taidot silti Ö-luokkaa. Niin ja tuttujen hevosten kanssa maastossa pärjään ( ja maastakäsin) ja ollaan opeteltu uusiakin asioita & maastovaelluksilla köpöttelen sujuvasti junan jatkona

Oisko kenelläkään vinkkejä miten edetä ja mistä/keneltä löytäisin avaimia parempaan ratsastukseen ? Vinkkejä otetaan vastaan, koska joskus haluaisin oman puskapollen enkä sitä haluaisi pilalle ratsastaa !