Aloitin ratsastuksen vuosi sitten. Mitä kauemmin ratsastan, sitä epämieluisammaksi ratsastus tulee. Joka kerta ennen ratsastustuntia on hirveä ahdistus ja aina välillä päätän lopettaa kokonaan. Toisaalta haluaisin oppia. Mutta se kentän ympäri meneminen ei vaan tunnu hyvältä eikä ne kuolaimet, raipan käyttö jne. Mitä enemmän lueskelen esim. ht.nettiä, sitä enemmän hevostelu alkaa ahdistaa: hevonen koetaan usein vaan välineenä, joka vaihdetaan lennosta toiseen jos ei miellytä.
Olen aina halunnut hevosen ja nyt ratsastuksen aloituksen myötä on tullut hirveä heppakuume. Mutta haluaisin sen hevosen omaan pihaan niin että saisin toteuttaa hevostelua siten kuin itsestä hyvältä tuntuu. Ei varusteita, ei koulukiemuroita vaan luonnollista menoa, yhdessäoloa ja ystävyyttä.
Miten nyt kannattaisi edetä? Käynkö edelleen tunneilla, jotta oppisin enemmän? Vai onko se ylipäätään tarpeen? Mites kun jos hankin jossain vaiheessa hevosen/hevosia omaan pihaan, pärjäänkö yksin vai pitäisikö olla toisia hevostelijoita lähipiirissä neuvomassa? Mutta kun tuntuu, että niin harva ajattelee asioista samalla tavalla.
Entä millaista se "puskaratsastelu" käytännössä olisi? Pelkkää maastoilua? Mitä touhuta hevosen kanssa, sellaista mistä hevonenkin aidosti tykkäisi?