Just tänään tein töitä samantyylisen ponin kanssa. Se siis oli sellanen, että saatto kävellä korvat hörössä muutaman metrin päähän, laittaa korvat luimuun ja kohdalle päästyään (koittaa) purra, kääntää persettä tai yksinkertasesti tulee päälle joko suoraan kävellen tai pystyyn hypäten. Alotettiin sit omistajan kanssa niin, että kierreltiin pitkin tarhaa, poni kävi välillä lähellä, mutta käsi + kouluraippa-yhdistelmän sisäpuolelle ei ollut asiaa, jos korvat oli luimussa. Välillä alettiin "haastamaan" ponia jos se ei ite ottanut alotetta ja käveltiin sitä kohti, mutta pysähdyttiin, kun se luimi, eikä päästetty lähemmäs ennen kuin korvat oli höröllä. Varsin nätisti alko ponikin lopuksi väistämään, ts. luimi ja katto pois päin meistä, otti askeleen taaksepäin tai tympääntyessään totisesti lähti kävelemään pois ilman takajalkojen nakkeluita. Tuo tosissaan alkuvaiheessa oli tulla sekä mun että omistajansa päälle hampain ja kavioin. Vaikka tuli korvat höröllä luokse, pysäytin sen parin metrin päähän ja poni sai varovaisesti tulla ihan luokse, jossa sai kehuja ja toisinaan herkkuakin. Loppujen lopuksi saatiin päitsitettyä hörökorvainen poni, joka pääsi vielä hetkeksi nauttimaan vapaudesta, ja tultuaan uudemman kerran nätisti luo, lähdettiin tarhasta. (talutusharjoituksiin, että tyttö talutti ponia eikä toisinpäin.

) Joka kerralla tosiaan poni otti vähintäänkin viimeiset kaks metriä ite, sen verran saatettiin kävellä vastaan jos oli pakko.
Kyseessä on siis kymmenvuotiaan tytön poni, joten asioille oli tehtävä muutos asap. Muussa tilanteessa olisin ehkä kokeillut jotain muuta tekniikkaa, mutta nyt oli mentävä sillä millä pysty mahdollisimman nopeesti saamaan edes pientä edistystä, ja hyvän pohjan parille jatkaa harjotuksia. Käskin tyttöä myös hengaamaan ponin kanssa, ja käymään tarhassa ilman sieltä ponin kanssa poistumista, vaan käyttämässä päitsiä päässä jne, ettei poni aina yhdistä sinne tulevaa ihmistä töihinmenoon.