heppa ei anna kiinni

[viljasofia]

Viestiketjua ei enään ole

[viljasofia]

Tässä siis menne helposti kaksikin tuntia että saan kiinni.
Jos muuten vaan touhuan tarhassa esim.siivoan paskoja niin on silloinkin vähän varuillaan, mutta viimeksi annoin välillä herkkuja ja silittelin niin antoi koskea myöhemmin päähänkin.
Maastakäsin harjoituksia tein pari päovää sitten kun tajusin etten ollut piiitkään aikaan tehnyt, ja siinä meni kuitenkin suht. hyvin, pari kertaa neinasi lähtä omille teillen ja pysähdyksessä jatkoi matkaa.

[Koo]

Just tänään tein töitä samantyylisen ponin kanssa. Se siis oli sellanen, että saatto kävellä korvat hörössä muutaman metrin päähän, laittaa korvat luimuun ja kohdalle päästyään (koittaa) purra, kääntää persettä tai yksinkertasesti tulee päälle joko suoraan kävellen tai pystyyn hypäten. Alotettiin sit omistajan kanssa niin, että kierreltiin pitkin tarhaa, poni kävi välillä lähellä, mutta käsi + kouluraippa-yhdistelmän sisäpuolelle ei ollut asiaa, jos korvat oli luimussa. Välillä alettiin "haastamaan" ponia jos se ei ite ottanut alotetta ja käveltiin sitä kohti, mutta pysähdyttiin, kun se luimi, eikä päästetty lähemmäs ennen kuin korvat oli höröllä. Varsin nätisti alko ponikin lopuksi väistämään, ts. luimi ja katto pois päin meistä, otti askeleen taaksepäin tai tympääntyessään totisesti lähti kävelemään pois ilman takajalkojen nakkeluita. Tuo tosissaan alkuvaiheessa oli tulla sekä mun että omistajansa päälle hampain ja kavioin. Vaikka tuli korvat höröllä luokse, pysäytin sen parin metrin päähän ja poni sai varovaisesti tulla ihan luokse, jossa sai kehuja ja toisinaan herkkuakin. Loppujen lopuksi saatiin päitsitettyä hörökorvainen poni, joka pääsi vielä hetkeksi nauttimaan vapaudesta, ja tultuaan uudemman kerran nätisti luo, lähdettiin tarhasta. (talutusharjoituksiin, että tyttö talutti ponia eikä toisinpäin. ) Joka kerralla tosiaan poni otti vähintäänkin viimeiset kaks metriä ite, sen verran saatettiin kävellä vastaan jos oli pakko.

Kyseessä on siis kymmenvuotiaan tytön poni, joten asioille oli tehtävä muutos asap. Muussa tilanteessa olisin ehkä kokeillut jotain muuta tekniikkaa, mutta nyt oli mentävä sillä millä pysty mahdollisimman nopeesti saamaan edes pientä edistystä, ja hyvän pohjan parille jatkaa harjotuksia. Käskin tyttöä myös hengaamaan ponin kanssa, ja käymään tarhassa ilman sieltä ponin kanssa poistumista, vaan käyttämässä päitsiä päässä jne, ettei poni aina yhdistä sinne tulevaa ihmistä töihinmenoon.

[viljasofia]

Mitä teit aina sen jälkeen kun olit haastanu?
Kyllä tuo minunkin heppa tykö tulee mutta päähän ei ole koskemista, ja tosiaan korvat luimussa

[Koo]

Odotin, että se tulee luokse korvat höröllä, palkkasin ja poistuin. Tosiaan, jokainen "seurusteluhetki" oli hirmu lyhyt, ettei poni ehtinyt kyllästyä ja alkaa näyttelemään hampaita tai poistua ite, vaan me lähdettiin omistajan kanssa sitä ennen.

[viljasofia]

Tänää ei ollut mitään ongelmaa kiinni ottamisessa. Menin ensin siivoamaan tarhaa ja siinä ohessa välillä rapsuttelin ja palkitsin herkulla kun antoi silittää päästä. Ei sanonut mitään kun otin kiinni.
Ihmettelin vain että en ole aiemmin mitään muuta kiinniottotapaa kokeillut kun entistä, ja nyt meni 2 tunnin sijaan 2 min saada kiinni

[pojanpallero]

Tämä onkin mielenkiintoinen aihe. Minulla on kokemusta kahdesta täysin erilaisesta tapauksesta, jotka eivät antaneet kiinni. Ensimmäinen oli suomenhevosruuna, jolla oli uuteen paikkaan tulle todella pahoja käytöshäiriöitä. Kotiutuminen vei useita kuukausia. Kun hevosta haki tarhasta (muuloin kuin illalla talliin syömään), oli vastassa hurja hevonen, joka yritti tulla päälle, käänsi takapuolensa pukkilaukkaan ja yritti jopa potkaista. Oli todella hurjaa menoa. Keinona tämän hurjan esityksen päättymiseen käytin juoksuttamista. Hevonen tarhasi yksin, joten juoksuttaminen onnistui hyvin. Juoksutin pitkä raippa apuna niin kauan, kunnes rauhoittui ja antoi nätisti kiinni. Aikaa myöten tämä kaikki unohtui ja tarhasta hakeminen onnistui ilman ongelmia.

Toiselle hevoselle, joka keksi saman jutun, että enpäs haluakaan tulla tarhasta töihin, ei tämä juoksutus sitten onnistunut ollenkaan. Ensimmäisellä kerralla, kun ei antanut kiinni, niin aloin juoksuttamaan. Jestas, hevonen meni ihan sekaisin. Silmät pyöri päässä ja paniikki oli aivan valtava. Siihen jäi juoksutus. Jos tämä hevonen joskus keksi, ettei anna kiinni, niin siihen auttaa se, että kävelee pitkin tarhaa, käy silittämässä kavereita. Seisoskelee paikoillaan ja touhaan siinä jotain muuta. Lopuksi päästää lähelleen, silloin vain silittelen. Sitten menen pois ja tulen pian uudelleen ja otan rauhallisesti kiinni. Tutkimattomia on näiden pääkopat

[Tirlittan]

Mul on kans ongelmia ton ruunani kans.
Nyt on tullu toi ongelma viimeisen kuukauden aikana. Ei juokse karkuu, mut kävelee vaan edellä, ei lähe kauas, mut pitää sen muutaman metrin "turvavälin"
Ei ole millään lailla uhkaava, et koittas tulla päälle.

Hevonen on ollut vasta vajaa 3kk:ta. Alkuun ei tätä ongelmaa ollut. Et voiko johtuu siitä ettei kunnioita mut, tai koittaa ottaa johtajuutta.
Mielellään on sit lähössä kumminkin lenkille, jos sen sattuu saamaan kiinni! Olen koittanut ettii maastakäsi käsittely kursseja, et oisko niistä apuu.
Raivostuttaa kun aina on yhtä kummailuu toi kiinni ottaminen!