Hevosen lähestyminen

Maasta tapahtuvat hevosaktiviteetit. Temput, venytykset, maastakäsittely.

Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja Intsi » Ke Marras 25, 2009 9:25 pm

Varsin usein kuulee, että ihmisillä on hevosten kiinniotossa ongelmia. Olen toki itsekin jos jonkun kerran saanut hevosilta palautetta, jos olen liian itsekkäästi kuvitellut vain meneväni ja ottavani ne omien halujeni tyydyttäjäksi, vaivautumatta itse edes katsomaan ja kuulemaan niitä, saati jotain "ylimääräistä" tekemään suhteen hyväksi.

Poimin tuolta toisesta ketjusta yhden kirjoituksen, koska se nostatti yhden kiinniottoon liittyvän muiston.
Tuija Raisasen kirjoitti:
Olen kerran sattumalta kokeillut ratsastaa tammaani tahdonvoimalla. en tehyt tietoisesti muuta kuin kovasti tahdoin että se kävelee yhtä tietä pitkin vaikka se lähinnä olisi halunut lähteä tallia kohti. Se käveli mutta minun piti kovasti tahtoa joka ikistä askelta. En olisi varmaan montaa kymmentä metriä jaksanut. Kokemus oli aika huikea vaikka todennäköisesti kehossani tapahtui jotain mitä en itse tiedostanut.


Kävelin kerran ihan ajatuksissani sellaista hevosta kohti, joka oli monen monta kertaa tuntunut "tekevän kiusaa" sitä lähestyessäni. Se oli joka kerta "juoksuttanut" meikäläistä vähintään kierroksen pari paalin ympäri ennen kuin antoi kiinni, joskus sain enemmänkin tehdä töitä. Olin siihen useampia eri menetelmiä käyttänyt, ihan tunnettuja lh-tapoja.

Kuitenkin sillä kertaa, ajatuksissani lähestyessä, kyseinen hevonen ei tehnyt elettäkään mennäkseen karkuun. Ajattelin sitten testata samalla tapaa lähestymistä laajemminkin. Menin useampia eri hevosia kohti kuin masentuneena laahustaen. Vähän vain sellaisella "utuisella" katseella tsuumailin oikeaa reittiä lippiksen lipan alta, mutta muuten koetin olla mahdollisimman eleetön. Keino tuntui olevan hyvin tehokas monelle hevoselle.
Joka päivä voi oppia jotain uutta ;D
Avatar
Intsi
 
Viestit: 317
Liittynyt: To Marras 05, 2009 5:31 pm
Paikkakunta: Karvia, Sara

Re: Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja Jen-ska » To Marras 26, 2009 9:41 am

Mulla on tapana edetä niin, että en ensinnäkään lähesty suorassa linjassa hevosta, vaan kaartaen. Väittäisin silti, että hevoset tasan tarkkaan tietävät, ketä ollaan menossa hakemaan. Ihan fakta, että ne kaikki muut hevoset joko seisoskelevat huoletonna kun kävelet ohi, tai tulevat peräti luokse. Paitsi se, jota olet menossa hakemaan... VAIKKA kuinka koittaisi laskeskella taivaan pilviä mennessään. Kaartelun lisäksi pysähdyn heti, jos hevonen näyttää huolestumisen merkkejä, nostaa tai kääntää päänsä pois minusta.

Pysähdykseen yleensä reagoidaan hyvin hölmistyneellä, mutta kiinnostuneella ilmeellä. Uudet hevostuttavuudet usein kääntävät kahdesti pään pois, toisella kertaa kuin kokeillen että pysähdyinkö tosiaan sen takia, mutta jos molemmilla kerroilla pysähdyn kohteliaasti, saa yleensä vaivatta hevosen mukaansa. Enpä ole kyllä onneksi joutunutkaan tekemisiin hevosten kanssa, joilla olisi kovin vahvat antipatiat ihmisen kanssa työskentelyä kohtaan :)

Oman hevosen kohdalla kyllä toivon, että pysyisin niin mielenkiintoisena ihmisenä, että hän tulisi luokse jo nähdessään minun laitumelle tulevan.
Avatar
Jen-ska
 
Viestit: 170
Liittynyt: Ke Marras 18, 2009 9:35 am

Re: Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja Ane » To Marras 26, 2009 12:55 pm

Hevosetkin lähestyvät toisiaan yllättävän monin eri tavoin. Joku menee aina melko polleana vieraankin hevosen luo, kun taas toinen antaa toisellekin tilaa tutkailla toinen toistaan ensin. Joku saattaa esim. uuden hevosen laumaan tullessa tutkailla tätä uutta hevosta parikin päivää kauempaa, ennenkuin alkaa tekemään lähempää tuttavuutta. Itse lähestyn vieraita hevosia näin tutkaillen, mutta en sentää kuljeskele pitkin tarhaa sitä paria päivää yhteensoittoon. Joku hevonen sallii ihan tavislähestymisen, kun taas toiselle pitää olla kohteliaampi. Sen tuntee sitten hevosesta. Meillä on täällä kotona yksi vanhempi sh-tamma, joka on tullut meille siitoshevoseksi muutamia vuosia takaperin. Sitä ei voi koskaan lähestyä noin vain eikä varsinkaan suoraan edestä, jollei se itse sitä tarjoa. Aikoinani kävin sen kanssa usamman tunnin tahtojen taistelun laitumelta kiinni antamisessa rauhanomaisesti, mutta vieläkin se silloin tällöin on eri mieltä kanssani ja saattaa siirtyä muutaman metrin päähän, ennenkuin kääntyy ja tulee luokse. Ja jos tarhassa on uusi rehupaali, ei varmasti tule portille, ellei muut viedä tarhasta ensin pois. Tämän kanssa en vain jaksa käydä välejä selväksi ihan satasella kuitenkaan. Sen kanssa pärjää kyllä, vaikka se vieläkin välillä unohtaa olevansa sellaisen emännän tallissa, joka ei vie sitä ulos tarhaankaan, ellei se seiso kuopimatta hiljaa boxissaan. Sitkeä mimmi se on. Vielä monen kk päästäkin sille saattaa tulla takaumia ja se luulee saavansa haluamansa käyttäytymällä ei-toivotusti. Vaan maanpinnallehan se sieltä ennen pitkää tipahtaa ja myöntää elämän realiteetit, kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole. Menipä kauas lähestymisestä.
Ane
 
Viestit: 106
Liittynyt: To Marras 12, 2009 7:03 pm

Re: Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja Intsi » To Marras 26, 2009 2:34 pm

Jenska kirjoitti:
Väittäisin silti, että hevoset tasan tarkkaan tietävät, ketä ollaan menossa hakemaan. Ihan fakta, että ne kaikki muut hevoset joko seisoskelevat huoletonna kun kävelet ohi, tai tulevat peräti luokse. Paitsi se, jota olet menossa hakemaan... VAIKKA kuinka koittaisi laskeskella taivaan pilviä mennessään.

Niinpä :P Minä kanssa aika usein tuota kaarevaa lähestymistä käytän, moni hevonen sen hyväksyy paremmin. Toki päästyään suhteessa pidemmälle jonkun hevosen kanssa on sitä sitten helpompi lähestyä useammin erilaisin tavoin.

Ane kirjoitti: Hevosetkin lähestyvät toisiaan yllättävän monin eri tavoin.

Kanssa niin totta. Meillä on tuossa kymmenen hevosen laumassa muutama sellainen, jotka lähes aina uuden hevosen tullessa juoksuttaisivat ympäri tarhaa ja kauan kuin sanoen, että tajuakin pitää alempiarvoinen paikkasi tai saat lähdöt täältä. Eivät ne mitään kauheuksia muutoin yhdellekään uudelle sinällään muuten tee, ovat itsekin laumassa kohtalaisen alhaisessa asemassa. Korkeampiarvoiset yksilöt puolestaan antavat useimmat aika vähän mitään huomiota uudelle tulijalle, mutta tarvittaessa kyllä sitten paljonkin kipakammin, toki riippuen ainakin jonkin verran siitä minkätyyppinen tulija on.
Joka päivä voi oppia jotain uutta ;D
Avatar
Intsi
 
Viestit: 317
Liittynyt: To Marras 05, 2009 5:31 pm
Paikkakunta: Karvia, Sara

Re: Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja Ane » Pe Marras 27, 2009 1:04 pm

Näiden omien kasvattien luo näyttää olevan se ja sama, mistä kulmasta niitä lähestyy ja millä asenteella. Yleensä ihmisen nähdessää ovat valmiita jo luokse tulemaankin. Vieraat opetetaan samaan asenteeseen pikkuhiljaa.
Ane
 
Viestit: 106
Liittynyt: To Marras 12, 2009 7:03 pm

Re: Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja Ane » Pe Marras 27, 2009 1:06 pm

Korjaanpa nyt verran kuitenkin, että tokihan jos lähestyn hevosta ja tahdon sen siirtyvän edestäni pois, niin ei se ihan sama asenne enää ole itsellä kuin hevosen luokse mennessä. Ja varsojen on kyllä valtavan vaikea välillä sisäistää, että ihan joka kerta en menekään tarhaan vain ja ainoastaan heitä varten.
Ane
 
Viestit: 106
Liittynyt: To Marras 12, 2009 7:03 pm

Re: Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja Skydar » Pe Joulu 25, 2009 10:10 pm

Oma hevoseni kun se oli just tullu mulle se juoksutti aina vähintään vartin tarhaa ympäri : D Kerran kun mulla oli paljon aikaa, menin sen tarhaan ja se heti alkoi näyttää huolestuneelta ja käänsi päänsä pois päin. Menin heti vaan kyykkyyn puun juurelle ja vaan rauhassa istuskelin siinä varmaan sen vartin verran, Riina tarkkaili mua koko ajan sivusilmällä mut sit se alkoi pikku hiljaa ottamaan askeleita mua kohti. Hetken päästä sit tunsin ku turpa hamusi mun olkapäätä, sen jälkeen käännyin ja nousin hitaasi ylös ja silitin sitä ja juttelin sille. Taisin antaa näkkärinki (?) Sen jälkeen ei oo ikinä ollu ongelma et se ei antais kiinni : ) Vaikka lähestyy suorassa linjassa naru kädessä, se vaan katsoo rauhallisesti :-)
Skydar
 
Viestit: 3
Liittynyt: Su Marras 08, 2009 10:03 pm

Re: Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja Hihii » La Joulu 26, 2009 5:26 pm

Rauhallinen, rento ja lempeä lähestyminen on mielestäni tärkeintä. Jos ajattelee jo valmiiksi, että "haa, saanpas tuon konin jos hyppään täältä puun takaa sen selkään ja kiepsautan narun kaulan ympärille" niin eihän se onnistu.. Mutta jos ei tiedä mitään hevosen tavasta juosta karkuun ja hipsii ajatuksissaan sen viereen niin johan onnistuu. En monesti edes kovin erityisesti ajattele, että olen menossa hakemaan hevosta. Kunhan tallustelen tarhaan/pihattoon/laitumelle ja katson, että päädyn lopulta "oikean" hevosen kohdalle.

Ja sitten tietysti kiinni saamiseen vaikuttaa muukin kuin lähestyminen. Jos hepoa läpsii tai huutaa rangaistuksesksi niin se tuskin on kovin iloinen ihmisen seurasta.. Ja olen huomannut, että jotkut hevoset jotka eivät meinaa antaa ottaa itseään kiinni tarhassa pelkäävät portin kohdalla kuollakseen. Ehkä niillä on huonoja kokemuksia portin kanssa sähläämisestä?
Hihii
 
Viestit: 164
Liittynyt: Pe Marras 06, 2009 4:34 pm
Paikkakunta: Hahaa enpäs kerro, arvaat kumminkin

Re: Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja Röne » La Tammi 02, 2010 11:36 pm

Kun olen nähnyt hevosmiesnaishevoskuiskaaja ihmisen :D en tiedä tarkalleen miksi sanotaan niin kuitenkin silloin hän yritti saada hevosta kiinni juuri sillä tavalla kun moni tässä yläpuolella on kertonut. Elikkä kohtaa hevosen luo kiemurellen ja kaarreleen ja maata tutkien ja mennyt silittemään ja tervehtimään muita hevosia. Silloin se on onnistunut kun yleensä hevonen kun hevonen kiinnostuu kuitenkin ihmisen tekemisistä ja tulee luokse tai antaa ottaa kiinni.
Tuota tapaa myös itse olen joidenkin hevoseten kanssa käyttänyt ja se on toiminut :)
Röne
 
Viestit: 13
Liittynyt: La Tammi 02, 2010 1:34 am

Re: Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja Intsi » Su Tammi 03, 2010 8:34 pm

Ne, joilla on useampi kuin yksi hevonen käytössä, voivat haastaa itsensä mestareiksi hevosta lähestyessä vaikkapa niin, että lukevat samaan aikaan monen hevosen reaktioita. Itse tein tuollaista lähestymisharjoitusta tässä taannoin. Oli aika mielenkiintoinen harjoitus. Etenin niin, että aina, jos jonkun hevosen pää oli kääntymässä pois päin, pysähdyin ja odotin kunnes katse palasi. Sitten taas etenin, mutta niin varovasti, ettei yksikään lähtisi pakoon, edes ajatuksen tasolla. Näin etenin niin kauan, kunnes ensimmäinen lähti tulemaan kohti. Tuota olisi voinut toki jatkaakin, tavoitteena saada kaikki luokse.
Joka päivä voi oppia jotain uutta ;D
Avatar
Intsi
 
Viestit: 317
Liittynyt: To Marras 05, 2009 5:31 pm
Paikkakunta: Karvia, Sara

Re: Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja Ane » To Helmi 18, 2010 7:35 pm

Pitkään olen miettinyt, että mikähän pointti minulta on jäänyt huomaamatta jutuissani. NO, sehän oli se, että silloin, jos joku hevonen laumassa ei syystä tai toisesta salli minun lähestyvän sitä, muutan asennettani:

-NO, enhän minä sinua ole edes tulossa hakemaan. KUnhan vain tulen moikkaamaan.

Huijaus tietenkin paistaisi läpi, ellen olisi päättänyt jo ennakolta, että en edes ota hevosta mukaani, jos asia on sille vaikea. IHan hieno juttu, jos edes pääsen kahden metrin päähän siitä ilman, että se ottaa livohkat. Jos sitten pääsenkin lähemmäs, se on vain plussaa, josta tietty hevonen saa palkinnoksi sen, että itse häivyn paikalta.

Tuo meidän maailmaa nähnyt appaloosa-tammamme oli loppusykyllä meillä tullessaan selkeästi sitä mieltä, että ihan varmasti ihminen tulee vain hakemaan sen töihin. Ylläri sille olikin suuri, kun menin alussa vain sitä hipaisemaan. Kun siitä lähdin heti pois, se jäi katsomaan perään. SEikka, jota ei kuulema ole ennen juuri tehnyt. Sille ihminen oli enemmänkin vain käskyttäjä. (Huomio! Paikka, josta sen hain, oli fantastinen ja tamma sai parhaan mahdollisen hoidon jne. siellä, mutta suuressa laumassa siitostamma tietenkin vähän hukkuu massaan. Ja koska tamma oli vain hetken ollut tuossa paikassa, ei sillä ollut ehtinyt kovin vahvaa sidettä suomalaiseen ihmiseen siellä kehkeytyä.) Tässä talven aikana olen tamman muutamia kertoja ottanut mukaan kävelylenkilleni. Se taitaakin olla tammalle ihan uusi asia. PIkkuhiljaa se on alkanut jopa tulla ihan itse tyrkylle tarhassa. Annan asian tekeytyä omalla painollaan. Kyllä se siitä pikkuhiljaa. KUn ei ole kiirettä mihinkään.
Ane
 
Viestit: 106
Liittynyt: To Marras 12, 2009 7:03 pm

Re: Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja riparapa » La Helmi 20, 2010 9:38 am

Töissä ollessanikin pidin hevosen kiinnisaamista tärkeänä. Ei ollut aikaa kolmeakymmentä pyydystää, oli helpompi seistä portilla ja vain ottaa tarjokas narun päähän.

Sattui sitten seuraavanlainen tapaus. Olin hakemassa kuumaa ja tempperamenttista ponia. Se tuli aivan normaalisti tarjolle. Kun ojensin käteni laittaakseni lukon kiinni, ponilla rävähti silmät ja sieraimet selälleen ja salaman nopeasti se karkasi n. kymmenen metrin päähän puhisemaan. Täysin hölmistyneenä seisoin vaan paikallani. Poni tuijotti minua kuin lohikäärmettä tutussa hahmossa.... En ymmärtänyt alkuunkaan sen todella voimakasta reaktiota, puhumattakaan syytä siihen. Käännyin vähän ja poni lähestyi. Selvästi se halusi tulla, mutta jokin.... Se tuli ihan hollille, mutta kättä liikauttaessani, syöksyi taas kauemmas -ja puhisi. Kolmannella kerralla se koski jo selkääni ja ilmoitti kyllä halustaan lähteä mukaani, mutta kättä liikuttaessani poistui heti paikalta. Kättä... Minulla oli kyllä päälläni "uusi" takki. Musta muuten, mutta hohtavan valkoiset hihat. Riisuessani takkia tajusin. Olin juuri ollut ruokiksella ja käsin syönyt ainakin tusinan savusilakkaa. Toki pesin käteni, mutta vain lämpimällä vedellä ja ne haisivat. Onneksi oli kesäkeli ja murskasin apiloita käsissäni. Toivoin edes hieman peittäväni kammohajua. Se toimi. Toki poni oli edelleen pinkeänä lukkoa laittaessani, mutta rentoutui heti kävellessä talliin. En yleensä syötä mitään kädestä, mutta käsipesun jälkeen kävin pari porkkanaa antamassa, eikä haju enää tuntunut saavan ponia tolaltaan, ei edes huolestumaan. Ihana, herkkis!
riparapa
 
Viestit: 14
Liittynyt: Ma Helmi 15, 2010 12:39 am

Re: Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja Ane » La Helmi 20, 2010 10:10 pm

riparapan kirjoitus oli kyllä niin opettavainen. Osasit olla hermostumatta ponille sen oudoista reaktioista. Moni muu olisi antanut sille vielä lisää vauhtia, kun se noin paikalta poistui.

Meillä oli viikon verran ongelmia myös 3v. lv-orimme tarhasta haun kanssa iltaisin. Ilmeisesti jompikumpi, avokkini tai minä, olimme häikäisseet sen silmän otsalampuillamme, sillä se ei suostunut tulemaan lähelle, jos otsalamppu oli päällä. Kun lampun otti pois päältä, se tuli heti luokse ja laski päänsä riimuja varten. TAluttaa sitä sai kyllä otsalampun kajossa, mutta ehdottomasti ei saanut katsoa sitä kohti lampun kanssa. Ja ihmekös tuo. Kuka se nyt tahtoisi, että lampulla silmät sokaistaisiin.
Ane
 
Viestit: 106
Liittynyt: To Marras 12, 2009 7:03 pm

Re: Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja riparapa » Su Helmi 21, 2010 3:43 pm

Kiitos, Ane! Kyllä minäkin varmaan useasti syyllistyn toimeliaaseen tietämättömyyteen, mutta tuo tilanne oli niin selvä paniikkireaktio tai jotain. Siinä hölmistyneessä tilassa ei kyllä takuulla tee elettäkään, ettei pahentaisi tilannetta. Hetki hengittelyä ja varovasti (pakottamatta) alkaa kelata tilannetta...

Miten usein vieläkin kuulee väitettä "se pissipää vaan pelleilee" !!! Kyllä sitä itsensä välillä tyhmäksi tuntee, kun ei keksi syytä. Mutta paljon viisaammaksi, jos syyn löytää ja vielä pystyy sille jotain tekemään. On antoisaa olla välillä vasemman jalan saapas ja joutua myöntämään se.

Tuon otsalamppujutun olen myös kokenut. Tai itse en juurikaan käytä, mutta kumppanilleni se on miltei kroonistunut otsalle pimäään vuoden aikaan ;)
Hevoset alkoivat häslätä ja olla levottomia. Opeteltiin tilannetta ja nykyään kaikki hyvin. Heiluva valo on ärsyttävä minunkin mielestäni ja sellainen suoraan kohti valaisu herkälle varmaan kolmannen asteen kuulustelu-valaistus. Mutta onhan se oiva kapistus oikein käytettynä.
riparapa
 
Viestit: 14
Liittynyt: Ma Helmi 15, 2010 12:39 am

Re: Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja Ane » Su Helmi 21, 2010 8:35 pm

Ei nyt liity mitenkään hevosasiaan, mutta kun nyt näistä otsalampuista puhuttiin, niin tuon orin kanssa, kun on joutunut otsalampun sammuttamaan, niin onhan se taivaan totuus tullut esille, että näkee sitä kyllä ilman otsalamppuakin näin talvilumilla. Tulen käyttäneeksi otsalamppua yleensä vain sen vuoksi, että pelkään selkääni, joka ei todellakaan tykkää, jos "astun tyhjää" eli edes pieneen kuoppaan. Siksi sitä lamppua tulee pidettyä hämärissäkin jo. Toisaalta hiukka turhaan. Kyllä sitä oppii selkäydintasollakin kävelemään, kun antaa itselleen mahdollisuuden.
Ane
 
Viestit: 106
Liittynyt: To Marras 12, 2009 7:03 pm

Re: Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja SanniStella » Ma Huhti 12, 2010 11:32 am

a
Viimeksi muokannut SanniStella päivämäärä Ma Maalis 14, 2011 1:46 am, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
SanniStella
 
Viestit: 58
Liittynyt: Pe Helmi 12, 2010 12:09 am
Paikkakunta: Maapallo

Re: Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja Jen-ska » Ma Huhti 12, 2010 11:55 am

SanniStellan tekstistä tuli mieleeni, että musta on jotenkin kurjaa että oma heppa odottaa innoissaan portilla koko sen ajan mitä tallilla vietän, musta se kertoo siitä että sillä on tylsää siellä :(
Avatar
Jen-ska
 
Viestit: 170
Liittynyt: Ke Marras 18, 2009 9:35 am

Re: Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja SanniStella » Ma Huhti 12, 2010 12:08 pm

.
Viimeksi muokannut SanniStella päivämäärä Ma Maalis 14, 2011 1:47 am, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
SanniStella
 
Viestit: 58
Liittynyt: Pe Helmi 12, 2010 12:09 am
Paikkakunta: Maapallo

Re: Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja sugardoll82 » Ma Touko 10, 2010 10:39 pm

sama juttu täällä,lallukka kyttää että päästä päästä jo pois ja kurja olo joka kerta kun lähtee ite pois...tarhat ei kyl oo hevosia varten :evil:
sugardoll82
 
Viestit: 28
Liittynyt: La Touko 01, 2010 3:05 pm

Re: Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja Koo » Pe Touko 21, 2010 9:52 pm

Itse pyrin pitämään tarhan/laitumen mahdollisimman mukavana ponille, siinä kun se viettää kesät yötä päivää. Ja tämä on tuottanut tulostakin, muiden hevosten juostessa aidoista läpi, jää poni katselemaan muita, käyskentelee ympäriinsä, kun eihän tarhasta poistuta ennen lupaa.
Temput ja maastakäsittely tehdään tarhassa, myös kaikenlainen molemminpuolinen rapsuttelu ym. Hankalaa se tosin on, kun samassa tarhassa on kolme ISOA hevosta, jotka eivät kunnioita ihmistä sitten pätkän vertaa (kyseessä hevoset, jotka harjataan molemmin puolin kiinnisidottuina, varustetaan, ratsastetaan ja jätetään karsinaan seisomaan, plus ruokitaan). Näitä kolmea kun pitää koko ajan pyytää pois hästäämästä ponini luota, joka ei tosin onneksi enään lähde juoksemaan, kun toiset tulevat lähemmäs. Katselee vain korvat hörössä takanani, pitäen turpaa olkapäälläni, kun huidon jästipäitä pois.
Aina, kun hääräilen tallin takana, tarhan edessä, poni katselee minua, lähinnä vain kiinnostuneena, ei ilmaise olevansa tympääntynyt tarhassa seisoskeluun, vaikka mielellään onkin mukana kaikissa puuhissa, mitä teen.
Ponin haen tarhasta kutsuen. Mikäli poni ei tule luokse, kävelen vähän matkaa ponia kohti, jolloin se yleensä lähtee kävelemään minua kohti. Silloin pysähdyn, ja odotan, että poni tekee siirtonsa. Mikäli poni ei kuitenkaan tule, katselee vain korvat hörössä puuhiani, kiertelen tarhassa, kävelen ponin pään ohi ja kuiskaan ponin kohdalla "tule". Tämä on aina toiminut, poni on seurannut olinpaikastaan aina portin sulkemisen ja sähköpaimenen päällekytkemisen kautta talliin/harjauspaikalle. Mikäli tallilla on ihmisiä, jotka eivät hyväksy "hippeilyäni", laitan ponin riimuun kiinni narun, mutten yleensä sido sitä mihinkään kiinni, kun minun on helpompi liikutella ponia kun se on irti.
Hyppäsi välillä hieman aiheesta :D
Avatar
Koo
 
Viestit: 281
Liittynyt: La Huhti 03, 2010 9:11 pm
Paikkakunta: Oulu

Re: Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja Koo » Pe Touko 21, 2010 10:02 pm

En osaa poistaa viestiä, tuli siis kaksi samanlaista viestiä peräkkäin O.o
Viimeksi muokannut Koo päivämäärä Ke Kesä 02, 2010 3:08 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Koo
 
Viestit: 281
Liittynyt: La Huhti 03, 2010 9:11 pm
Paikkakunta: Oulu

Re: Hevosen lähestyminen

ViestiKirjoittaja naappero » Ti Touko 25, 2010 9:01 am

Eilen kokeilin tuota kierrellen lähestymistä oripojan kans( joka ei tahtonut talliin) ja lähti vain syömään keskelle tarhaa..
Käppäilin ensin kohti, mutta muistin sitte, että lähestyä voi myös toisillakin tavoin. :)
Tein semmoisia ihme kaaria ja kiertelin enkä katsonutkaan polleen. 8-)
Hieman tyhmänä se minua katsoi, mutta suostui erittäin hyvin kiinniotettavaksi ja hyvillä mielin lähti mukaan :)
"Ei riitä, että osaa ratsastaa, pitää osata myös pudota"
"Seek the stallion born of fire, harness the flaming horse"
Avatar
naappero
 
Viestit: 18
Liittynyt: To Huhti 08, 2010 1:03 pm


Paluu Maastakäsittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron