Yli-innokasko?

[Katri]

Meillä on hieman hölmö ongelma. Josko joku olisi törmännyt ehkä saman laiseen käytökseen?
Ravitaustainen sh-ruunani on kovasti tykännyt uudesta ratsun virastaan. On ollut oppivainen ja kiinnostunut kaikesta juoksutuksen ja ratsastuksen taholla. Kiltti ja kiva kaveri. Yhdessä ollaan nyt toimittu vuosi.

Alkutaipaleella meillä oli aika paljonkin luottamuspulaa. Varsinaisia johtajuusongelmia ei ollut, mutta hevosen luottamuksen puute ilmeni pakovietin korostumisella. Siinä sitten tietysti sattuikin jonkin verran pahasti ja mursin jalkani. Tästä sisuuntuneena aloitettiin molemmin puoleinen luottamuksen rakennusprojekti. Nyt asiat ovat todella mukavasti ja yhteistyö pelaa suurelta osin. Luottamusprojektimme aikana touhusimme paljon maastakäsittelyjuttuja naruriimussa. Selässä olin alkuun sen verran epävarma että tuntui hyvältä saada onnistumisia maastakäsin ja huomata että hevonen kuuntelee minua. Hyväntuulisesta naruriimutemppuilusta tulikin meille kummallekin enemmän leikkiä. Mitään suuria tavoitteita ei asetettu. Palkintona meillä oli nami ja nyt ollaan otettu käyttöön myös naksutin.

Jo melko alussa huomasin että ruuna innostuessaan tuulettelee pippeliään. Tämä toistui joka kerta maastakäsittelyrupeaman aikana. Asiasta ei ollut varsinaisesti haittaa. Tuttu koiran kouluttaja sanoi että luultavasti hevonen on vaan rento ja sillä on kivaa. Jatkoin maastakäsittelyä edelleen. Nyt kuitenkin syksyn tullen on muutama kerta mennyt hieman yli. Ruuna alkaa tarjoamaan temppuja toistuvasti tyyliin: "Haluatko että teen tämän jutun? Entäs tämä sitten? Käännynkö näin tosi nopeasti?" jne. Homma ei enää etene niin että minä pyydän ja ruuna tekee. Koko touhu menee sohlaamiseksi ja ruuna säheltää pippeli ojossa. Ulkopuolisesta on todella erikoisen näköistä toimintaa, mutta itselläni ei ole ainakaan enää kovin kivaa. Yritin kyllä myös opettaa että kun ollaan paikallaan pää matalalla ja rennosti, niin siitä saa palkinnon. Tämän tekee kyllä, mutta heti kun sitä ei enää pyydetä sohlaaminen jatkuu. Tammoja ei ole tallillamme lainkaan, eikä lähistölläkään. Hevonen on korvat hörössä ja iloisen oloinen, mutta kyllä tässä nyt joku menee pieleen.

Ratsastus ja juoksutus sujuvat edelleen hienosti. Näissä kehittyminen on parempaan päin, eikä ylimääräistä sohlaamista ole ollut. Ruuna ei myöskään vaikuta siltä että olisi hyppäämässä niskaani. Silti tässä ihmettelen että olenko nyt vahingossa ehdollistanut hevoseni herättämään sukupuoliviettinsä naruriimutyöskentelyssä? Onko sillä liian kivaa vai mistä on kyse? Millä saan ruunan keskittymään temppuihin ja suuntaamaan energiansa työskentelyyn, ja jättämään letkun heiluttelut sikseen?

Voi voi, tämä kuulostaa niin pöhköltä, mutta on ihan oikea ongelma. Maastakäsittelyharjoituksia olisi kuitenkin kiva jatkaa jos tämä sählääminen vain saataisiin pois.

[Koo]

Tämä hevonen esimerkiksi on aina myös tuulettelemassa paikkoja työskennellessään, ja olen itsekin miettinyt, että mikähän siinä nyt on. Kuten videoistakin huomaa, en usko noillakaan olevan yhtään mitään kunnioitusongelmia tai muutakaan. (tuossa muuten mielestäni yksi aliarvostetuimmista ja tuntemattomimmista hevoskouluttajista/käsittelijöistä, ihan mieletön nainen!)

Minulla on samanlainen koira. Jos aletaan tekemään jotain, (tai jos teen ponin kanssa jotain ja koira on mukana) se käy aivan ylikierroksilla ja tarjoaa kaikki osaamansa temput ja ehdottaa uusiakin, jos mikään aiemmista ei minulle kelvannut. Se on myös ihan järjettömän herkkä; jos karjaisen, että nyt rauhotut, hengität hetken, ja sen jälkeen jatketaan, niin koirapa ei ala enää millekään. Sille auttaa toisinaan se, että käsken vaikka istumaan, makaamaan tm, ja se vapautetaan vasta sen jälkeen, kun hengitys on taas tasaantunut (jep, tuo alkaa lähestulkoon hyperventiloimaan, kun on niin innoissaan ) ja koira muutenkin levollisempi. Aina tuokaan ei auta, ja normaalille hevoselle tuota ei ole opetettu. (omalleni taas on, ja se onkin ihan järjettömän kätevä taito. Istua tai makoilla se ei siis kuitenkaan osaa, mutta seisoo käskystä rentona paikallaan)

Ei kuitenkaan kannata ainakaan alkaa pahemmin torumaan hevosta innokkuudesta tai toppuuttelemaan sen intoa liiaksi, tai kohta hevosesi voi olla samanlainen hankalasti motivoitavissa oleva lapanen kuin omani -ja sellaisen kanssa tekeminen on todella inhottavaa...

Ehkä joku muu osaisi sanoa jotain järkevääkin, tulin oikeasti vain linkittämään Shilaksen sinulle.

[Katri]

Kiitos Koo!
Näytti kyllä sen verran hallitulta tuo Shilaksen duuni että ei varmasti tuulettelut häiritse millään muotoa hevosta itseään. Hienoa meininkiä!

En ole ruunaa torunut säheltämisestä. Minustakin on parempi näin että on innokas, kuin se että ei löytyisi motivaatiota lainkaan. Olen koittanut enemmänkin itse rauhoittua paikalleni ja odottaa että hötkyilee hötkynsä. Sitten kun on hämmästyneenä jäänyt vartoomaan multa reaktiota olen palkinnut pysähtymisestä ja odottamisesta. Kai sitä treeniä vaan tarvitaan lisää.

[Irene]

Kuvailemasi ongelma liittyy nähdäkseni käytöksien koulutusvaiheeseen. Pääsisit mielestäni helpommalla, jos kouluttaisit ruunan osaamat jutut ärsykekontrolliin asti, eli siten, että se tekee asian pyynnöstä, mutta vain ja ainoastaan pyynnostä. Siten se oppii olemaan tarjoamatta osaamiaan asioita ilman että pyydät niitä, kun se tietää, etteivät ne johda palkintoon. (Kannattaa huomioida, että joskus pelkkä tekeminenkin voi itsessään olla eläimelle palkitsevaa, joten tämä voi vaatia kärsivällisyyttä...) Tätä ennen voi kuitenkin ilmaantua ns. extinction burst, eli eläin tarjoaa jotain käytöstä ennennäkemättömän kiihkeästi, kunnes luopuu siitä. Sille kannattaa myös tehdä selväksi ero niiden tilanteiden välillä, kun harjoittelette jotain sen jo alustavasti oppimaa asiaa eteenpäin, tai kun harjoittelette jotain uutta, jossa odotatkin sen tarjoavan sinulle erilaisia käytöksiä. Koulutustilanteiden huolellinen suunnittelu auttaa varmasti myös, sekä sen analysoiminen, mitä koulutustilanteessa on itse asiassa tapahtunut - oletteko harjoitellut yhtä asiaa vai montaa asiaa, pidättekö taukoja tarpeeksi (hevoselle, kuten koirillekin, kannattaa todennäköisesti opettaa maastakäsittelyn yhteydessä rauhoittuminen taukojen aikana), miten hevonen on palkkaantunut, onko se palkkaantunut oikeasta asiasta jne.

Kannattaa googlettaa koulutustekniikkaan ja operanttiin kouluttamiseen liittyviä juttuja, sekä lukea aiheeseen liittyviä kirjoja - eri lähteistä löytynee paljon "kädestä pitäen" -neuvoja erilaisiin koulutustilanteisiin. Operanttia koulutustekniikkaa, jossa käytetään usein naksutinta, käytetään paljon koirien kanssa, mutta oppimisen lainalaisuudet ovat universaaleja, eli sinällään esim. koirankoulutusoppaiden ohjeet ovat sovellettavissa myös hevosiin.

[Katri]

Kiitos Irene.

Olen myös sitä mieltä että minun on syytä perehtyä maastakäsittelyyn vielä lisää kirjallisuuden ja verkon antimien kautta. Jätän ruunan kanssa touhuamisen hetkeksi ja koitan sisäistää teoriaa paremmin. Olen ajatellut että eihän tämä hevosen koulutus voi ihan kvanttifysiikkaa olla, mutta kyllä se kuitenkin vaatii tietoa, tarkkutta ja järjestelmällisyyttä aikas tavalla.

Ollaan tehty ruunan kanssa ihan paria temppua, peruutusta, väistämistä ja takaosan kääntämistä. Myös pysähtymistä narun pudotessa maahan ollaan harjoiteltu muutamaan kertaan. Etujalan se nostaa ylös saadakseen namin polvensa korkeudelta. Jalan nosto ollaan toistaiseksi jätetty kuitenkin pois kun ruuna kovasti kuopii vaatiessaan namia. Hyvin mahdollista on että tauot ovat olleet liian lyhyitä ja niitä on liian vähän.

[Unelma03]

Netin ja kirjallisuuden kautta pääsee kyllä alkuun hyvin,mutta olisi hyvä satsata kurssiin,jossa kokenut kouluttaja opettaa "kädestä pitäen". Itse olen vuosien varrella saanut paljon oppia mm. Leena Kurikalta ja muilta kotimaisilta opettajilta. Viimeksi olin Ed Dabneyn kurssilla ja hän on erinomainen opettaja minun mielestäni. Jos sinulla on mahdollista päästä hevosesi kanssa johonkin tälläiseen "klinikkaan", uskon että on taas helpompi jatkaa yksin Ed on amerikkalainen,mutta tulkki on mukana,joten kieliongelmia ei ole.

[Katri]

Kiitti Unelma. Kyllä olisi hienoa päästä kurssille tai jonkun asiantuntijan oppiin myös näiden maastakäsittelyasioiden tiimoilta. Se ei juuri nyt ole mahdollista, ja sillä kyselenkin vinkkejä täällä. Yksin kun puuhastelee hevosensa kanssa ja juttuseuraa ei juurikaan ole, jää moni asia joka keskustelun kautta tulisi helposti esille, oivaltamatta. Se näissä foorumeissa on nimen omaan se kullan arvoinen asia.

Tuo peruskäsittely arkirutiineissa menee aivan todella hyvin, joten akuuttia hätää meillä ei ole. Yhteys naruriimun ja temppuilun välillä tuo esiin tämän hötkyilyn ja yli-innostumisen, sekä sen tuulettelun. Tarhasta tullessa, tavallinen riimu päässä tehdään myös joskus peruutuksia ja kääntymisiä, silloin ei hötkyillä. Tuntuu siltä kuin hevonen erottaisi tilanteet; Kun on naruriimu -> pelleillään ja leikitään -> homma menee yli. Kun on suitset -> ollaan töissä -> homma sujuu. Kun on tarhariimu (tavallinen nylonriimu) -> käyttäydytään asiallisesti, joskin hieman vapaammin kuin töissä ollessa. Näin olen itse analysoinut.

Omaa käytöstänikin tilanteiden välillä sen verran mietin että, kun on normaaleja arkipäivän rutiineja komennan/rankaisen jonkin verran. Eli kiellän äänellä tai heilautan kättäni tarpeen mukaan. Naruriimussa en ole ruunaa kieltänyt tai komentanut, ainoastaan koittanut parhaani mukaan jättää huomiotta sen toilailut. Muutenkin olen käyttänyt enemmän positiivista vahvistamista, kuin negatiivista.

Kiirettä tai hätää meillä ei näiden asioiden kanssa ole. Tavallisia harrastavia talliaisia ollaan.

Mitenkäs muuten se jos laidunkaveri/-kaverit ovat vapaana maastakäsittelyhetken aikana samassa tilassa (esim. isossa tarhassa), onko häiriöksi?
Kuinka teillä menetellään, erotetaanko maastakäsittelyharjoitukset aina muista tilanteista, vai tarjoatteko tehtäviä aina silloin tällöin sivumennen, vai molempi parempi?

[Unelma03]

Hei! Meillä maastakäsittely naruriimun kanssa ei eroa mistään muusta toiminnasta. Samat rajat on sekä naru-että nailonriimulla,paitsi,että hevonen reagoi helpommin naruriimuun. Tosin kyllä,kun asiat on opittu on lähes sama mitä hevosella on tai onko mitään päässään.
Nykyisen hevosystäväni kanssa ollaan melko alussa,mutta aina,kun otan sen riimuun pyydän ensin peruuttamaan muutaman askeleen (Edin neuvo) samoin ,kun menen karsinaan. Edin mukaan se ,joka liikuttaa toisen jalkoja ensin, on johtaja ( ja hevonenhan haluaa hyvän johtajan). Tämä on tehtävä joka kerta hevosen kanssa,koska se päivittäin haluaa tietää missä mennään. Toisten hevosten läsnäolon ei pitäisi vaikuttaa mitenkään,koska hevosen huomion tulisi olla sinussa.
Yritän siis sanoa,että kaikki mitä teet hevosen kanssa on "maastakäsittelyä" . Sillä voidaan tietysti opettaa takaosan väistöä, liikkeellelähtöä yms, mutta ne kaikkihan tavallaan tähtää hyvään yhteistyöhön hevosen kanssa eikä ehkä kannata lokeroida naruriimua erikseen, niinkuin epäilitkin.
Liekö se kikkelin tuuletuskaan niin vakavaa,ehkä se häiritsee vain meitä ihmisiä???

[Kerppa]

Tuota muiden hevosten läsnäoloa olen minäkin miettinyt! kun olisi niin mukavaa joskus aloittaa "työt" oikeasti jo siellä tarhan puolella, mutta sitten kun siinä on hevonen tai pari tunkemassa naamaansa mukaan, jotka vielä ainakin miun ponin tapauksessa olivat laumassa ponia ylempänä, tulee sellainen fiilis, että voiko siinä rakentaa mitään hyvää - koska silloinhan sun tarveis ensin työstää ne muut hevoset siitä muualle. Olisi vain todella paljon helpompaa, ettei välttämättä aina tarveisi hevosta ottaa tarhasta "töiden" ajaksi, etenkin kun mulla tulee taas seuraavaksi alkamaan hommat alust uuden pikkuvarsan kanssa..

[Bessie]

Ihan samoja oireita täälläkin. Tuota tuulettelua on alkanut esiintyä vasta nyt muutaman kerran, yleensä takapään tai etupään väistöjen yhteydessä, eli joutuu astumaan takasella alleen tai väistämään etusella ja väistää minua poispäin. Kyllä hävetti kun yksi tyttö meitä videoi enkä huomannut roikottelua, videota katsoessani hävetti. Jotenkin rentouteen oon tuon roikottelun yhdistänyt muutenkin. Esim yksi kerta maastolenkin jälkeen se roikotteli oikeen härskinä ja sekin oli tilanne jossa oli tarkoitus ottaa kuvia.

Shilaksen videoitten kattelu vähän helpotti. Eva oli yhdessä videossaan kommentoinut että hän tulkitsee sen juurikin rentoudeksi.

Mitä tulee temppukontrolliin niin meillä lopahtaa hevoselta motivaatio jos hän tarjoaa vaikka ennakoiden jotain aikomaani temppua enkä siitä palkitse. Sitte se ruppee etäiseksi ja rupee kuuntelemaan ympäristön ääniä. Kaikenkaikkiaan luulen että meidän tapauksessa tarvisi treenata ylipäätään hevosen huomion saantia ja sen keskittymiskyvyn ylläpitoa ja tarkkailua. Yllä mainitut tauot on hirmu tärkeitä ja se ettei pyydä koko temppukavalkaadia kerralla putkeen(johon olen joskus syyllistynyt). Välillä voi kai auttaa myös se että pitää niistä tempuista ja namittelusta tauon.

[Tucca]

Tuota muiden hevosten läsnäoloa olen minäkin miettinyt! kun olisi niin mukavaa joskus aloittaa "työt" oikeasti jo siellä tarhan puolella, mutta sitten kun siinä on hevonen tai pari tunkemassa naamaansa mukaan, jotka vielä ainakin miun ponin tapauksessa olivat laumassa ponia ylempänä, tulee sellainen fiilis, että voiko siinä rakentaa mitään hyvää - koska silloinhan sun tarveis ensin työstää ne muut hevoset siitä muualle.

Minä hyödynnän nämä tilaisuudet aina eli häädän muut hevoset pois ja teen sitten omani kanssa sen, mitä oli tarkoitus tehdä. Hevoseni tietää jo, että minun läsnäollessani yksikään hevonen ei tule härkkimään sitä eikä sen tarvitse paeta ketään - minä huolehdin muut hevoset pois. On ollut todella kiva huomata, miten hevoseni tajuaa tämän ja luottaa siihen, että se saa olla kanssani rauhassa. Eilen vein esimerkiksi iltaruoan suoraan tarhaan ja vartoilin siinä hevoseni vieressä pitkän raipan kanssa, että se sai syödä rauhassa. Hevoseni pää ei edes nouse astiasta, vaikka joku hevonen ottaisikin askeleen sitä kohti tai heiluttelisin raippaani, sillä se tietää minun huolehtivan ruokarauhasta.

En kuitenkaan suosittele toimimaan näin, ellei tunne ja tiedä muita hevosia - niiden pitää kunnioittaa ihmistä ja itsekin pitää pystyä olemaan tarpeeksi järkähtämätön. Muutoin saattaa tulla oikeita ja pahojakin vaaratilanteita.

[Katri]

Superkiitokset keskustelusta! Olette ihania.

Meillä on nyt ollut taukoa varsinaisista maastakäsittelyharjoituksista noin kaksi viikkoa. Normaalisti ovat sujuneet peruskäsittelyssä peruutukset, väistämiset ja esim. tarhan portilla odottamaan kääntymiset yms. Pitäydymme ehkä vielä toistaiseksi hetken näissä. Jos vaikka saisin selvitettyä omaa päätäni asian suhteen ja kykenisin toimimaan johdonmukaisemmin ja täsmällisemmin.

Seuraavaksi on mielessäni koittaa laidunkavereitten seurassa temputusta. Kaverina on kaksi heppaa. Toinen näistä, pikkuponi on todella kiinnostunut tempuista myös. Yleensä kun menen laitumelle tämä tulee heti moikkaamaan. Luulenpa että yritän antaa ruunalleni rauhan tältä ponilta, ja koitan soveltaa tuota Tuccan kertomaa ruokailuhetki-ideaa.

Ja kiitos Bessie vertaistuesta! En alkuunsa ollut edes nolostunut tuosta tuulettelusta, mutta kerran meidän piti näyttää pari temppua naapurin rouvalle. Hän joutui täysin hämilleen, ja kun ei mitään hevosista ymmärrä, luuli varmaankin pippelin esittelyn kuuluvan "näytökseen". Rouvan hämmennys nolostutti minutkin. Niin pöhköä! Kyllähän nyt jokainen ymmärtää sen verran eläimistä jo peruskoulun biologian tuntien pohjalta, että niilläkin nuo vehkeet pitää olla, tai muutoin ei uusia pikku hevosia voisi ilmestyä. Tiedä sitten mitä ajattelevat ruunan tarkoittavan...
Mutta nimen omaan häiritsee varmasti vain ihmisiä.
Orien kanssakin on tullut jonkin verran työskenneltyä aikoinaan ravipuolella. Niiden kikkelihommia ei jotenkin edes ajatellut nolona, vaan kuittasi asian sillä että ori on ori ja mieskunto pitää esitellä silloin tällöin. Toisin erilainen varuillaan olo oli silloin ihan turvallisuussyistä pakollista. Orien kanssa työskentelystä on jo kuitenkin sen verran aikaa että tuolloin en ollut edes kuullut maastakäsittelystä tai luonnollisesta hevosen käsittelystä. Oppia ikä kaikki!

Myös tuo Unelman neuvo jalkojen liikuttamisesta otetaan käyttöön ehdottomasti. Ed Dabney on ilmeisesti tutustumisen arvoinen häiskä. Heti etsimään nimellä nettimateriaalia.
Kaimion kirjojakaan en ole vielä saanut käsiini, mutta tämäkin on työn alla.
Jes! Olen iloinen että kehtasin avata keskustelun, vaikka olenkin vielä vihreä tässä foorumi-kirjoittelussa.

[Kerppa]

Minä hyödynnän nämä tilaisuudet aina eli häädän muut hevoset pois ja teen sitten omani kanssa sen, mitä oli tarkoitus tehdä. Hevoseni tietää jo, että minun läsnäollessani yksikään hevonen ei tule härkkimään sitä eikä sen tarvitse paeta ketään - minä huolehdin muut hevoset pois. On ollut todella kiva huomata, miten hevoseni tajuaa tämän ja luottaa siihen, että se saa olla kanssani rauhassa.

Lähinnä itse tarkoitan siis sitä, että voisi tehdä tarhassa muutakin kuin vain hakea ponin poies - muiden hätistelyt siinä hakutilanteessa ja tarhaan viedessä tulevatkin luonnostaan. En vain luota siihen, että pystyisin keskittymään ponin kanssa tekemiseen, kun tarhassa on kaksi muutakin varsaa. Jotka ovat luonnollisestikin uteliaita ja tahtovat tunkea nenänsä kaikkialle. Olisi vain hurjasti helpompaa ja stressittömämpää varmasti etenkin hyvin nuorelle varsalle, ettei tarveisi aina lähteä sieltä kavereiden luota pois. Tosin eihän tuotakaan voi tietää, ennenkuin on päässyt kokeilemaan.