Miten opetan hevoseni nousemaan takajaloilleen?

[katjuskaaa]

Elikkä oon jo kauan halunnut opettaa mun hevoselle kaikenlaisia temppuja mutta en ole keneltäkään ikinä mitään ohjeita tai vinkkejä saanut niin voisitteko neuvoa että miten saan hevoseni ns. hyppäämään pystyyn? Ja vielä mielummin niin että olen itse selässä? Kiitos!! : DDD


adminedit:
Normifontti riittää prkl

[Dazzle]

Neuvoisin olemaan opettamatta temppuja, jos ei osaa itse keksiä niihin opetustapaa.
Hevosen oppiminen on monimutkainen juttu. Siihen olisi hyvä perehtyä ennen kuin aletaan hutkia omiaan. Hyvää lukemista on mm. Tuire Kaimion Hevosen kanssa -opus.
Pystyynnousu on osaamattomissa käsissä vaarallinen temppu, ja sen opettamisessa on oltava tarkkana antamasta toiseen käskyyn viittavaa pyyntöä (esim. nostamalla hevonen ylös jalasta, samankaltainen kosketus tehdään jalkoja putsattaessa. Entä jos poni hyppää pystyyn tallissa rusauttaen onnettoman hevosenhoitajan hengiltä?).
Kannattaa harkita useampaan otteeseen, jos hevosta käsittelevät muutkin kuin sinä, se on kärkäs kerjäämään makupaloja, helposti turhaantuva, agressiivinen tai muuta...

[Koo]

Neuvoisin olemaan opettamatta temppuja, jos ei osaa itse keksiä niihin opetustapaa.
Hevosen oppiminen on monimutkainen juttu. Siihen olisi hyvä perehtyä ennen kuin aletaan hutkia omiaan. Hyvää lukemista on mm. Tuire Kaimion Hevosen kanssa -opus.
Pystyynnousu on osaamattomissa käsissä vaarallinen temppu, ja sen opettamisessa on oltava tarkkana antamasta toiseen käskyyn viittavaa pyyntöä (esim. nostamalla hevonen ylös jalasta, samankaltainen kosketus tehdään jalkoja putsattaessa. Entä jos poni hyppää pystyyn tallissa rusauttaen onnettoman hevosenhoitajan hengiltä?).
Kannattaa harkita useampaan otteeseen, jos hevosta käsittelevät muutkin kuin sinä, se on kärkäs kerjäämään makupaloja, helposti turhaantuva, agressiivinen tai muuta...

Tämän paremmin en voisi mitenkään kirjoittaa. Juurikin näin! Erityisesti tuo lihavoitu kohta. Viimeisenä yhdellekään hoito/vuokraponille/ratsastuskoulun tuntiponille opettamaan temppuja, ei koskaan, ikinä! Minä olen tuolle omalleni (mm.) keulimisen opettanut, se ei sitä kamalan mielellään tee, selästä käsin varsinkaan, koska kyseessä on melko dominoiva liike ja tuo poni... no, se ei vain ole sitä. Tuhannen lapanen. Tuollekaan en olisi sitä opettanut, jos (en olisi ollut nuori ja tyhmä, tai siis vielä nuorempi ja tyhmempi, sekä) se ei olisi omani loppuun saakka. Minusta seuraava osoite on lihatiski, eli yhdenkään asiasta tietämättömän käsiin tuo ei joudu. Lisäksi tuon "käsky" keulimiseen on sellainen, ettei sitä kukaan saa vahingossa tehtyä.

[M-H]

Alkup kirjoittajalle:
Käytä kiltisti normifonttia ensikerralla, tulee asia selväksi kyllä silläkin.

Mun päiviksistä voi lukea noista jos kiinnostaa miten itse opetan hevosen nousemaan pystyyn(vanhemmassa voi olla enempi alkupään opetuksesta juttua) . Kannattaa kyllä aloittaa jollain muulla hommalla mielestäni. Pystyynhypyt on aika agressiivisia usein.
Perus paineenkäytöstä löydät foorumilta valtavasti asiaa joka liittynee kaikkiin hevosteluihin tavalla tai toisella.

Neuvoisin olemaan opettamatta temppuja, jos ei osaa itse keksiä niihin opetustapaa.
Hevosen oppiminen on monimutkainen juttu. Siihen olisi hyvä perehtyä ennen kuin aletaan hutkia omiaan. Hyvää lukemista on mm. Tuire Kaimion Hevosen kanssa -opus.
Pystyynnousu on osaamattomissa käsissä vaarallinen temppu, ja sen opettamisessa on oltava tarkkana antamasta toiseen käskyyn viittavaa pyyntöä (esim. nostamalla hevonen ylös jalasta, samankaltainen kosketus tehdään jalkoja putsattaessa. Entä jos poni hyppää pystyyn tallissa rusauttaen onnettoman hevosenhoitajan hengiltä?).
Kannattaa harkita useampaan otteeseen, jos hevosta käsittelevät muutkin kuin sinä, se on kärkäs kerjäämään makupaloja, helposti turhaantuva, agressiivinen tai muuta...

Vaikka paljon asiaa puhutkin niin kovasti olen erimieltä joistain asioista.
Ensinnäkin eikö tuolla logiikalla pitäisi jättää _kaikki_ opettaminen hevosilta pois jos ei itse keksi tai osaa heti kaikkea? Hevonenhan oppii kaikesta tekemisestä joten parempi ettei tee mitään, ole edes lähellä.
Kyllä temppuja voi mielestäni opettaa siinä missä muitakin asioita. Jos nyt sitten menee jotain pieleen niin sittenpähän opettelee mikä meni pieleen.
Juuri tämä "en uskalla kokeilla mitään uutta kun en varmaan osaa niin parempi kutsua valmentaja paikalle" mentaliteetti on niin perseestä täällä ja ajaa just perinteisiä hevosarvoja entisestään eikä edistä mitään uutta.

Entiedä ketään, kuka opettaisi pystyynnousun jalkakosketuksesta. Varmasti sellaisiakin tampioita löytyy.
Yleensä jalat jätetään eritempuille merkiksi (esim maatemeno, EK tai kumarrus).

[Dazzle]

Neuvoisin olemaan opettamatta temppuja, jos ei osaa itse keksiä niihin opetustapaa.
Hevosen oppiminen on monimutkainen juttu. Siihen olisi hyvä perehtyä ennen kuin aletaan hutkia omiaan. Hyvää lukemista on mm. Tuire Kaimion Hevosen kanssa -opus.
Pystyynnousu on osaamattomissa käsissä vaarallinen temppu, ja sen opettamisessa on oltava tarkkana antamasta toiseen käskyyn viittavaa pyyntöä (esim. nostamalla hevonen ylös jalasta, samankaltainen kosketus tehdään jalkoja putsattaessa. Entä jos poni hyppää pystyyn tallissa rusauttaen onnettoman hevosenhoitajan hengiltä?).
Kannattaa harkita useampaan otteeseen, jos hevosta käsittelevät muutkin kuin sinä, se on kärkäs kerjäämään makupaloja, helposti turhaantuva, agressiivinen tai muuta...

Vaikka paljon asiaa puhutkin niin kovasti olen erimieltä joistain asioista.
Ensinnäkin eikö tuolla logiikalla pitäisi jättää _kaikki_ opettaminen hevosilta pois jos ei itse keksi tai osaa heti kaikkea? Hevonenhan oppii kaikesta tekemisestä joten parempi ettei tee mitään, ole edes lähellä.
Kyllä temppuja voi mielestäni opettaa siinä missä muitakin asioita. Jos nyt sitten menee jotain pieleen niin sittenpähän opettelee mikä meni pieleen.
Juuri tämä "en uskalla kokeilla mitään uutta kun en varmaan osaa niin parempi kutsua valmentaja paikalle" mentaliteetti on niin perseestä täällä ja ajaa just perinteisiä hevosarvoja entisestään eikä edistä mitään uutta.

Entiedä ketään, kuka opettaisi pystyynnousun jalkakosketuksesta. Varmasti sellaisiakin tampioita löytyy.
Yleensä jalat jätetään eritempuille merkiksi (esim maatemeno, EK tai kumarrus).

Ilmaisin asiani aika sekavasti ja kärkkäästi, joten anteeksi sen puolesta kaikille.
Puhut kyllä totta, hevonen oppii kaikesta mutta olisi hyvä miettiä tahtooko kiivetä pers edellä puuhun ihan väkisin. Siis ajattelematta mahdollisia jälkiseuraamuksia, jos jokin menee totaalisesti pielee.
(Oppiihan kuitenkin ihminen mitä ei kannata tehdä toiseen kertaan?)

Olen muuten nähnyt reikäpään, joka opetti hevosensa nousemaan pystyyn lyömällä sitä etujalkoihin juoksutuspiiskalla. Oli kuulema myöhemmin herkkä omistajan mukaan "pelleilemään" juoksutuksessa...
Samainen älypää opetti shetlanninponinsa keulimaan nostamalla toisesta etujalasta ylös niin pitkään että nousi pystyyn.
Siis riuhtoi ja ylivenytti vastentahtoisen ponin jalkaa.

Asioita on helppo sössiä ajattelemattomuudella, mutta ne on hankalempaa korjata jos tahtomatonta oppimista tai pelkoehdollistumista on jo tapahtunut.
Temppuja on mukavaa opettaa ja kehitellä, kunhan ei vaarallisuuksiin mene tekniikoissa. Se taisi olla pointtini, jos oikein muistan näin pitkän paasaamisen jälkeen.


(Kuulostaa aika tekopyhältä, kun itsekin aijon opettaa kyseisen tempun...)

[tuulikki]

Ilmaisin asiani aika sekavasti ja kärkkäästi, joten anteeksi sen puolesta kaikille.

Kieltämättä, kun näki tuon aloituksen ensimmäisen version, niin teki oikeasti mieli provosoitua avautua ja kunnolla...Tuli aivan sellainen olo, kun mitä itsekkin kirjoitut! Mutta pidin pääni, vaikka ei se helppoa ollut!

[Irene]

Näissä tempuissa olennainen ja tärkeä asia on ärsykekontrolli, eli että eläin tekee sille opetetun asian vihjeestä, mutta vain ja ainoastaan vihjeestä - käytös on ärsykekontrollissa silloin, kun eläin ei esitä sitä muulloin kuin vihjeen saatuaan. Luulen, että ärsykekontrollin puuttuminen on se asia, minkä vuoksi hevostempuilla on niin huono kaiku. Ihan ymmärrettävästi kyllä, sillä koulutus usein jätetään siihen, kun temppu on saatu opetettua sille asteelle, että eläin ymmärtää vihjeen. Vihjeen ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että opetettu asia olisi kunnolla sisäistetty, vaan taitoja pitäisi harjoitella eri häiriöissä, eri kestoissa, ja viedä ne ärsykekontrolliin, jossa eläin ei tarjoa käytöstä palkinnon toivossa koskaan muulloin kun vihjeen nähdessään tai kuullessaan. Varsinkin tuollaiset temput, jotka voivat aiheuttaa vaaroja muussa käsittelyssä, pitäisi ehdottomasti kouluttaa ärsykekontrolliin asti.

Siinä mielessä olen samaa mieltä, että jos ei itse tiedä, miten hevoselle opettaa esim. pystyynhyppääminen, ei ole sitä valmis itse eläimelle opettamaan, koska todennäköisesti kouluttaja ei tällöin myöskään osaa kouluttaa vihjeelle ärsykekontrollia ilman kädestä pitäen tapahtuvaa opastusta. Ihan samalla tavalla suojeluharrastus koirilla ei pitäisi olla kaikkien koiranomistajien harrastus, vaan se vaatii perustasoa enemmän ymmärrystä eläimen käyttäytymisestä ja oppimisesta. Mutta eläimellehän voi opetta koko liudan muita, vähemmän vaarallisia temppuja, joissa voi samalla harjoitella kouluttamista ilman, että tarvitsee osaavampaa valmentajaa rinnalle katsomaan, eikö aloittaja voisi ajatella aloittavansa näistä?

[M-H]

Siirretty maastakäsittelypuolelle