käyttäjät esittäytyvät

Kaikki yleinen jutustelu, jauhanta, offtopic

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja maria_ » Pe Joulu 30, 2011 10:31 pm

Tervehdys kaikille!

Olen 26-vuotias hevosharrastusta uusiksi aloitteleva naisihminen. Kotosin olen Oulun pohjoispuolelta Haukiputtaalta ja 2008 muutettiin avomiehen kanssa Tampereelle jossa yhä asutaan. Nuorena tuli heppailtua enempiki ja se oli pääasiassa hevosten hoitoa, tallihommia ja oikeastaan paljon sitä kaikkea muuta hevosteluun kuuluvaa paitsi ite rattastusta. Eka-/tokaluokkalaisena kävin ihan alkeiskurssinki, mutta ne opit on unohtunu korvien välistä suurimmaksi osaksi :? Olen tässä jo muutaman vuoden salaa haaveillu talleille palaamisesta, mutta aina se on jääny. Nyt kuitenki pääsin ystäväni mukana tallille heppailemaan ja muuta ei sitten tarvitukkaan! Alkuvuodesta olisi tarkoitus suunnata tutustumaan pariin talliin, josko sitä ihan pääsisi mukaan tunneille ettei taas jäisi pelkäksi haaveiluksi. Tuolla yleisessä höpinässä alotinki jo uuden keskustelun tämän ihanan harrastuksen uudelleen alottamisesta ja sinne onki jo pari ihmistä vastannu :) Nyt olen sormet ristissä että löytyisi sopiva talli jossa olisi minunkokoiselle sopiva hevonen joka ei leviä X-asentoon kun kiipeän selkään! :oops:
Avatar
maria_
 
Viestit: 45
Liittynyt: To Joulu 29, 2011 8:14 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja papu_ » Pe Joulu 30, 2011 11:17 pm

Moikka vaan,

Olen yläasteelainen tyttö, joka on hevostellut säännöllisesti kohta seitsemän vuoden ajan. Omaa hevosta minulla ei ole, mutta hoitohevonen, pikkusuokki tamma, kyllä löytyy. Höntti se on, mutta maailman kiltein ja reippain ratsastaa. Ei ikinä mitään temppuja, paitsi jos mamma menee edellä ja säikähtää pieniä vihreitä miehiä, niin se on menoa sitten :D

Ratsastelen nykyään säännöllisesti issikkatallilla ja haaveilen omasta hevosesta :) Kuolaimettomilla olen yhtä issikkaa ratsastanut, ja toimi vallan mahtavasti! Tällä foorumilla olenkin nyt innostunut tästä luonnollisesta tyylistä :) Tulevaisuuden haaveena pieni, luomuruokaa popsiva, kengätön hevoslauma ;)

Sen vielä mainitsen, että suuntanani on hevosammatti :) En vaan osaa päättää, mitä niistä lähden opiskelemaan :)
papu_
 
Viestit: 13
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2011 2:17 pm

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja Saniainen » Ke Tammi 18, 2012 12:35 pm

Hei kaikille! Täältä nimimerkin suojista kirjoittelee 25-vuotias nainen Turusta. Hevosia olen harrastanut koko ikäni, välillä enemmän, välillä vähemmän. Ensimmäisen oman hevoseni sain ollessani 8-vuotias ja siitä yläasteen loppuun asti kisasin ja valmentauduin aktiivisesti estepuolella. Opiskelemaan päädyin 18-vuotiaana pois koitpaikkakunnalta joten hevostelu sai jäädä. Satunnaisesti kävin hevosia rapsuttelemassa ja ratsastelemassa, mutta aika ei riittänyt rakkaan harrastukseni ylläpitämiseen. Viime vuonna sitten alkoi ajatus itää että josko nyt olisi aika omalle hevoselle kun ollaan näennäisesti miehenkin kanssa jo aloillemme asettuneet. Kesän alussa sitten ostin ratsastuskoululta 7-vuotiaan PV-ruunan joka myytiin sen sopimattomuuden takia ratsastuskoululle. Aluksi hevoseni päätyi ratsastuskoulun tiloihin vuokrapaikalle, mutta se paikka meinasi viedä iloni hevostelusta kokonaan. Onneksi ystävälläni oli pihassaan pieni neljän hevosen talli ja siellä me ystävieni kanssa harrastamme hevosten ehdoilla, ilman paineita ja pilke silmäkulmassa. Päiväkirja puolelle aion elämääni valoittaa enemmänkin :)
Saniainen
 
Viestit: 2
Liittynyt: Ke Tammi 18, 2012 12:14 pm

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja venjavil » Su Tammi 29, 2012 9:58 pm

Esittäydympä minäkin täällä. Parin vuoden päästä olisi aika juhlia kolmikymppisiä, mutta vielä on paljon tehtävää ennen sitä. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, olisi ensi kesänä/syksynä tarkoitus täyttää toive joka minulla on ollut ihan lapsesta saakka, oma hevonen. Suurimman osan ratsastuksesta ja hevosten hoidosta ja käsittelystä olen saanut perinteiseltä enkkupuolelta. Vuonna 2009 osallistuin ensimmäisen kerran lännenratsastus kurssille, ja täytyy kyllä sanoa että se aukaisi silmät. Silloin kuulin esimerkiksi ensimmäisen kerran puhuttavan omasta tilasta ja hevosen kunnioitusesta ihmistä kohtaan. Samoin ratsastuksessa olin aina tehnyt jotain vähän sinnepäin ja haparoiden.
Asusten kaenuussa miehen ja kahden tyttären kanssa. Toistaiseksi ratsastelen toisten hevosilla, ja joutoajalla lueskelen hevosen myynti-ilmoituksia. ;)
venjavil
 
Viestit: 12
Liittynyt: Ma Tammi 23, 2012 5:58 pm
Paikkakunta: kainuu

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja miksulife » La Helmi 04, 2012 11:05 pm

Tervehdys! Täällä kovaa vauhtia tätiytyvä ikuinen poniratsastaja, vuosia piakkoin 22. Pakkohan se minunkin oli tänne foorumille lopulta rekisteröityä, kun hiljalleen kaikki googleen syöttämäni hakusanat alkoivat antaa vastaukseksi jonkin tämän foorumin keskustelun... Tähän suuntaan ollaan siis ilmeisesti valumassa.

Olen aloittanut ratsastusurani vuonna 1998 ihan perinteisesti tuntiratsastajana ja tätä menoa jatkui säännöllisesti vuoteen 2007, jolloin ensimmäinen oma hevonen (tai oman hevosen puolikas) tuli omistukseen. Tämän hevosen kanssa puskailtiin urakalla ja tuskailtiin paukkuvien jänteiden kanssa, mutta tänä aikana sain ensikosketukseni maastakäsin työskentelyyn, kun silloiset tallinpitäjät olivat vähän tämän sortin ja klassisen ratsastuksen väkeä. Tuolle puolikkaalle omalle olikin näin jälkeenpäin ajateltuna helppoa opettaa näitä juttuja, se oli uskollinen kuin koira ja kaikesta lapsellisen innoissaan. Nykyisellä taitotasolla saisin sen varmasti tanssimaan balettia, mutta ei, kun minä vaihdoin sitten haastavampaan.

Nykyinen hevoseni on asettanut riman huomattavasti paljon korkeammalle. Tämä poninpyörylä tuli minulle vuonna 2010, myytiin nimikkeellä "kiltti", paljastui harvinaisen isoegoiseksi jääräpääksi. :lol: Kyseinen on keski-ikäinen ruuna, merkiltään haflinger ja malliltaan joka suuntaan pyöreä ja jykevä. Välillä olen ollut varma, että vihaan tuota paksukalloa, mutta loppujen lopuksi taidan kuitenkin tykätä siitä tosi paljon. Hyvinä hetkinä samalla aaltopituudella meillä on mennyt hienosti, huomattavasti useammin pähkäilen miten saisin asiat sujumaan. Tähän kaveriin olenkin erityisesti viime aikoina alkanut soveltaa maastatyöskentelymetodeja. Alku on ollut yhtä jäykkä kuin minun takareidet ja ponin lavat yhteensä, mutta aion olla vielä poniakin jääräpäämpi ja saada edistystä aikaan. Tavoitteeksi olen asettanut, että ponin kanssa on turvallista toimia jalkaisin ja selässä minun ei tarvitse huolehtia siitä, koska poni ampaisee oikealle ja minä voltilla vasemmalle.

Elostamme tarkemmin kertoo blogimme osoitteessa http://miksuntai.blogspot.com/ Ei suotavaa ottaa liian tosissaan sen enempää blogia kuin kaksi- ja nelijalkaista sen takana!
Avatar
miksulife
 
Viestit: 29
Liittynyt: Su Tammi 15, 2012 1:38 am

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja Mikoto » Ti Helmi 21, 2012 6:15 pm

Terve! Olen aivan uusi käyttäjä tällä forumilla ja mielestäni oli mukavaa tulla heti aluksi tänne kurkkimaan, että millaisia tyyppejä hevosineen täältä löytyy :D

Olen 20-vuotias opiskelija, joka hiki hatussa koittaa löytää aikaa ja rahaa hevostelulle. Harrastusbudjetti on pieni, kuten on aina ollutkin ja tästä syystä olen harrastanut hevostelua vain silloin tällöin.

Aloitin ratsastuksen 7-vuotiaana ja olen siitä asti kerännyt innokkaasti tietoa ja ihmisten kokemuksia hevosiin liittyen. Olen käynyt missä milloinkin ratsastamassa (eli kokemusta eri talleista ja ratsastuskoulu-hepoista kyllä löytyy..) aina silloin kun rahaa saan käärittyä kasaan. Mahtavin talli, josta löytyy upeimmat muistot on islanninhevos- ja vaellustalli Sysmässä. Kaipaan niitä aikoja ja islanninhevosten henkeä!
Tällä hetkellä käyn Vantaan perukoilla sijaitsevalla yksityistallilla vähintään kahdesti kuukaudessa ratsastelemassa. Sieltä on jo valikoitunut omaan tyyliini sopiva eestinponi, joka ei ole koskaan (tai, no toistaiseksi) jättänyt minua kuuntelematta. :) Suurin haaveeni elämässäni on omistaa joskus oma hevonen. Haavelistan ykkössijalla se on ollutkin vuodesta -93... ainakin.

Olen tutustunut ainoastaan englantilaiseen (ja hieman islantilaiseen ;)) ratsastukseen, vaikka toki välillä western kiinnostaa omilla hyvillä puolillaan (ja huomaan saavani siitä täältä lisää tietoa!). Muutamia vuosia sitten aloin ottamaan tarkemmin selvää meidän perusheppojen tavasta toimia. Totesin mielessäni että "no, näinhän me jotenkuten pärjäillään"... Henkinen asettuminen hevosen sijaan ajoi minut loitommalle siitä mitä monet ratsastuksenopettajat ovat kirkuneet maneesissa "anna niillä pohkeilla niin että kumahtaa" tai "käytä sitä raippaa kunnolla"... Ei ole minun tyylini ja hävettää itseni ja muidenkin puolesta, jotka rankaisevat hevosta siitä, että annan itse epäselviä ja vääriä apuja.
Jopas nyt avauduin....

Toivon löytäväni täältä lisää tietoa ja ihmisten kokemuksia erilaisesta hevostelusta. Ja toki ihmisiä. :) Olen puuduttanut lähipiirini ihmisiä jo riittävästi hevospölpötyksellä, joten nyt on korkea aika siirtyä vaikkapa tänne! :D
When riding a horse we leave our fear, troubles, and sadness behind on the ground.
-- Juli Carlson
Avatar
Mikoto
 
Viestit: 26
Liittynyt: Ma Helmi 20, 2012 10:25 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja Bessie » Ti Helmi 28, 2012 5:47 pm

¨Hei, tämän nimimerkin takaa kirjoittaa hevosrakas (nyt 26v) nainen Pohjois-Karjalasta. Monista teidän tarinoista, taustoista ja ajatuksista voin minäkin tunnistaa itseni. Oma tarinani menee jotakuinkin näin:

Hevoselämäni alkoi 6 vuotiaana päästessäni harjaamaan ja ratsastamaan perheen tutun suomenhevosta, joka oli hirmu kiltti. Hevonen oli minulle tietysti niin suuri, että olin suunnilleen sen jalan mittainen ja yletyin harjaamaan vain sen jalkoja ja mahanalustaa. Perheen tyttö opetti pihapiirissä minua ratsastamaan, päässäni oli punainen pyöräilykypärä. Opin tällä hevosella kääntäviä ohjasotteita ja kevennyksen, mutta ennen kaikkea kiinnyin siihen hevoseen koko 6-vuotiaan sydämelläni. Koin koko tallitunnelman taianomaisen ihanana, heppa oli talon pihalla monesti vapaana ja sai käydä kesäisin rannassa uimassa.

Kerran sitten tämä hevonen oli muuttanut taivaslaitumille, voi sitä surua :(... Ja tästä jo voi päätellä, että otan nämä hevosasiat suurella tunteella ja sydämellä. Kerran eräs opettaja sanoi: ei näihin (hevosiin) saa rakastua. No, minäpä rakastuin, minkäs teet! Suruajan jälkeen (= lue: ”en enää koskaan mene tallille!”), joskus 10 vuotiaana aloitin ratsastustunnit ratsastuskoululla. Sieltä löysin hevosen, jota sain hoitaa seuraavat noin 10 vuotta, loppuun asti. Se oli mitä viisain ja hienoin vanha herra, tuona aikana ehdittiin tuntemaan toisemme hyvin ja se oli minulle erityisen rakas.

Olin aina kiinnostuneempi hevosten hoitamisesta kuin tunneilla menemisestä tai kilpailuista. Taisin oikeastaan jossain määrin käydä tunneilla saadakseni vain käydä hoitamassa säännöllisesti(!). Tietty tuolla rakkaalla hoitopollella oli ihana ratsastaa ihan vain sen takia, että se oli yhteistä tekemistä hänen kanssaan, ja muun muassa maastoilimme paljon. Rakastin rauhallisia puuhia, kuten pitkiä harjaustuokioita, ja tietysti varusteiden hoitoa ja muuta oheispuuhaa. Olin aina pesemässä ruoka- ja juomakuppeja, satuloita, suitsia, suojia, pyyhkeitä, harjoja -kaikkea! Kerran kesässä jynssäsin karsinan seinätkin ja karsinan etuovea pidin puhtaana säännöllisesti, (kyllä tuossa vaiheessa moni on jo pitänyt minua hulluna?) mutta minä nautin siitä kaikesta, se rakas ruuna antoi merkitystä elämään. Tykkäsin myös taluttaa sitä alkeistunneilla, tuli yhdessä tekemisen tunne, että niinä hetkinä ”yhdessä” opetettiin ihmisiä satuloimaan, suitsimaan ja ratsastamaan.

Pian ratsastuskoulussa aloittamisen jälkeen aloitin lisäksi käymisen perheen tutun ravitallilla, sieltä löytyi ihana lämppäriorivarsa, johon kiinnyin taas valtavasti –niin alkoi hevostelu ravipuolella. Nuo ajat jostain 11 vuotiaasta eteenpäin olivat rikkaita ajatellen taitojen oppimista. Koulu ei vielä vienyt koko elämää ja talleilla ehti olla tosi usein. Tuo ihana lämppäriori oli ratsuruunan kanssa lähinnä minun sydäntäni, mutta se myytiin jo 4 vuotiaana pois maasta ja tiemme erkanivat (tuolloin vannoin sille ostavani sen ”aikuisena” itselleni –mahtaakohan tämä vielä ehtiä toteutua ;)?! ). Jatkoin ravipuolen hevostelua vielä muutaman vuoden ilman tätä sydänkäpystäni. Sain ajaa, käsitellä ja ratsastaa paljon mukavia eri ikäisiä ravureita ja olla myös tekemisissä varsojen kanssa, mutta lopetin 15 vuotiaana jatkaen vain ratsastuskoululla. Koulukin alkoi viedä yhä enemmän aikaa hevostelulta. Jossain vaiheessa aloin hoitaa lempiruunani lisäksi erästä tuntihevostammaa, ja sitten kuvioihin tuli myös yksityisessä omistuksessa oleva nuori suomenhevonen, jonka omistajan kanssa sain jakaa hoitamisen iloa. Molemmista tuli aivan ihania heppaystäviä niistäkin :), vaikkei tallilla käynti enää viisaan ruunan kuoleman jälkeen ollut oikein entisellään. Sitten muutinkin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja säännöllinen hevostelu loppui kustannusten takia.

Alkoi uusi elämä, opiskeluelämä, ja 5 vuoden tauko hevoselämässä. Tuona aikana kävin hyvin epäsäännöllisesti ratsailla, mm. issikkamaastoillen... Kunnes 2011 lokakuussa aloitin taas ratsastustunnit. Nyt olen siis jälleen tuntiratsastaja, ja tuntuu, kuin olisin koko ratsastuksen aloittanut alusta: ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olen yrittänyt ratsastustuntien lisäksi lukea aiheesta ja ajatella tekemääni. Tähän ”uudelleen aloittamisen” tunteeseen liittyy myös oman ”hevoskatsomukseni” muuttuminen, löysin jotain uutta; esim. tämä foorumi ja Tuire Kaimion ja Leena Kurikan kirjat :D (mikäli tiedän sellaisia kirjojahan ei ollut 90-luvulla saatavilla ainakaan suomeksi, on menty eteenpäin).

Ratsastuskoululla, jossa nyt käyn, on tosi herttaisia hevosia. Yritän mennä tuntia varten heppaa harjaamaan niin aikaisin kuin ehdin ja kehtaan, jotta saisi kontaktia hepoon ennen tuntia ja jotta saisin olla mahdollisimman kauan tallilla (tallilla ei ole vakihoitajia tallityöntekijöiden lisäksi). Kaipaan kuitenkin enemmän kuin pelkästään ”kamat päälle ja tietyllä kellon lyömällä maneesiin ja maneesista ulos ja kotiin”. Olisi ihanaa jos täällä olisi Hippiinan kaltainen talli, jossa pääsisi ratsastuskoulun puitteissa olemaan hevosen kanssa muutenkin kuin perinteisillä tunneilla -menisin viivana.

Tavoitteenani on kartuttaa parempaa hevosmiestaitoa&tietoa ja ratsastustaitoa. Kaukaisena tulevaisuuden toiveena on kenties vielä joskus hankkia oma hevonen ja/tai yhdistää hevoset omaan leipätyöhön jollakin lailla. Pitänee varmaan joskus katsella talonpaikkaa sellaisen talon naapurista, jossa samalla aaltopituudella oleva hevosenomistaja kaipaa kanssahevostelijaa :D.

Muokkaus 4.5.2013: Eksyin lukemaan oman esittely-tekstini uudelleen kun luin viimeisintä esittelyä. On ihan pakko nyt tänne lisätä, että unelmani "tuolloin vannoin sille ostavani sen ”aikuisena” itselleni –mahtaakohan tämä vielä ehtiä toteutua ;)?! )." toteutui, ostin muutaman kuukauden päästä viestin kirjoittamisesta juurikin tuon vanhan hoitohevosen itselleni ja nyt saan toisinhevostella sydämeni kyllyydestä ja kanssatalleilijat kattoo silmät suurina touhujani, kun opetellaan maastakäsin kumarruksia ja espanjalaista käyntiä :lol:
Viimeksi muokannut Bessie päivämäärä La Touko 04, 2013 9:11 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Bessie
 
Viestit: 197
Liittynyt: To Tammi 12, 2012 10:59 am
Paikkakunta: Pohjois-Karjala

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja Kerppa » To Maalis 08, 2012 6:35 pm

Tämän nimimerkin takaa löytyy vm. 1985 oleva naisihminen, tällä hetkellä vielä pääsääntöisesti kotiäitinä, kun lapset mallia 11/09 ja 03/11. Perheeseen kuuluu myös isäntä sekä kaksi metsästyskoiraa ja haaveissa olisi kolmas koira, itselleni ihan "oma" harrastuskaveri, vaikka itsekin metsällä käyn, mutta olisi kiva saada joku koira vain omaan tottis- ja agikäyttöön. Hevosrintamaa edustaa toukokuussa 2009 syntynyt russitamma, jonka maitovarsana itselleni ostin, nyt siis yhteistä taivalta takana n. 2,5 vuotta. Koulutukseltani olen hevosenhoitaja, suuntaununut ratsuhevosen kouluttamiseen ja tältä pohjalta uskalsinkin varsan itselleni ostaa. Vanhempi tytöistä on aivan hevoshullu ja istuksii aina harjatessa ponin selässä, liikkeelle pääsee sitten taas tätinsä vuonoristeytysruunalla kunnes poni on siinä kuosissa, että sinne uskaltaa pienen ihmisen selkään päästää.

Oma hevosurani on lähtenyt käyntiin vissiin 8-vuotiskesänä, kun minut käytännössä pakotettiin ratsastusleirille - jota isäni on siitä asti katunut, koska sittenhän minä vain tallilla viihdyinkin, eikä kotona näkynyt pahemmin :D Talleiltua on tullut niin ratsujen kuin ravureidenkin seassa, melko vähän ratsastuskouluilla, kun itsenäinen puuhailu ja muukin kuin ratsastaminen ovat olleet tärkeitä juttuja harrastamisessa. Varsan kanssa touhuaminen onkin ihanan terapeuttista, kun varsinaista liikutuspakotetta ei ole ja kaikki toiminta on vain plussaa ja kehitetään molemminpuolista ymmärrystä sekä totutellaan toistemme tavoille. Tammani on melko herkkä, hyvin luottavainen ja innokas tekemään, sen kanssa on pyritty saamaan kokemuksia monenlaisista tilanteista ja herkkyydestään huolimatta se on kohtalaisen lunkisti asioihin suhtautuva, vaikka välillä vähän säpsähtääkin - mutta jää yleensä sitten paikoilleen miettimään, että mitäs tapahtuikaan. Viimeksi tällainen tilanne tuli, kun olimme hölkkälenkillä ja ohittaessamme erästä taloa romahti katolta lumet.

Tälle foorumille eksyin rungottomista satuloista googletellessani ja lopulta sellaisen (+ yhteensopivat huovan ja kuolaimettomat suitset) ostinkin, tosin lähinnä tyttöjä varten, kun Barefootin Cheynne Lily oli vain syötävän söpö - mahtuupa siihen oma persekin kohtalaisesti ja kuolaimettomat ainakin tulevat varmasti myös omaan käyttöön - joskin tulen varmasti olemaan sekakäyttäjä niin rungollisen kuin rungottoman satulan kuin kuolaimellisten ja kuolaimettomien suitsienkin osalta. Ainakin alkuun, koskaanhan ei voi tietää, kuinka sitä hurahtaa. Toistaiseksi poni on toki myös kengätön, sen näkee, tuleeko kengät syksystä laitettua talvea vasten vai koittaisiko oikein pärjätä bootseilla (jos on rahaa/intoa siinä vaiheessa moiset hankkia). Tällä hetkellä ainakin ponin pystyssäpysyminen on melko huteraa, jonka takia lumen aikana ei olla kärryteltykään kuin kerran vai pari - muutoin menty vain talutuslenkkejä.

Jonkunmoisen blogin pitäminen hotsittaisi kovasti, jotta pystyisi vähän jäsentämään ajatuksia poninkoulutuksen etenemisestä, tavoitteista ja toteutumisista, mutta tällä hetkellä vielä mietin, että saanko aikaiseksi ylläpidettyä sitä, tai löydänkö siihen aikaa näiden päivien keskeltä kahden pienen lapsen, kahden nuoren koiran ja yhden nuoren ponin kanssa touhutessa..
Ikuinen poniratsastaja ja kahden (tulevan) poniratsastajan äiti, aloittelee toisinhevostelun uutta kierrosta uuden ponin kera..

http://nuorenajaksaa.blogspot.com - blogissa ruoditaan poneilua ja koirien kanssa tekemisiä
Avatar
Kerppa
 
Viestit: 66
Liittynyt: To Maalis 08, 2012 4:06 pm
Paikkakunta: Tammela

käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja Katri » Ti Maalis 13, 2012 5:52 pm

Moro,
se on Katri kun esittäytyy tässä!

On tullut luettua tätä foorumia enemmän kuin mitään muuta heppailufoorumia ikinä. Tykkään kun ei ole toisten tossuttamista, vaan asiallista keskustelua ja yritetään vilpittömästi auttaa ja neuvoa. Siis iso peukku tälle meiningille.

Ja esittäytymisestä... Kuuden vanhana aloitin ratsastustunnit. Innostuin ja kävin pikku likkana alkeiskurssit ja leirit. Palelin kentän reunalla katselemassa isojen tyttöjen tunteja ihaillen. Pelkäsin ensimmäistä hoitoponiani kunnes opin hitusen "hevosten kieltä". Sitten ei enää hevosellinen ote minua irti päästänytkään.

Betonilähiön lapsena oli kuitenkin oma hevonen _NIIN_ saavuttamaton ajatus että tein kaikkeni päästäkseni puuhaamaan muiden hevosten kanssa. Hoitohevosia ja passeja onkin sitten kertynyt tielleni lukuisia, ratsuja ja ravureita. Peruskoulu loppui ja pääsin lukioon, mutta jätin hevosten takia kesken. Työkkärin tuilla 24h tallilla, eikä ahistanut yhtään! Jonkun kesän toimin tallivastaavana yksityispuolella. Nukuin yöni tallin ylisillä ja kävin suihkussa pesupaikalla. Jossain vaiheessa satulahuoneen viereen rakennettiinkin huone yöpymistä varten, se oli ylellisyyttä. Ravipuolen hommiin pääsin kuitenkin sisälle hieman paremmin, eikä se tullut niin kalliiksi sillä rahaa ratsastustunteihin - valmennuksiin ei oikein mistään olisi liiennytkään. Sain osoitettua että olen tunnollinen ja hyvä hoitaja ja pääsinkin hoitamaan hyviä starttihevosia. Pääsin passien mukana raveihin ja hiitille yms. sceneen kuuluvaa. Taisin päästä hommiin aika mukaville ravitalleille, sillä opin mielestäni paljon hyödyllisiä asioita. Eikä niillä talleilla tuijoteltu ainoastaan sekunttikelloon vaan huolehdittiin myös hevosten pään sisäisestä kunnosta. Olenpa erästäkin starttioria talutellut umpimetsässä tunnin jos toisenkin, ja välillä oli sammalmättäät loimen alla viilentämässä sporttimiähen selkää kesähelteeltä. Kaikkialla tutustuin ihaniin hevosiin ja mahtaviin ihmisiin.
Tein parisen vuotta töitä lähinnä ravihevosten parissa, kunnes lähdin opiskelemaan taidealaa. Tuota päätöstä olen monesti miettinyt... Kuinka erilaista elämä nyt olisikaan jos sittenkin olisin lähtenyt hevosalalle?

Jollain asteella hevoset ovat kulkeneet koko ajan mukana elämässäni. Melkein aina on paikkakunnan muutosten jälkeenkin löytynyt joku humma rapsuteltavaksi tms. Konkreettinen hevoselämä hiljentyi huomattavasti 2008 alkukeväällä kun pitkäaikaisin ja ehkä tärkein hevosystäväni yllättäen poistui maanpäällisestä olomuodostaan. Tämän jälkeen oli pitkään hiljaista, enkä voinut kuvitellakaan puuhastelevani muiden hevosten kanssa.

Nykyinen hevosteluni on ilmentynyt lähinnä keraamisina veistoksina ja taiteena. (täältä löytyy muutamia vanhoja kuvia maalauksistani, kuvituksistan yms. http://www.katriaaltonen.net/index.php? ... &Itemid=37) Olen kuitenkin päässyt vihdoin mieheni kanssa muuttamaan kivitalojen varjosta maaseudulle, joten hevoskaverin hankinta olisi jokseenkin jo mahdollisuuksien rajoissa. Hiljainen hevosen etsintä onkin siis käynnissä. Luultavasti sen oikean hevoskaverin löytäminen ottaa kuitenkin aikansa, sillä en ole niitä kaikkein impulsiivisempiä henkilöitä tällaisten suurten päätösten suhteen. Nyt lähinnä jännittää "osaanko" enää mitään vaikka kokemusta kaiken järjen mukaan onkin... Niin paljon on hevosasiat muuttuneet noista 90-luvun kultaisista vuosista, vai ovatko edes? Itse olen ainakin muuttunut varovaisemmaksi kun mittarissa siintää 35v. ;)
____________________________________

Päivitystä tähänkin.
Oma hevonen on löytynyt ja yhteistyötä on takana nyt reilu vuosi. Luotto omiin hevosmiestaitoihin oli sittenkin liian tukeva, ja melkein heti oman hevosen muutettua talliin sattui. Hölmöyttäni karkuutin hevoseni kärryt perässä huitsin nevadaan ja mursin jalkani. Sairauslomalla olikin sitten aikaa miettiä kuinka eteen päin jatketaan. Tuumaustauko oli näin jälkikäteen ajateltuna ihan paikallaan. Hain tietoisesti ajattelutapaan ja toimintaan muutosta. Osittain omat onnettomuudesta johtuneet traumat hidastivat ja rauhoittivat oman hevosen kanssa etenemistä. Tajusin että nyt on todellakin rakennettava kestävää luottamuussuhdetta ja yhteistyö- ja avunantosopimusta hevosen kanssa. Tavallaan siis onnettomuus oli hyvästä tietyllä tapaa. Avasi silmäni ja opetti olemaan valppaampi lukemaan hevosta. Opittavaa on vielä äärettömästi, mutta tänään on taas hyvä päivä saada uusia oivalluksia. Täällä jatketaan siis ratsastuksen ja maastakäsittelyn parissa. Kärryt ovat olleet perässä muutamaan otteeseen onnettomuuden jälkeen, mutta apujoukkojen, lukuisien kehujen ja herkkujen voimin.
Viimeksi muokannut Katri päivämäärä Ma Loka 07, 2013 11:58 am, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Katri
 
Viestit: 13
Liittynyt: To Loka 06, 2011 3:05 pm

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja Dazzle » Su Elo 19, 2012 4:38 pm

Hei!
Olen -97 lokakuussa syntynyt tyttönen Uudeltamaalta.
Omistan (=toimin palveliana) sekarotuisen koiran, kissan, akvaarion ja 6v amerikanravuritamman.
Hevoshulluusgeenin taisin periä molemmilta vanhemmiltani, vaikka kumpikaan heistä ei ollut ennen syntymääni ratsastanut muuta kuin pari hassua tuntia.
Heidän hevosintoudestaan kertoo myös se, että molemmat pikkuveljeni ovat nimetyt hevosten mukaan:
vanhempi sai nimensä Joona Laukolta, nuorempi pv orilta jonka koko nimeä en muista...

Ensikosketukseni hevosiin taisin saada 2v taaperona istuessani kummitätini suomenhevosravurin selässä, minne hän minut nosti. Tosin kyllä mainitsin nuorempanakin jo vauvakirjassani lempieläimikseni ponit, joita olin kotieläinpuistossa viikottain nähnyt.

Pääsin kuitenkin ratsastustunneille vasta 11 vuotiaana, ja äitinikin aloitti samaan aikaan hevostelun.
Kävimme molemmat viikottain tunneilla, mutta valitettavasti en löytänyt itselleni koskaan hoitohevosta...

Seuraava "etappi" hevoshistorialleni oli päivä, jolloin sama kummitätini joka oli minua ravurin selässä pidellyt, kysyi mitä haluaisin rippilahjaksi. Vastasin vitsillä haluavani hevosen.
Siihen kummini tuumi, että omisti juuri sopivan, näpsäkän ja pienikokoisen kuusivuotiaan starttaamattoman lämppärin. Kaksi kertaa puhuimme vanhempieni kanssa hevosen ottamisesta, kunnes asia oltiin lyöty lukkoon.

Piitu saapui meille 11. kesäkuuta, ja osoittautui maailan parhaaksi ensihevoseksi.
Vaikka tyttönen onkin osaamaton ja ratsastamaton, se on nopea oppimaan ja oikea helmi kaikin puolin!
Me harjoittelemme aika usein myös maastakäsin juttuja, ja ratsastaessakin opetetaan uusia juttuja :)

Kaikissa hevoskirjoissa sanotaan, että ensihevoskesi ei saisi hankkia nuorta, kouluttamatonta tai ottaa hevosta omaan talliin. Silti päätimme kerätä kaikki virhepisteet tämän asian saralta :)

Kiinnostuin LH:sta jo aika aikaisin, ja olin innoissani pehmeimmistä metodeista jo ennen varsinaisen termin löytymistä :).
Ei voi tanssiaa kannuksin tai piiskoin opettaa
Dazzle
 
Viestit: 27
Liittynyt: Su Elo 19, 2012 10:33 am

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja Maikki » Ma Syys 24, 2012 4:09 pm

Heippa!

Olen 25-vuotias hevosiin uudelleen ihastunut nainen Satakunnan ja Pirkanmaan rajalta. Miehen kanssa remontoidaan vanhaa taloa ja pihalla päivystää kk-mäyris ja laika. Ehdin ratsastaa aktiivisesti 5 vuotta, kunnes loukkaannuin vakavasti ja nyt on ollut 8 vuotta kestänyt täydellinen tauko. Eräänä päivänä keksin, että pihaan mahtuisi ihan hyvin muutama kaviokas ja sen jälkeen en ole saanut ajatukselta hetken rauhaa. En luultavasti uskalla ratsua hankkia, joten ehkä meillä pian laukkaa pikkuponeja, joilla ajelen kylänraitilla. Käyn usein liiterissä seisomassa ja kuvittelen, kuinka hieno pihatto siitä tulee. Miestä jo vähän hermostuttaa, kun en puhu mistään muusta kuin poneista... Pahin pelkoni on, että naapuri/viranomainen/joku asettuu poikkiteloin suunnitelmieni tielle, vaikka en keksi mitään syytä, miksi asettuisi. Kannatan kaikessa eläintenpidossa lajityypillisen käyttäytymisen ja olostelun mahdollistamista, joten sen mukaan viedään suunnitelmaa eteenpäin. Ehkä jo ensi keväänä!
Maikki
 
Viestit: 112
Liittynyt: To Elo 16, 2012 6:33 pm

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja noora96 » Ti Loka 09, 2012 6:53 pm

hei nimimerkkini noora96 takana on noora, ja olen siis 96 syntynyt :P
"eksyin" tänne foorumille vahingossa ja tämä onkin ihan hyvä.
itse asun lapissa, meillä on 3 hevosta, yksi on siskoni ja kaksi minun. toisella ajan ja koulutan 2 v. tamma ja toinen on luotto tammani 22v. vuonikseni. näiden hevosten kanssa on tullut koettua vaikka ja mitä :D
olen itse hevosten kanssa toiminut n. 7 v. ratsastanut kokosen ajan ja ajanut nyt säännöllisesti n. 1 v.
itseäni kiinnostaisi enemmän tämä "luonnonmukainen ratsastus" ja sitten lännenratsastus, koulua ja esteitäkin menen, mutta tämä "englantilaistyylinen ratsastus" ei enää jaksaisi kinnostaa, ideoita? :D
ensikesän jälkeen olisi tarkoitus aloittaa ratsastus toisella tammallani.. siitä sitten enemmän päiväkirjaan:P
muuten perus luonteeltani olen sosiaalinen, reipas, innostun helposti jne :D
Elämä on kuin tiimalasin hiekka se pysähtyy ellet käänny ympäri
Avatar
noora96
 
Viestit: 16
Liittynyt: Su Kesä 03, 2012 2:14 pm

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja AnZu » La Touko 04, 2013 8:09 pm

Tännepä ei ole kukaan hetkeen itseään esitellyt. Jospa minä kuitenkin rohkenisin.

Täällä kirjoittelee vm 83 espoolaisnainen. Omistan harrasteratsuna käytettävän vm 96 lämminveritamman, jonka kanssa puskailemme ja käymme tunneilla.
Hevonen on ensihevoseni ja sen myötä olen oppinut paljon. Ennen kuin tamma päätyi minulle, vuokrailin muutamaa hevosta ja kävin tunneilla jonkin verran.
Sitten muutaman asian summana pätkähdin hevosenomistajaksi :D

Muuta vapaa-aikaani vie koirani, työtäni yritän suoritella asiakaspalveluhommissa :)
Avatar
AnZu
 
Viestit: 6
Liittynyt: La Touko 04, 2013 7:58 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja Koo » Su Touko 05, 2013 12:04 am

Ai kauhee, reilun kolme vuotta (!! jo) olen täällä rekisteröityneenä pyörinyt, eikä vieläkään mitään esittäytymisenpoikastakaan...

Täällä ruudun takana siis urpoilee juuri (tänään) 16 vuotta täyttänyt tyttö nykyisestä Oulun kunnasta, jonka kavioliittopartnerina on reilun vuoden vanhempi arabin ja new forestin rakkauslapsonen. Ongelmia löytyy vaikka muille jakaa, ja niitä on näiden reilun seitsemän vuoden yhteisen taipaleen aikana yritetty ratkoa. Totaaliraudatta 04/2012-->, kuolaimet tosin puin viimeisen kerran aikalailla tasan kolme vuotta sitten. Hevostelen myös aika paljon (lähes enemmän) muiden hevosilla, joista vakituisimpina kaverin kansallisen tason estepuoliverinen, samalla tasolla kisaava kirjava poni, sekä silloin tällöin radallakin käyvä ravishettis. Kaikkien kanssa piristän arkea näiden eläinten normipäivistä poikkeavilla jutuilla ja koitan viedä näitä jokseenkin eteenpäin kun omani kanssa taitorajani alkaa olla juuri edessäni.
Avatar
Koo
 
Viestit: 281
Liittynyt: La Huhti 03, 2010 9:11 pm
Paikkakunta: Oulu

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja Peikko » Su Touko 05, 2013 8:09 am

Tervetuloa AnZu! Ja oikein paljon onnea Koo! :)
Listen! Or your tonque will make you deaf. -cherokee saying
Peikko
 
Viestit: 121
Liittynyt: Ti Marras 10, 2009 7:49 pm
Paikkakunta: Punkalaidun

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja Turparulla » La Kesä 29, 2013 2:56 pm

Tervehdys tovereille!
Löysin pari päivää sitten tämän foorumin ja vaikutti kivalta :) .Minä olen "vanha akka",reilu neilkymppinen ja aivan puun takaa potkaisi hevoshulluus näin aikuisella iällä :D !Muksuna notkuin lähitalleilla ja hankkiduin hevosomistajien kaveriksi,että pääsisi edes taputtamaan joskus heppaa.Muutaman ratsastustunninkin pystyin viikkorahoillani maksaa,mutta kokemukseni koostui lähinnä työhevosen selässä istumiseen pellolla :D.Molemmat poikani (8 ja 9½ vee) innostuivat ratsastuksesta keväällä ja uskaltauidin itsekin ratsastuksen alkeisiin kuukausi sitten.Nyt on huikea kuume ja loputon tiedonjano!Ilmottauduin hevostaitokurssille McR:lle juuri ja ehkä tästä jotain vielä kehittyy,toivon ainakin niin.

Filosofiani on elää sovussa luonnon ja eläinten kanssa ja olenkin jo 5 vuotta sitten seonnut vaihtoehto-juttuihin,kuten perinnerakentamiseen,kiinalaiseen lääketieteeseen,fengshuihin,energiahoitihin ja muuhun "hömppään",johon kuuluu ns. pehmeät arvot :) .Hevosteluhan sopii siis myös oikein hyvin kuvioihin :D .

Asustelen kahta osoitetta Kaakkois-Suomessa,joista toinen koti on vanha talo maalla,josta on ajan kanssa tulossa uusi koti perheellemme.Olen ns. merimiehen muija myös,eli naimisissa oleva yksinhuoltaja :lol: .Hullu kun olen,niin olen jo etsimässä perheelle heppaa jo...aika näyttää minkälainen hevostelija minusta tulee!Voihan toki olla,että se jää haaveilun tasolle,tai tyydyn virtuaalihevostelemaan :)
Turparulla
 
Viestit: 8
Liittynyt: La Kesä 29, 2013 2:32 pm

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja Terra » Ke Heinä 10, 2013 1:49 pm

Tervehdys!

Viimeinpä päätin uskaltautua itsekin avaamaan suuni.

Hevoseton, ympäri Suomea asunut ja nyttemmin Kangasalan kuntaan (hetkeksi) asettunut reippaasti parinkympin paremmalla puolella vuosiaan viettävä naisihminen, ammattina eläintenhoitaja. Tarinani on perinteinen - yhdentoista iässä perinteisin hevosteluin aloittanut, muutaman vuoden myöhemmin LH:oon ja lännenratsastukseen tutustunut, sille tielle sydämeni menettänyt. Hevosteluni on erittäin satunnaista heikon rahatilanteen ja sopivan paikan puutteen vuoksi - viimeisin kokemus on kuukauden mittainen työssäoppimisjakso perinteisellä ratsutilalla menneenä keväänä (sitä ennen monia vuosia välissä), joka toivottavasti jäi viimeiseksi sillä alalla - loppua kohti ei ollut päivääkään, jona en olisi karannut wc:n puolelle itkemään tai muuten purkamaan ahdistustani. Missään en ole tuntenut itseäni niin huonoksi ja osaamattomaksi kuin siellä - ja tietysti hevosten ilmeet niiden seistessä 5x5-yksityistarhoissaan, tietäen, ettei osa niistä pääse edes kesällä laitumille (innostuvat "liikaa")... Viimein sain tehtyä itselleni selon, että vaikka kuinka ikävä hevosten pariin onkin, on perinteinen tapa minulle väärä tapa.

Länkkärin ja LH:n lisäksi suuresti kiinnostavat keskiaikainen ratsastus, stuntratsastus ja ratsastusjousiammunta - jousiharrastajana ja hevosrakkaana vauhtipäänä ratsastusjousiammunta tuntuu luonnolliselta jatkumolta. Haaveissani asumme mieheni kanssa kaukana ihmispaljoudesta eläinlauman keskellä, pitäen pystyssä yritystä tutustuttaen ihmisiä muinaiseen suomalaiseen maailmankatsomukseen ja elämäntapaan mm. eläinten välityksellä, vieden ihmisiä metsämatkoille itseen ja uneen hevosen selässä, tarjoten luonnonmukaisia hoitoja niin ihmisille kuin heidän eläinkumppaneilleen...

Pirkanmaa ei liene pysyvän kotini paikka, mutta toivon silti löytäväni täältä hetkisen elämää hevostenkin kanssa.

Rakkautta ja iloa jokaiselle, kiitos ihanasta foorumista <3
Terra
 
Viestit: 7
Liittynyt: La Tammi 26, 2013 5:03 pm

Sanna-Maija täällä hei

ViestiKirjoittaja Sanna-Maija » Ma Elo 12, 2013 3:36 pm

Oikea nimeni ei ole Sanna-Maija. En halua sanoa omaa nimeänI.
Tykkään hevosista, ja olen ratsastanut 6 vuotta, nykyisn en ratsasta. Enkä omista hevosta :oops:
Sanna-Maija
 
Viestit: 5
Liittynyt: La Elo 10, 2013 7:13 pm

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja Runotar » Su Syys 22, 2013 9:47 pm

Olen varmaan vuoden tätä sivustoa lueskellutkin, mutta nyt kun tuli tarve ottaa YV:lla yhteen käyttäjään yhteyttä niin niinpä rekisteröidyin sitten lopulta sisäänkin ;)

Olen kolmenkympin kriisissä hevosteleva ylpeydellä ja ennakkoluulolla kukkahattuileva tätönen maamme capitaalialueelta. Naureskellut massu hytkyen kaikille niille hulluille jotka oman hevosen hankkivat, ei siitä tule kuin surua ja murhetta! Vuokrahevosten kanssa kaikki on ollut niin paljon huolettomampaa, keäsisin voi lähteä kuukauden-pari ratsastusreissulla ulkomaille ilman että omasta otuksesta tarvitsee kantaa huolta ja saa monipuolisuuttakin kun välillä pistäytyy valmennuksessa siellä tai tunnilla täällä... Kengityksenkin intouduin ihan vimpan päälle opettelemaan, kun yksi vuokralaisista oli sellainen tyypillisen keskieurooppalaislinjan tuotos, jonka kavioaines on juustoksi jalostettu. No, hassusti siinä kävi, ja sen lisäksi että sitten kenkiä jalkoihin tungin, niin ihan sattumankauppaa aloin ensin shettisiksiä vuolla, sitten hiukan isompaa ja lopulta pari hevosta elämäntaparempan myötä saatoin kengättömyyteen saakka. Ja piru vie! Sitten yksi kaveri vihjaisi sellaisesta tuoreen ruohon vihreästä tapauksesta ja sehän kolahti...

Kotiin muutti siis 10-vuotias ori, lähes käsittelemätön, kouluttamaton valkea arabi. Ongelmia jokalähtöön kiinnisitomuskammosta hoitamattomiin jalkoihin saakka. Ja hitto vie (sori ruma sana!) siitä sitä sitten oltiin, minä joka olin tottunut niihin karheankiiltäviin irkkukilpureihin ja isoihin puokkeihin omistinkin ruipelon pikkuisen arabin, jota ei edes ratsastettu!

Nonnih, ollaan sitten lähdetty työstämään kaverista eteenpäin, satulaa ei ole kiire saada selkään, kunhan ensin saadaan kaikki muu kuntoon. Kengät- vai ilman?-ristiriita elää, hevosella kun on maan mainiot koppurat ja erinomainen kavioaines... paitsi sitten se yksi jalka jossa (sensuroitua) hoito tai hoitamattomuus kaviokuumeesta sekä sädeluuontumasta on tehnyt niin pahat jäljet että kantatuen varassa ollaan loppuelämä. Kulmia nyt korjaillaan pikkuhiljaa paremmin askelta tukevaksi muutoksien valossa, korjaillaan naurettavia korkeuseroja kaviossa ja toivotaan että paiseita ei löydetä lisää ainakaan tassuista (omistaja sen sijaan saattaa saada paiseita otsaansa tietyssä muodossa kiitos kopukan aikaisemman hoidon).

Hiton fiksu eläin onneksi saatiin, parempaa ei voisi toimia. Juuri sellainen kun arabit parhaillaan kuvaillaan olevan, älyä ja sydäntä. Ei mikään seinille hyppivä hienohelmaprinsessa niinkuin jotkut pelotteli ko. rodusta. Seuraa perässä vaikka liekkimereen kun ihminen on oikea, ja se kuuluisa Jumalainen tuuli saattaa välillä puhaltaa ehkä meidänkin suunnasta :)
Taivaallinen on se tuuli joka puhaltaa hevosen korvien välissä... Eiku?
Avatar
Runotar
 
Viestit: 11
Liittynyt: Su Syys 22, 2013 5:38 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja Irene » Pe Loka 04, 2013 10:32 am

Esittäytyminen on jäänyt nähtävästi tekemättä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Olen kolmekymppinen "tavisharrastaja" Pohjois-Savosta, hevoshistoriaa on kertynyt jo pikkutyttöajoista ratsastustunneista ja naapurin hoitohevosesta, nykyään lähinnä niistä tunneista. Toistaiseksi hevostelun osalta olen tyytynyt "huoleton on hevoseton" -mentaliteettiin, vaikka eihän sitä tiedä... Eläinten käyttäytyminen, koulutustekniikka ym. ovat lähellä sydäntäni, mutta olen laajemmalti soveltanut oppimaani lähinnä koirieni (ja kanojen) kanssa.
Irene
 
Viestit: 10
Liittynyt: To Marras 10, 2011 5:33 pm

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja drewi » Ma Loka 21, 2013 10:03 am

Moikka!
Vieläkö ehtii mukaan?
Olen kohta 33-vuotias naisenalku Päijät-Hämeestä, pikkulikkana jo hepoihin hurahtanut, elämä vei välillä kauaskin näistä ihanista söpöläisistä mutta nyt palaamassa takaisin. Vuokrannut olen itselleni maailman ihanimman Percheron tamman jolla käyn 2x/vko maastoilemassa, haluaisin tehdä paaaaaljon enemmänkin mutta eiköhän sekin onnistu kun hieman tutummaksi pääsee talliin ja hepoihin sekä omistajiin :)

Talli jossa nyt tulee pyörittyä on saanut minut hurahtamaan kengättömyyteen, ja maastakäsittelyyn ja kaikkeen muuhun, olen kahlannut nettiä muutaman viikon ahkeraan, nytvaan kun saisi semmoista käytännön ohjeistusta asiaan :)

Tällä hetkellä työskentelen hoitoalalla mutta haluaisin toteuttaa pikkutyttöhaaveeni ja lähteä hevosten pariin ihan leipätyöksi, en vain ole löytänyt sitä oppisopimuspaikkaa, tuntuvat olevan kiven takana tämän ikäiselle tädille :?

Saa siis vinkata jos tarvitset Lahden lähellä hevostelukaveria, tulen viivana, kunhan vain pääsen tallin tuoksuun ja töihin, palkkana toimii maailman ihanin tuoksu ;)
Löysin jo tallin jossa olisi mulle se oma projekti nuoressa ruunassa jonka kanssa päästäisiin alottamaan ihan alusta, maastakäsittelyä, ajolle ja ratsastukseen opettelua sen tullessa ajankohtaiseksi. Minua vain arveluttaa se missä kunnossa siellä kaikki on, suunnitelmissa nyt käydä siellä muutaman kerran ja katsoa että muuttuuko asiat vai miten käy. En oikein tiedä miten pitäisi toimia :|


-drewi-
*ilman omaa karvaturpaa, vielä-

*muoks kirjoitusvirheitä ja lisäystä*
drewi
 
Viestit: 5
Liittynyt: La Loka 19, 2013 1:09 pm
Paikkakunta: Lahti

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja emilye » Su Joulu 29, 2013 10:40 pm

Heips!
Tämähän on hyvä keskustelu, näin vasta alkajalle! Olen myös ollut täällä jo jonkun aikaa lukijana, mutta nyt voisi ottaa sen aktiivisuuden ensi askeleen esittelyn kautta! :)

Olen pian 23vuotta täyttävä heppahullunainen Pirkanmaalta. Hevoset valloittivat tämän tyttösen sydämmen jo ihan pienenä, kun äiti vei minut ensimmäisen kerran katsomaan valkoisia pörröturkkisia poneja laitumelle ja syöttelemään leipyskää heille. <3 Ja siitä päivästä lähtien koko maailma on pyörinyt hevosten ympärillä, välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta aina he ovat olleet mukana matkallani. :) <3

Itse ratsastus tunneille pääsin noin 7-8vuotiaana. Hevostelin nuorena tuntejen lisäksi ravitalleilla, joissa pääsi hoitamaan ja ajamaan hevosia. Näin molempien maailmojen kujeet, niin hyvässä kuin pahassakin. Olen ollut kuitenkin onnellinen ja kiitollinen siitä, että kotonani aina kesäisin on ollut hevosia viettämässä kesälomaa. Vietin miltein kaikki kesät hevosten kanssa laitumilla, se on auttanut minut hyvään alkuun opinpolulla syvemmälle hevostenmaailmaan. Innostuin jo lapsena luonnollisesta hevostaidosta, mutta vei vielä monta vuotta, että sain ensimmäiset kirjat kouraani ja kurssit alleni. Innostus nimittäin lähti siitä, kun katsoin kerran dokumentin eräästä "hevoskuiskaajasta", joka kertoi saaneensa oppinsa intiaaneilta. Vaivuin epätoivoon, sillä enhän minä tuntenut ketään intiaania! Saati pystynyt menemään oppiin heidän luokseen, kun he asuivat niin kaukana... :')

Hevostelu on jatkunut ja viimeisten neljänvuoden aikana olen aloittanut uudelleen ratsastustunnit, kun löysin vihdoin omanhenkiseni paikan! Tosin valitettavasti talli sijainti tekee hallaa aktiiviselle tunneilla käynnille, kun opiskelujen ja työn takia joutuu muuttamaan aina vain kauemmas... :( Kyseisellä tallilla olen saanut paljon oppia, en ainoastaan ratsastamisesta vaan myös paljosta muusta hevosiin liittyvistä asioista. Olen myös käynyt centered riding tunneilla aina voidessani, jonka olen todennut erittäin tehokkaaksi monellakin tapaa! Minua myös kiinnostavat suuresti keskiaikainen-, jousiammunta- ja klassinen ratsastus, joihin toivoisin pääseväni paneutumaan jossain vaiheessa elämääni! :D

Niin ja jos joku tietää, missä Pirkanmaalla olisi mahdollista esimerkiksi aloitella jousiammunta ratsastusta tai perinteistä jousiammuntaa, niin heittäkää vinkkiä! Olisin erittäin kiinnostunut lajista! :) Olimme kerran kokeilemassa jousiammuntaa ja jäin heti koukkuun, mutta lajin pariin pääseminen ollut sittemmin vähän haastavaa.
Avatar
emilye
 
Viestit: 1
Liittynyt: Su Syys 15, 2013 12:19 pm

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja ruoholaukka » Ke Tammi 01, 2014 8:30 pm

Heippa kaikille ja Onnea alkaneelle vuodelle!
Olen jonkin aikaa käynyt lueskelemassa juttuja täällä; en voi muuta kuin todeta, että onpa kiva foorumi :) !
Olen nelivitonen naisihminen lounaisesta Kymenlaaksosta, jolle kolahti noin vuosi sitten hevostelu uudelleen aivan täpöllä! Lapsuuteni vietin paikkakunnalla, missä oli talleja vierivieressä, joten oli varsin luontevaa tutustua niin hevosiin, kuin hevosihmisiinkin. Hoitoponejakin oli ja kävin satunnaisesti tunneilla ratsastamassa ponipuskailun ohessa, eli olen tässä kuluneen vuoden lähinnä yrittänyt opetella uudelleen 30 vuoden tauon jälkeen lasteni kanssa hevostelua kokonaisvaltaisesti. Muisti palaa pätkittäin olen huomannut että monet asiat tuntuvatkin ihan rakettitieteeltä, kun taas jotkin asiat tulevat selkäytimestä edelleen, vaikka melkoisen ruosteessa olenkin :lol: ! Mukavinta on kuitenkin koko perheen innostus heppailuun!
ruoholaukka
 
Viestit: 4
Liittynyt: Ke Tammi 01, 2014 7:51 pm

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja Breiskar Jo » Ke Kesä 25, 2014 11:43 am

Esittäydyn minäkin. Olen 31v akka Pohjois-Karjalasta Polvijärveltä. Asun avomieheni ja 2 whippet pojan kanssa.
Ensikerran pääsin siskoni kaverin ponin selkään ollessani 4v, siitä hetkestä asi tiesin että tulen joskus omistamaan hevosen....noh, sitä haavetta odotellessani kerkis hurahtaa vaivaset 27vuotta. Tolla välillä olen käynyt muutamalla tallilla, ja yksityisheppoja ratsastellut. Useempi vuosi meni etten oikeestaan ollu tekemisissä hevosten kanssa. :( Ensiviikolla se sit tulee... Eka oma polle, Pohjoisruotsinhevosruuna <3
Nyt oman hevosen myötä olisi tarkoitus alkaa sit ratsastaa ihan oikeesti, ja valmennuksissa käydä. Useampi vuosi aikaa edellisestä kunnon ratsastusreissusta, voi olla et joka paikka huutaa hoosiannaan ennen kun lihakset tottuu. Veikkaan et löydän myös itsestäni sellasia lihaksia joita en ole tiennyt olevankaan :lol:

Olen yrittänyt selittää sellasille ei-hevosihmisille mikä siinä on niin mahtavaa. Kaverini mies oli sanonut et "On kummallinen harrastus, kun menee tunti ennen kun pääsee matkaan" Mut ei sitä sellanen ihminen ymmärrä, joka ei ole hevosihminen. Se tunne mikä siitä tulee (mulle ainakin) kun saa pienin avuin hevosen tottelemaan. Noh mitäpä mä näitä teille selittelen, te kyl tajuutte mikä SE juttu täs hommassa on! :D
Pohjoisruotsinhevonen Breiskar Jo <3
Breiskar Jo
 
Viestit: 2
Liittynyt: Ke Kesä 25, 2014 10:18 am
Paikkakunta: Pohjois-Karjala

Re: käyttäjät esittäytyvät

ViestiKirjoittaja Pulla » Ti Elo 12, 2014 10:05 am

Heips kaikille!
Uusi foorumilainen esittäytyy: Pulla on täti-ihminen ja kahden hepsun omistaja Kymenlaaksosta.Tädin hepoista toinen on kengättä ja juuri tämän kengättömyyden myötä ajauduin tällekin foorumille ;) .Filosofiana maanläheinen ja simppeli elämä heppojen kanssa,ilman stressiä,ilman pakotteita ja ilman kipua.Molemmat hevoset pihatto-hevosia ja aktiivisessa harrastuksessa.Poni on oikein pulla;kiltti ja lutuinen ja lasteni&vuokraajien ratsastettavana,oma heppani on nuorehko ja opetellaan yhdessä kivaa harrastusta mukavan nuoren opettajan johdolla.Kaikkea pohdittavaa löytyy,aina varusteista terveyteen ja istuntaan.Kokemusta itsellä vaatimattomasti,mutta eipä kukaan ole seppä syntyessään ;) .
Pulla
 
Viestit: 6
Liittynyt: Ti Elo 12, 2014 9:51 am

EdellinenSeuraava

Paluu Muu jauhanta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron