käyttäjät esittäytyvät

[lärinä]

Lapsentekotauon ja vauvavaiheen jälkeen hevoskuume nosti taas päätään ja viime vuonna sain vuokralle aivan mahtavan opetusmestarin, jonka kanssa on tehty pääasiassa maasta käsin kaikenlaista.

Mistä löytää vuokralle tuollaisia opetusmestareita, joiden kanssa saa pääasiassa hommailla maastakäsin? Olen seuraillut ht.nettiä muutaman kuukauden ja suurimmassa osassa vuokrausilmoituksia etsitään kokenutta ratsastajaa, joka voi viedä hevosta eteenpäin. Joskus tarjolla on tätiratsuja tai maastomopoja, mutta kaikissa ilmoituksissa se ratsastus on pääaktiviteetti.

[Makke]

Minulla taisi käydä melkoinen tuuri. Vastasin ihan tavanomaisen oloiseen ilmoitukseen kertoen itsestäni ja kiinnostuksestani lh-asioihin ja maastakäsittelyyn. Vuokraponin omistaja sattuikin olemaan erityisen kiinnostunut aiheesta ja osittain siksi sainkin varmasti ponin vuokralle. Olen nimittäin aika surkea ratsastaja, joten sen homman sujuvuus ei voinut olla syy. Ratsastelen toisinaan, mutta mitään pakkoa siihen ei ole. Ainoa, mikä harmittaa on se, ettei reipasta liikettä ja revittelyä saa oikein tuon kanssa aikaan maasta käsin. Katsotaan miten käy, kun pyörö valmistuu. Nykyisin juttelemme tallilla paljon "toisenlaisesta" hevosenkäsittelystä. Ihana poni ja ihanat ihmiset. Onnea etsintään, lärinä! Rohkeasti vaan kysymään, josko vaikka joku innostuisikin.

[anutus]

Voisinpa minäkin esittäytyä, nyt kun olen kuitenkin hiiviskellyt täällä jo sen puolisen vuotta ihan viikottain. Eli olen vajaat kolmikymppinen tyttönen Oulun rajavyöhykkeeltä. Perheeseeni kuuluu kiitettävästi tallilla viihtyvä avokki ja 6-vuotias arabiruuna Hapis.

Hevostelut aloitin perinteiseen tyyliin esipuberteetti-iässä Pudasjärven syrjäkylillä, ja meininkikin oli sen mukaista. x) Ratsastustunneille ei kuskattu, ja matkaa olisikin ollut vähintään se 25km, niin hoito- ja ratsastustaitoni opin sitten naapurin yksityisponin ja erinäisten ex-ravureiden kanssa. Meillä oli ollut kotona lehmiä ja lihakarjaa jo valmiiksi, joten hevosen hankkiminen ei ollut kovin iso juttu vanhemmilleni. Ehdimme sitten hyysätä maatilallamme pariakin raviradalla loppuunjuostua hevosta ennen kuin lähdin opiskelujen perässä maailmalle.

Hevoshommat unohtuivat sittemmin nuoruushurjastelujen, opiskelujen ja töiden metsästämisen ajaksi, kunnes palttia rallaa vuosi sitten tuli ajankohtaiseksi kehitellä sitä kuuluisaa laadukasta vapaa-aikaa kokopäivätyön vastapainoksi. Mielekäs vapaa-aika löytyikin sitten yllätys yllätys tallillta, ja harrastus vei siinä määrin mennessään, että olen vuoden aikana ehtinyt palautella nuoruusvuosien helppo Ö-tasoisen, mutta puskissa oikeinkin toimivan ratsastustaitoni, pettyä perinteiseen ratsastuskouluopetukseen, innostua matkaratsastuksesta ja arabeista, kiinnostua maastakäsittelystä ja lännenratsastuksesta, kiinnostua kengättömyydestä ja kuolaimettomuudesta, ahdistua massojen ahdasmielisyydestä ja ennakkoluuloista sekä toteuttaa tyttövuosien haaveen ja hankkia oman arabianhevosen.

Hapiksen kanssa meillä on ajankohtaista tällä hetkellä perinpohjainen tutustuminen ja ratsastusrutiinin aloittaminen. Myöhemmin opetellaan matkustamaan ja jossain vaiheessa hamassa tulevaisuudessa on toiveissa päästä treenaamaan matkaratsastusta. Katsotaan mihin rahkeet riittävät. x) Meillä ei ole onneksi kiire mihinkään: ei se maali vaan se matka.

[westerngirl]

terve vaan!

westerngril-nimimerkin takana kirjoittelee 34 vuotias westerniin ja LH:n hurahtanut naisimmeinen.
7 v asti on hevosten kanssa touhuttu,kotoisin pohjois-suomesta,nykyisin vaikutan eteläsuomes..
kuten monen muunkin tyttösen hevostaustat,on myös minun lähtöisin naapurin ravitallilta,perus ratsatustuntien kautti oman hevosen omistukseen.
aina on ollu ravureita ja ratsuja sikin sokin yhtä aikaa ja erikseen,omia ja opetettavia.. siinä joukossa pari ongelmatapausta,joita kukaan muu ei huolinu
Jossain vaiheessa 90 luvun lopulla hurahdin läkkäriratsastukseen sen hetkisen ylläpitotammani avustuksella ja muutenkin on harrastukset mm:kantri-tanssi,rock'n roll ja ameriikan raudat ollu elämässä mukana,ni länkkäri kolahti sitten heti.
Pienestä plikasta asti olen ollu vähän toisin ajattelija,ja ravitalleilla kun pyörin,nii näin monenlaista hevosen pitoa ym,jotka vaan vahvisti tunnetta tehdä asiat erinlailla... ja sillä linjalla on pysytty
Nykyään on omistuksessani 12v LV ruuna bumtsi bump,jonka menneisyys on myös kova ja karu... mm:kettingillä on "opetettu tavoille" ja näistä muistona kasvaa arpikarvaa vähän siellä sun täällä pitkin poikin pollea..
Mutta ruunan tarina pähkinänkuoressa + kuvia ja videoo löytyy kotisivuiltani..

https://sites.google.com/site/bumtsibump/

http://aijaa.com/0057310440780

http://aijaa.com/0051310440781

[Iitu]

Olen yläasteikäinen tyttö jolla on tällä hetkellä kolme ponia, joista yksi on gotlanninrussruuna, joka on asunut minulla elokuusta 2009 alkaen ja jonka ansiosta myös muu kuin perus hoitaminen ja ratsastus alkoi kiinnostaa. Seuraavaksi joukkoon astui joulukuussa 2010 pitkän suunnittelun jälkeen kantava shetlanninponitamma ruunallemme kaveriksi. Tamma varsoi maaliskuussa 2011 oikein komean orivarsan, jota yritämme nyt opettaa (toivottavasti menestyksellä..) kelvolliseksi ponikansalaiseksi.

Hevoset ovat kuuluneet naapureiden ansiosta elämääni koko ikäni vähintään näköyhteyden verran ja on heidän ansiotaan että heppakärpäsen uhriksi jouduin jo pienenä.

[Jessica]

Täällä kirjoittelee 23-vuotias nainen Kokkolasta. Ammatiltani olen sosionomi (AMK), ja haaveena olisi tulevaisuudessa harjoittaa jossain muodossa sosiaalipedagogista hevostoimintaa.
Hevosia olen harrastanut ihan pikkuisesta asti. Olen aloittanut ratsastuksen ja hevosen hoitamisen 8-vuotiaana naapuritallillani. Tämän jälkeen siirryin 11-vuotiaana ratsastuskoululle ja 14-vuotiaana sain ensimmäisen vuokrahevoseni. Ensimmäisen oman opetusmestarini sain 16-vuotiaana.

Harrastuksen olen aloittanut varsin perinteisellä tavalla. Luonnollisista hevosmiestaidoista tai mistään muustakaan (järkevästä) en tiennyt ennen kuin jouduin ottamaan asioista selvää syksyllä 2006. Silloin meille tuli Atte, reppana ja äärettömän stressaantunut eestiläisruuna joka ei vielä 9-vuotiaanakaan laukannut kunnolla ja motivaatio oli pohjamudissa. Atte imppasi, ei liikkunut ratsastuksessa eikä myöskään kunnioittanut ihmistä millään tasolla. Syksyllä 2006 haimme sitten apua Leena Kurikalta, ja tämän jälkeen olenkin seikkaillut ties millä koulutuksilla ties minkä teorioiden puolella ja rakentanut omat koulutusmenetelmäni, jotka pohjautuvat luonnolliseen hevosmiestaitoon.

Olen aina ymmärtänyt hevosten psyykettä jollain tasolla, mutta en koskaan samalla tavalla kuin nyt. Ed Dabney ja Parelli ovat antaneet minulle eniten. Lisäksi olen joutunut kiinnittämään aivan eri tavalla huomiota ruokintaan ja liikuntaan tämän "erityislapsemme" takia

Nykyään kaikki sujuu helposti ja ihmeellisen yksinkertaisesti. Mutta koskaan ei ole tarpeeksi asiantuntija, ja aina on otettava selvää asioista.
Atesta löytyy kuvia osoitteista:

http://i361.photobucket.com/albums/oo58 ... nuusk1.jpg
http://i361.photobucket.com/albums/oo58 ... kasin7.jpg
http://i361.photobucket.com/albums/oo58 ... kasin6.jpg
http://i361.photobucket.com/albums/oo58 ... kasin5.jpg
http://i361.photobucket.com/albums/oo58 ... kasin3.jpg

[Tiuhka]

Heippa!
Täällä kirjoittaa 25-vuotias perheenäiti, työskentelen terveydenhoitoalalla. Tänne palstalle löysin sattumalta googlen kautta kun etsin tietoa pihatoista yms. Omaa hevosta ei tällä hetkellä ole, viimeisimmästä luovuin kaksi vuotta sitten, jota ennen oli vuokrattuna pari vuotta. Tämä oli trakehner-tamma, ja tätä ennen minulla oli suomenhevostamma. Aluetasolla kisailin muutaman vuoden esteissä ja koulussa. Ratsastelun aloitin 9-vuotiaana Tiinan ponitalleilla Jyväskylässä ja 12-vuotiaasta on oma hevonen ollut joten viime vuodet ovat olleet melkoista vieroitushoitoa.. Nyt kun lapset ovat hitusen isompia on ajatus oman pikkutallin rakentamisesta kypsynyt. Tämän palstan jutut kolahtivat ja kovaa, olen itse aika luomuihminen, mitä tulee ruokaan, lapsiin ja eläimiin (tällä hetkellä meillä on 11-vuotias saluki ja kaksi marsua.)
Joten mielenkiinnolla seuraan juttuja ja yritän osallistuakin

[Emil the ardenner]

Esittäydynpä minäkin.
Puolipakolla hevos"hulluksi" tullut 48v äijä Länsi- Uudeltamaalta. Hevosena Ruotsin Ardenner ruuna Emil ja ratsastus oppia hankittu nyt 19.9.2010 alkaen, kaikkiaan olen tähän mennessä selässä istunut n.100-110h. Meidän kohta 10v ikäinen pikkupoika on välillä hieman haastava, mutta oli mielenkiintoista todeta, että tilanteessa jossa muiden mielestä ei pitänyt olla enää muita mahdollisuuksisia, kuin yrittää pysyä selässä herra nöyrtyi ja totteli pohkeita ja ohjia (pelästyi traktoria peräkärryineen ja lähti pinkomaaan tallille. Minä hetken ajoin kovempaa eteen kevyessä "istunnassa" ja sitten käänsin pollen kohti metsää (umpi) pysähdyttiin ja mentiin katsomaan uudelleen pelottavaa työ konetta n. 5m päähän ihan kiltisti). Vaimokkeen toiveestA polle hankittiin, mutta sattui vahinko ja vaimolla jäänyt ratsastukset varsin vähälle (kaulan yli jäiselle maalle. Murtunut niskanikama, hiushalkeama lonkkaluussa...) herra osaa länkkäripysähdyksen jolla yllätti kokeneen ratsastajan (35v enemmän tai vähemmän säännöllisesti). Emilkin hankittiin "vahingossa" vaimon kimppahevonen kuoli äkillisesti ja kateltiin mielenkiinnosta ilmoja ja minä bongasin tuon pikkupollen keltsusta, mentiin katsomaan ja molemmat olimme myytyjä. Pojalla on kokoa säkä n.165-167cm ympärys satulan kohdalta 270cm painoa n.900kg kengän koko silloin, kun oli etu 8 ja taka 7, samat koot on nyt Boa:n bootsit.

[ckala]

Hei olen Ckala, 18-vuotias oululainen heppailija. Lukion olen juuri saanut suoritettua, ja haen yliopistoon lukemaan maantietoa ja vaihtoehtoisesti kasvatustieteitä, mutta todellisuudessa haaveilen hevos-/eläinhierojan ammatista.

Foorumia olen seuraillut kuukaudenpäivät ja vihdoin uskaltauduin rekistetöitymään.. =D

Heppakokemusta on reilu kymmenen vuotta aivan tavallisella ratsastuskoululla. En omista omaa hevosta, enkä vuokraheppaa, vaan hoidan ratsastuskouluponia. Siispä toimintani "toisinhevostelun" saralla ovat kohtuu rajalliset, mutta olen hyvin hyvin hyvin kiinnostunut toimintatavoista ja "ideologiasta" =)

Heppataustasta voisin kertoa jotain.. Olen siis ratsastanut 7 vuotiaasta asti samalla ratsastuskoululla ja minulla on ollut hoitoponi vuodesta 2003. Pisimpään, kuusi vuotta hoidin maailman kilteintä Norjan vuonohevostammaa, jonka kanssa opin todella paljon. Vuoden verran sain viettää ihanan eestiläisruunan kanssa, joka pelkäsi kaikkea. Tämä poni opetti minulle millaista tosiystävyys on.

Nyt olen vuoden ajan puuhaillut nuoren Eestin ruunan, Tepin kanssa. Heti ensimmäisestä päivästä, jona poni saapui tallille, olemme pitäneet yhtä ja opetelleet asioita. Olen luvannut ponille että jonain kauniina päivänä ostan sen, opettelemme kaiken alusta ja laukkaamme varuisteitta pitkin pellon reunaa. Sitä odotellessa tyydymme yhteisiin rapsuttelu- ja harjailuhetkiin. Yhdessä ollaan opeteltu erilaisia toimintatapoja, ja tarkoitus onkin kasvattaa molemminpuoleista luottamusta. Poni on nuori, herkkä ja säikky, mutta pohjimmiltaan kuitenkin rehellinen ja luottavainen, ja paras ystäväni. =)

[kukkatuk]

Hei kaikille!

Tämän nimimerkin takaa kirjoittelee naikkonen, jolla on varttisatanen lasissa ja takana hyvin vaihteleva hevoshistoria. Hevostelun aloitin satunnaisten ratsastustuntien ponnauttamana puskailun merkeissä entisillä suokkiravureilla (lähinnä maastoillen ja tallihommia puuhastellen) ala-asteen ekoilla luokilla, ja paikkakunnanvaihdosten myötä harrastustyyli muuttui hevostuttujen puutteessa ratsastustunteihin ja leireilyyn. 14-vuotiaana vaihdettiin perheen kanssa taas paikkakuntaa, mutta tuon ikäisenä en tuntunut enää mahtuvan sikäläisen ratsastuskoulun yhteenkään kuppikuntaan. Kuten kaikki tietävät, osaavat tuon ikäiset tytöt olla aika raadollisia. No, minua ei sentään kiusattu, mutta en tuntenut oloani mitenkään kotoisaksikaan, joten harrastus tavallaan kuivui kasaan.

Monta vuotta myöhemmin, laidunten reunoilla huokailuun kyllästyneenä, hankkiuduin uudestaan ratsastustunneille - rauhalliseen aikuisryhmään, mistä oli helppo ponnistaa ylöspäin. Tunneilla kävin ~vuoden ja homma alkoi tuntua aika "hitaalta" kun esimerkiksi ensimmäistä peräänantoa piti hehkuttaa viikko ennen seuraavaa kokeilua: onnistuiskohan se taas?! Eikä yksinkertaisesti ollut varaa ottaa enempää tuntejatunteja. No, aloitin vuokrailun tuolta samaiselta ratsastuskoululta ratsastustuntien ohessa, ja siitä etenin eräälle toiselle tallille puoliylläpitäjäksi, ja siitä taas päädyin ylläpitoajatukseen. No, ylläpitokokeilu meni pahemmanlaatuisesti perseelleen. (Ht.nettiä seurailevat ovat varmaankin törmänneet useisiin topikkeihin eräästä Tuusulalaisesta tallista...). Tilannetta tarpeeksi itkettyäni, ahdistusta vierestä seuraileva avokki kysyi, että miten tilanne muuttuis jos ostettaiski oma. Miten kulut sun muut? No, päädyttiin sitten ostamaan oma kopukka

Meille muutti helmikuun lopussa 6-vuotias pv-ruuna, ja olen mä tässä jo päätäni pyöritellyt useaan otteeseen: Mun PITI ostaa vanhempi opetusmestari, eikä tämmöstä haasteellisemman puoleista taliaivoa, mutta minkäs teet kun se kokeillessa kolahti niin pahasti, että pakkohan se oli ostaa, oli järkevää tai ei <3

Ratsastussuuntautumisesta sen verran, että aika perus enkkutyylillä mennään, mutta klassiseen päin olen kallellaan ja klassinen ihminen tota mun vauvaa säännöllisesti ratsuttaa. Meidän kanssa samaiselta tallilta löytyy myös yksi western-ihminen, joka on saanut minut kiinnostumaan tuostakin lajista - se voisi sopia meidän pojalle kuin nenä päähän. Katsellaan, mitä meistä tulee! Hevosen ehdoilla tässä joka tapauksessa mennään

Katsotaas, miten kotiudun tälle foorumille. Toivon mukaan vastaanotto on suvaitsevaisempi kuin esimerkiksi ht.netissä..

[Ivus]

Katsotaas, miten kotiudun tälle foorumille. Toivon mukaan vastaanotto on suvaitsevaisempi kuin esimerkiksi ht.netissä..

Tervetuloota vaan, varmasti sovit porukkaan! Tyylejä ja lajeja täällä on monia, mutta kaikille on yhteistä se että halutaan kuunnella hevosta.

[tuulikki]

Katsotaas, miten kotiudun tälle foorumille. Toivon mukaan vastaanotto on suvaitsevaisempi kuin esimerkiksi ht.netissä..

Tervetuloota vaan, varmasti sovit porukkaan! Tyylejä ja lajeja täällä on monia, mutta kaikille on yhteistä se että halutaan kuunnella hevosta.

Ht.net, hupia tolloille piste net

[kukkatuk]

^

Kiitos tervetulotoivotuksista

[anutus]

Hei kaikille!

Monta vuotta myöhemmin, laidunten reunoilla huokailuun kyllästyneenä, hankkiuduin uudestaan ratsastustunneille - rauhalliseen aikuisryhmään, mistä oli helppo ponnistaa ylöspäin. Tunneilla kävin ~vuoden ja homma alkoi tuntua aika "hitaalta" kun esimerkiksi ensimmäistä peräänantoa piti hehkuttaa viikko ennen seuraavaa kokeilua: onnistuiskohan se taas?! Eikä yksinkertaisesti ollut varaa ottaa enempää tuntejatunteja. No, aloitin vuokrailun tuolta samaiselta ratsastuskoululta ratsastustuntien ohessa, ja siitä etenin eräälle toiselle tallille puoliylläpitäjäksi, ja siitä taas päädyin ylläpitoajatukseen. No, ylläpitokokeilu meni pahemmanlaatuisesti perseelleen. (Ht.nettiä seurailevat ovat varmaankin törmänneet useisiin topikkeihin eräästä Tuusulalaisesta tallista...). Tilannetta tarpeeksi itkettyäni, ahdistusta vierestä seuraileva avokki kysyi, että miten tilanne muuttuis jos ostettaiski oma. Miten kulut sun muut? No, päädyttiin sitten ostamaan oma kopukka

Meille muutti helmikuun lopussa 6-vuotias pv-ruuna, ja olen mä tässä jo päätäni pyöritellyt useaan otteeseen: Mun PITI ostaa vanhempi opetusmestari, eikä tämmöstä haasteellisemman puoleista taliaivoa, mutta minkäs teet kun se kokeillessa kolahti niin pahasti, että pakkohan se oli ostaa, oli järkevää tai ei <3

Sulla niin mystisen samanlainen historia kuin minulla tässä aikuisiän hevostelussa, että karvat nousee pystyyn. Kertomuksesi menee täysin yksiin omani kanssa sillä erotuksella, että ylläpitokokeiluni oli ilman kumppaneita, ja vastikään hankittu oma nuori haasteeni on rodultaan arabi. Loistavaa tulevaisuutta sinulle ja taliaivollesi ihan vilpittömästi! Ja samaa minulle ja kovanaamalleni.

[Helkky]

Heippa!

Täällä kirjoittaa 18-vuotias ruokolahtelainen tyttö. Kaksi omaa ponia löytyy, 13v shettis ja 1,5v tilastoponi.

Kovasti olen innostunut toisinhevostelusta ja hevosystävällisestä toiminnasta, mukavaa kun on tälläinen foorumi, josta löytyy samanhenkisiä ihmisiä.

[nyssa]

Täällä esittäytyy -78 syntynyt hevos"tyttö".Hevosia on tullut harrastettua kohta 25 vuotta.
Oma talli on ollut reilut viisi vuotta.

Tallissa rouskuttelevät kaksi islantilaista.Äiti ja hänen tyttärensä.
Minishettikset nappi ja mörkö.

[Mia]

23v ikänsä hevosten kanssa tekemisissä ollut nainen Kirkkonummelta.
Pitkäaikainen haave toteutuu tuossa kun vuosi vaihtuu 2012 ja muutan taloon metsien keskelle jossa on pihalla pieni 4 hevosen talli.
Jaloissa pyörii pieni heppahullu tytär ja kaksi sekarotuista koiraa.

[Januski11]

Heips kaikille,

oon vm.84 pirtsakka hevosihminen Keski-Pohjanmaalta. Hevostelun oon alottanu 6v isosiskon erittäin jääräpäisellä shettistammalla, jonka kans oppi mielettömän taitavaks selässä pysyjäks Kasvettua ponista ulos siirryin hoiteleen tuttavan ravureita ja sieltä sain useampana kesänä hermolomalle erilaisia lv-ravureita. Niistä sitten sydämmeen jäi Atte, kaunis punaruunikko tähtipäinen ruotsintuontiruuna, jonka sain omaksi raviuran jälkeen 2003. se toimi hyvin ajossa ja selästä käsinkin, mutta kentälle sillä oli turha yrittää mahtua yhtään käyntiä kovemmassa vauhdissa. Mun ajatus kuitenkin oli, että sais sitä vähän pehmeemmäks ja rauhallisemmaks. Ei tarttis aina niin hössöttää, ku on jo raviurakin takana, nyt vois ottaa vaan ihan lunkisti. Ratsastelin sitä pellolle kyhätyllä kentällä ja rupeshan se sitte taipuun ja toimiin. Isosisko osti samana kesänä oman sh-ruuna Fiiluksen, joka tuli meille eläkehommiin esteuran jälkeen 18-vuotiaana. Ville-pappa opetti paljon maastakäsittelystä ja muutenkin hevosen mielestä ja ajattelumaailmasta. Ville oli myöhään ruunattu ja se näkyi sen hörhentelystä she-tammalle. Kävin Villen kans kouluvalmennuksissa ja ajatus oli alkaa kisata 2007 syksyllä, mutta papparainen sairastui ja se jouduttiin lopettamaan. Atte oli jo myyty vähän aikasemmin sen raviuran aikaselle hoitajalleen.

Villen jälkeen on ollu erilaisia hevosia omistuksessa ja ylläpidossa, mutta sitä oikeaa ei vaan meinannu millään löytyä. Sitten 2009 kevättalvella läheisellä ratsastustallilla oli myynnissä tuttu sh-tamma Taru. Olin töissä samasella tallilla 2003 lukion jlkeen ja suoraansanottuna vihasin tätä tammaa. Se oli vihainen, yritti välillä purra ja sohia etusillaan ja maneesissa ja kentällä se näki aina jotain pikku-ukkoja eikä puhettakaan että sillä olis tohtinu lähtä (tai ees päässy pihalta pois) maastoon. Sen omistaja laitto viestiä, että tulla kokeileen ja ihan piruuttaanhan sitä piti käydä kattomassa. Ja ihan ekaks ku sidoin sen karsinassa kiinni se tarras hampailla hihaan kiinni korvat luimussa...että greit, tamma ei oo siis muuttunu mihinkään :/

No maneesissa kävin sitä testaamassa ja useamman kerran mukana tunneilla ja kerran maastossa. Enkä tiiä mikä ihmeen ajatuskatko, blakcout mulle tuli mutta tamma muutti omistukseenni maaliskuussa 2009

alku oli tosi hankalaa ja jäin useamman kerran portilla, tallin ovensuussa, karsinan ovella......sen jyräämäks. Sillon meinasin, että tarvin apua tämän kans ja uusia metodeja. Ku ei näin pienen ihmisen voimat eikä adrenaliini riitä hevosen taltuttamiseen....pitäs siis olla astetta ovelampi

Maastoilut onnistu paremmin yksin ku kaverin kans ja pellolla se sai aina hirveet hepulit. siinä vaiheessa käännyin lähimpään maastakäsittely ja LH-opettajaan Merviin. Kävin kattomasa parit kurssit ja ostin naruriimun, muistelin mitä Ville-pappan kans oli tehty ja sovelsin sitä omaan tuittuun tammaani. Kiima-ajat oli kaikista pahimmat ja tällä kiimat kesti aikusesta keväästä ihan lumentuloon asti, eli siis melkein koko vuoden

Tamma muutti tallipaikkaa ja tilanne helpottui jonkin verran, nyt oli vain toinen tamma seurana, ruunat jäi edelliselle tallille. Mutta vieläkään en saanut täysin hallittua tammaani se vei välillä liekana mua perässä tai jyräs..

Joulukuussa 2010 aloitin valmennukset lännenratsastuksen ja maastakäsittelyn parissa Mervin opissa läheisellä kentällä. Ja tamma muuttui ihan ekan kerran jlkeen, tosin Mervi joutu sitä vähän ite ensin käsittelemään...minä ku käsittelin ihan liian kiltisti

Vielä pari kuukautta aikasemmin tamma jumitti täysin kouluvalmennuksissa ja ne oli täyttä tappelua, tamman joutu ajaan liikkeelle RAIPALLA!! sillon tajusin, että se laji on meillä historiaa täytyy löytää jotain pehmeämpää ja hevoselle miellyttävämpää..Nyt tamma liikkuu puolen vuoden lännenratsastusvalmennuksien jälkeen IHAN ITSE, on TYYTYVÄINEN, ja NAUTTII TYÖSKENTELYSTÄ!!! Tamma on helpompi käsitellä, luottaa minuun enemmän ja on sujut itsensä kans. Tamma muutti keväällä omalle pihalleni ja tamma on edelleenkin muuttunut positiivisempaan suuntaan. Ei olisi uskonu, että omistan hevosen jota aikasemmin vihasin ja inhosin ja että se on ELÄMÄNI HEVONEN

[resunen97]

Hellou (:
Olen -97 likka uudeltamaalta. Olen ollut hevosten kanssa tekemisissä vuodesta -09 kun aloitin "virallisesti" ratsastuksen, ennen sitä olin talutusratsastuksessa englantilaisella täysiverisellä (Rebel Commander) nimisellä ruunalla...
Nykyään omistan 2 ihan omaa hevosta, suokkitamma Resun ja Lv-tamma Ellan.
Taidankin olla tän foorumin nuorimpia ?

[Kipa]

Heissan!

Olen -96 tyttö Etelä-pohjanmaalta. Aloitin ratsastuksen 7-vuotiaana pienellä harrastetallilla. Raviurheiluun olen hieman tutustunut ja osallistunutkin nyt noin vuoden verran serkkujen ravitallilla, jossa olin myös viime kesän, kaikki lomat jne... ks tallilta sain omaksi ( tai oikeastaan ylläpitohevoseksi) ex-ravuri Pimun. Pimu on -93 suomenhevostamma, sellainen turboponi (säkä 148cm) mutta aevan ihana ja hän on minulla nyt toista vuotta. Ehkä elämäni hevonen. Meillä on aivan erityinen suhde, jotenkin... Kun nyt ajattelen ei tamma ole "kummoisempi" (ratsastettavuudeltaan esim) mutta kun kesällä oli lähellä että jouduin tammasta eroamaan (ei tallipaikkaa) aloin hysteerisesti itkemään ja mun oli vaan pakko olla sen kanssa niin paljon kun kerkesin siinä pelossa että joudumme lopullisesti eroamaan. Tamma olisi luultavasti mennyt teuraaksi ellei tallipaikka olisi järjestynyt kuin ihmeen kaupalla ja nyt Pimu on varmaan onnellisempi kuin koskaan!! Eli hypersuper tärkeä hevonen se minulle on, vaikka monet sitä inhoaakin - onhan se sellainen omalaatuinen persoona, stressaaja, vauhtimummo, itsepäinen... Hevosen omistaja kyllä tietää että rakastan sitä sydämmeni pohjasta eikä siksi miellään laittaisi sitä lihoiksi, mutta rahatilanne on mitä on. Samaa sanovat muut tuntemani ihmiset ja monet ovatkin auttaneet minua löytämään tallipaikan, ja tässä se nyt on! Kiitos kuuluu siis vain ja ainoastaan ystävilleni ja tutuille ketkä auttoivat minua!! <3 Ratsastelen enimmäkseen maastossa nykyään, mutta tykkään myös kilpailla esteitä jos sopiva hevonen alla. Tällä hetkellä etsiskelen mahd sopivaa kisaratsua, mutta kiire ei ole...

Haluan tarjota hevoselleni Pimulle mahdollisimman hevosystävällisimmät varusteet ja olot. Se on tavallaan projekti. Olen syöttänyt sille yrttejä, se on ollut kengättä (ei tosin enää) ja hankinnassa olisi joustorunkoinen satula ja kuolaimettomat suitset. Pimu on stressaavaa tyyppiä, maha reagoi helposti. Viime talvena se laihtui äkillisesti ja hyvin laihaksi, jota yritettiin lihottaa ja lihoikin kesälaitumella. Nyt hyvässä kunnossa, tosin hieman hoikka mutta terveen oloinen! Olen kiinnostunut myös muusta luonnollisesta hevostaidoista, ja haluan kokeilla hyväksi todettuja keinoja ja vinkkejä oman polleroiseni kanssa

Olen uusi, mutta täytyy myöntää että olen jo kyyläillyt jonkin aikaa tätä foorumia.

Omistan myös sekarotuisen koiran ja kolme (ulko) kania.

[Pipa]

Nytpäs rohkastuin ja sain itseni liittymään tälle mahtavalle foorumille, jota tulee luettua usein

Eli, olen 23-vuotias 3-vuotiaan pojan äiti, jonka elämään mahtuu vaikka vallan mitä. Eli asustan pienellä paikkakunnalla Pohjois-Savossa keskellä peltoja ja metsää mieheni, poikani, kahden kissan ja yhen suuren koiran kanssa + asuuhan kansamme vielä muutama sisko Eli olemme sekalainen seurakunta, joka pian kasvaa hevosella! Siitä myöhemmin Aloitin (tai siis aloitan pian) sairaanhoitajan opinnot ja elelen muutenkin aivan rauhallista elämää. Mitä nyt ostin kasvihuoneen ja varsan!

Ratsastin lapsena/nuorena n. 10v. erittäin aktiivisesti ja luuhasin kaiken aikani tallilla. Sit meni kaikki kerralla ja iskin saappaat naulaan ja sanoin että en ratsasta enää ikinä. Toisin kävi, muutama vuosi meni ja into tuli uudestaan, mutta tällä kertaa islanninhevosiin. Käyn eräällä issikkatallilla viikottain ratsastamassa kentällä, maastoilemassa ja aina kurseillakin tuppaa oltua. Olin ostamassa kesällä erästä issikkaa, mutta toisin kävi ja se lähti hyvään kotiin muualle. Siinä sitten maastossa pähkättiin asiaa ja päädyimme siihen, että ostan oripojan laitumelle kasvamaan Ja niin siinä kävi.

Ei oikein sovi yö kirjoittaminen, kun ajatus ei kulje ja tätä lukiessani eihän tästä saa mitään selvää
Mutta, moi! Olen Pipa

[Afuze]

Uhh... Tota noin...

Aika vaikeeta kertoa omasta hevosesta koska sellasta ei ole ikinä ollut. En edes tiiä olenko ajatellu millonkaan hankkia, koska en ole eläinten rahallisesta arvosta kiinnostunu (arvoa ei voi millään rahalla määrittää). Tuli siis tällainen ajatus ku tuossa alotusviestissä kysyttiin foorumilaisten omista hepoista. :) Voisin sanoa, että miun hevoset on miun päässä tai paperilla. Kyse on sarjakuvahepoista. Ja on muitakin elukoita niitten lisäksi.

No, mie olen tällänen 16 -vuotias likka Savonlinnasta. Mielestäni aika erilainen teini kun teinit yleensä (teini -sanalla on kauhea kaiku, ylimielinen!), koska en ole yhtään kiinnostunu meikkaamisesta tai muusta ittesä ehostamisesta, en muodista sun muusta turhamaisesta. Minuu kiinnostaa... elukat ja taide!

-----

Miksikään huippuratsastajaksi en ikinä ole halunnu, hevoset kiinnostaa ihan eläinlajina, ja miusta olis mahtavaa vaan olla heppojen kans ja ns. päästä laumanjohtajaksi (eri juttuhan se on kun olla pomo), eli saavuttaa hevosten luottamus. Ratsastuksestahan en sellasenaan ole kiinnostunu, varsinkaan mistään apuohjista sun muista en usko olevan oikeaa apua. Mielestäni tärkein tavote ratsastauksessa lienee se, että "hallitaan" hevosta ilman mitään varusteita, ja niin että hevonen "ymmärtäis puhetta". Eli sille opetetaan alunalkaen, että joku sana merkkaa laukkaa ja toinen turvalla puskemista. Ja ettei sitä tarvii taluttaa, vaan antaa sen tulla perässä irrallaan. Eikä ihmisen kuulu siltä mitään suuria odottaa.
Hevoset ei ole missään nimessä ainoa laji, joka kiinnostaa. Mie kun olen eläinfriikki ihan yleisestikin - tosin hevoset, kissat, rotat ja koirat tuntuu ainakin olevan yksiä mielenkiintosimpia. Eläinten oikeudetkin on iso juttu miulle. Tuntuu että nykyään ihmiset pyrkii tekemään elukoista pelkkiä hyötyesineitä, mikä itseasiassa on todellista jo.

Hevosten ylijalostuksesta ja huvin vuoksi kiduttamisesta sain aikanaan tuhottomasti infoa täältä: http://fmhc.7.forumer.com/ Tutkikaapa huviksenne FMHC:ta. Samoja juttuja kun täällä ToHe:ssa, jos penkoo vähän. Juttuja joista täällä ei ole edes mainittu, jotka on miule jo päivänselviä (yyyh).

-----

Hevosta ei siis tosiaan ole, eikä oikeaa hevoskokemustakaan niin että voisin käytännössä olla hyvä niitten kans (päässä sen sijaan on tavaraa vaikka miten!). Mutta, hevosen sijaan meillä on muita örkkejä. Kissoja, koira ja kesyrottia.
Tuolla noin, kuvia: http://afuze.deviantart.com/gallery/25729613. Kissatonta aikaa ei ole koskaan elämässäni ollut, koiruus tuli kesällä 2009 ja rottia on ollut muutamia vuosia. (Miksikään kissanruuaksi siis ei todellakaan vaan lemmikkinä, niinkun kesyrotta -nimityskin kertoo. Itseasiassa, nuo on oikein uteliaita kissoille, mut kissat vähän pelkää.)

Ja tosiaan, taiteesta mainitsin tuossa vähän ylempänä. Sitä on tullu harrastettua koko ikä, niinkun näkyy tuossakin galleriassa. En linkkaa dA -tilin etusivua tähän, koska se on jo allekirjotuksessa, jotan linkkaan pari mahdollisesti foorumilaisia kiinnostavaa folderia: http://afuze.deviantart.com/gallery/24448594, http://afuze.deviantart.com/gallery/25906016. (Vaadin saada perustaa tänne taidetopicin, jollanen kuuluu kaikkiin foorumeihin!)
Heppasia tullu piirreltyä vasta se muutama vuosi. Muuta en sit hetkeet tehnykkään, mut nytten on alkanu rotat kiinnostaa vähän enempi joten tuon tilini etusivulta ei saa kovin heppahullumaista kuvaa miusta (varmaankaan).




Ja empäs taas osaa kirjottaakaan... :/

[SanniStella]

.

[Penelope]

Heipä hei!
Kaipa sitä sitten voisi itsekkin esittäytyä... Eli siis, olen -98 syntynyt tyttönen Helsingistä. Tätä foorumia on tullut seurailtua muutaman vuoden, ja nyt vasta ihan äskettäin uskalsin rekisterötyä . Kiitos "herätteestä" Intsille ja Hippiinalle!
Omaa hevosta en omista, enkä varmaa vähään aikaan tulekkaan... Asuin perheeni kanssa Mosambikissä puolitoista vuotta päättyen 2011. Mosambik on ollut upea kokemus, mutta on kiva päästä kotiinkin.
Hevostelen nyt Kirkkonummella olevan vuokraheponi kanssa. Kuntoa pitäisi kohentaa ja jalkkin on pipi... Joten tehdään paljon muutakin kuin ratsastusta, kun ei voi muuta kun käyntiä mennä, vaikka eihän se mikään syy ole olla tekemättä maastakäsin Anido on neljävuotias, herkkä, reipas, kärsimätön ja sählä puolantuonti-lämppäri. Erittäin oppivainen ja ihana, ja ilmaisee mielipiteensä vahvasti (potkimalla seinää, näykkäisemällä) Suhteemmee on vasta alussa enkä kovinkaan hyvin tunne otusta näiden parin kuukauden jälkeen.

*Muoks* Tilanne muuttunut -

[mansu80]

Minunkin aika kertoa itsestäni

Muutamaan viestiin jo vastanneena huomasin tämmöisen viestiketjun...olis pitäny tästä aloittaa

Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Olen -80 luvulla maailmaan tupsahtanut naiseksikin kasvanut tyttönen. Syntyjään olen Espoosta, mutta Kirkkonummen ja Nastolan kautta löysin itseni täältä Tampereen vierestä Sastamalasta (tarkemmin Vammalasta). Noin kuutisen vuotta sitten elämässäni tapahtui sellaisia asioita mitä en olisi iki maailmassa uskonut. Tutustuin nykyiseen avomieheeni ja siitä se vuoristorata sitten alkoikin

Takaisin lapsuuteen;
Olen aina ollut hevoshullu...pienestä tyttösestä lähtien. Kaupungissa kun asusteli niin en päässyt naapuritallille paijailemaan heposia, vaan leikkihepoille suunnittelin kaikenmoisia varusteita ja paijailin niitä sitten
13 vuotiaana pääsin sitten vihdoin ja viimein hevostelun pariin, kun pääsin alkeiskurssille Peikin tallille (taitaa olla nykyään nimellä Kauniaisten ratsastuskeksus). Olin jopa vuoden päivät Peikin itsensä estevalmennuksessa, mutta se sitten lopahti, kun ei se puoli tuntunut omalta. Esteiden hyppely on kivaa, mutta kansinväliseksi esteratsastajaksi en kokenut itseäni.
Heppaleirejäkin kahlasin läpitte ja ystävääni tutustuen siirryin sitten Kilon tallille. Siellä sitten ratsastelin aina siihen saakka kun muutin Nastolaan noin viitisen vuotta sitten. Nastolassa kävin ratsastelemassa Anun tallilla, mutta se valitettavasti jäi linja-autonkuljettajan veemäisten työaikojen vuoksi ja loppujen lopuksi hyvin pahan masennuksen takia.

Elämäni kiepsahti kummalliselle raiteelle, kun pian vuosi sitten rakastuin sydänjuuriani myöten maatilaamme, jonka sitten ostin maaliskuussa 2011. Heinäkuussa rakastuin uudestaan, kun löysin ilmoituksen nykyisestä hevosestani ja kasvattajan vihjeen kautta varsuliinkin.
Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna meille sitten muutti kuusi vuotias Irlannin Cob tammukka Väinölän Leonora, joka Lolaksikin tuntee itsensä ja nyt vuoden ikäiseksi kääntynyt Suomenhevosen ja Irlannin Cobin risteytystamma Väinölän Tähdenlento, tunnetummin Tähti.
Lolalla valitettavasti en vielä pysty ratsastamaan. Masennuksesta johtuen minulle kertyi valtavasti ylipainoa ja nyt sitä on taisteltu pois täällä Vammalassa asuessa. Mahdollisuuksia on päästä rakkaan hevosen selkään ens keväänä
Avokkikin on innostunut hevosista, kun hän on aikanaan käynyt Haminassa viimeisen hevospainotteisen armeijan, mitä siihen aikaan oli enää jäljellä. Tosin siellä valitettavasti oli tapana nyrkillä lätkiä hevosia turpaan ja jne.

Itse en koskaan ole tykännyt siitä ratsastuskoululla niin usein tapahtuvasta ihme läpsimisestä hevosten kaulalle kun kielletään jostain. Ihmeellistä "läps", "hyi" - tekniikkaa.
Kilossa kun minulla oli pitkäaikainen hoitoponi Risk niin opetin sille kaikenlaisia temppuja, enkä koskaan kädellä sitä lyönyt mihinkään. Tämä tyyli on minulle jäänyt näille päiville saakka ja kun löysin tämän luonnollisen hevostaidon niin tunsin sen heti omakseni. Lisäksi tämän foorumin löydettyäni olen innostunut mm. kuolaimettomista suitsista ja kengättömyydestä.
Haluan että omilla hevosillani olisi hyvä olla ja tämä luonnollinen hevostaito on juuri sitä mitä olen ettiskellyt.

Ahkerasti luen jatkossakin foorumia ja opettelan kaikenmoisia asioita, sekä tietenkin kyselen tyhmiä