Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

Kaikki ratsatukseen liittyvät keskustelut tänne.

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja Warda » Ti Marras 13, 2012 3:30 am

Sitä minä juuri tarkoitan, että sillä koulutustyylillä on se merkitys. Hevosen voi opettaa tekemään temppuja minkä varusteen kanssa vain. Ja myös niitä hienosäätöjuttuja voi opettaa siten, että hevonen sen saa itse oivaltaa. Tähän siis voipi käyttää tuttua naksua. Minä en kyllä ajattele niin, että ohjien pituus ratkaisee sen, miten kontrollissa hevosta pidetään tai miten sitä mikromanageroidaan. Ratkaiseva on se, miten temput opetetaan, esim kiskotaanko vain ohjasta hevosen pää sivulle, vai oikeasti opetetaan hevoselle ohjasavut.

Voin hyvin ymmärtää, että pointtini on hankala käsittää täällä, kun ei käytännössä näe mitä ihmiset tekevät hevostensa kanssa :) Itse olen heppani naksulla opettanut ja aika hyvin ne saavat itse miettiä ja oivaltaa, oppia. Tuntumakin on vain yksi temppu muiden joukossa:)
Avatar
Warda
 
Viestit: 378
Liittynyt: Ti Huhti 06, 2010 9:23 pm
Paikkakunta: Oulu

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja Mikoto » Ti Marras 20, 2012 3:02 pm

"Hevosen pään mittasuhteiden aiheuttaman vipuvaikutuksen vuoksi hevosen suuhun tuleva veto tuntuu hevosen niskassa kymmenkertaisena. Jos ohjista vedetään 10 kilon voimalla, hevosen täytyy vastustaa lihaksillaan 100 kilon voimalla. Jos siis ratsastaja vetää hevosta suusta, hevonen joutuu voimakkaasti ponnistamaan lihaksistollaan vetoa vastaan eikä ratsastajalla ole toivoakaan saada hevosta liikkumaan rennosti joustavalla selällä" ( http://annakilpelainen.wordpress.com/20 ... sun-muoto/ )
No tämäpä selittää!

Kiitos, Warda, linkeistä! Todella hyödyllinen sivusto, jota jäin heti lukemaan. :)

Ja toden totta, että kyseessä on osa suurta kokonaisuutta... Joka vieläpä vaikuttaa voimakkaasti kaikkeen.
When riding a horse we leave our fear, troubles, and sadness behind on the ground.
-- Juli Carlson
Avatar
Mikoto
 
Viestit: 26
Liittynyt: Ma Helmi 20, 2012 10:25 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja Mikoto » Ma Marras 26, 2012 9:42 pm

Löysin ohjin on suurpiirteisempää jolla haetaan hevosen omaa oivallusta asioihin.


Näin minäkin sen olen ymmärtänyt. *Parelli-fani*...
En kuitenkaan osaa sanoa kumpi tyyli esim itselleni olisi mieluisampaa. Varmasti riippuu täysin hevosesta.

Kokeilin tässä yksi päivä western-tyyliin sujahtanutta hevosta, ja ero enkkutyylin ja tuntuman välillä oli valtava. Todella ymmärsin, että kyse on aivan eri asiasta. En osannut itsekään luottaa ja antaa ohjaa. :D
Molemmissa tavoissa on kyllä varmasti etunsa ja soveltuvat erilaisille hevosille. Sääli vain, että maassamme ollaan mustavalkoisia, eikä laajenneta osaamista ja opetusta myös pitkille ohjille. (Lukuunottamatta alaan erikoistuneita talleja). Tähänkin varmasti syynsä.

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen; Paha mieli tuli ja maku meni tuommoiseen "tuntuman liioitteluun". Kiitän kuitenkin kokemusta sinänsä, sillä se viimeistään pisti minut ajattelemaan asiaa enemmän ja antoi omakohtaisen kokemuksen tästä kilon tuntumasta. Kuten tuntumassa ja pitkissä ohjissa, rajan voi varmasti vetää yhtä mustavalkoisesti herkän tuntuman ja tämän raskaan vedon välille.
When riding a horse we leave our fear, troubles, and sadness behind on the ground.
-- Juli Carlson
Avatar
Mikoto
 
Viestit: 26
Liittynyt: Ma Helmi 20, 2012 10:25 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja Konna » Ke Tammi 02, 2013 5:04 pm

Kävipä taasen aihetta sivuava oivallus: Olin tunnilla eräällä itselleni tuntemattomalla tammalla. Opetustyyli sivusi klassista ratsastusta ja tunnilla keskityttiin vain rentouden hakemiseen, siis lähinnä istuntaan.
Tunti sujui melko hyvin, tosin kuolaimien kanssa olin äärettömän arka. Suurimman osan tunnista menin täysin ilman tuntumaa ja löysin ohjin. Kun sitten lopuksi teimme pieniä pysäytys- ja siirtymis-, sekä kääntymisharjoituksia, minua pyydettiin ottamaan ohjat tuntumalle. "Apua, kuinka paljon voin ottaa ohjia käteen!?".
Käsitykseni tuntumasta on se, että tunnen hevosen suun, ohja ei hölsky, mutta tuntuma on äärettömän kevyt. Ihan lopputunnista, kun yritin pitää tätä äärettömän kevyttä tuntumaa ja istua rennosti, ravaten ympyrällä, hevonen rentoutui hetkeksi ja hakeutui itse kuolaimelle. Ilman tuntumaa hevonen ei luonnollisesti hakeutunut kuolaimelle, eikä se rentoutunut ja hakeutunut pyöreäksi mukavaan työskentely asentoon vaan kulki jotenkin 'odottaen'. Ilmeisesti se olisi siis opetettu kevyeen tuntumaan ja siihen tukeutumalla hakeutumaan sennoksi. En väitä, etteikö tätä tapahtuisi ilman tuntumaa, mutta uskon, että siitä on apua, kerran asia on hevoselle opetettu juurtajaksain -> hevonen uskaltaa luottaa kuolaimeen.

Minusta siis tuntuu, että haluan oman hevoseni opettaa myöskin kevyeen tuntumaan (tosin kuolaimettomilla mahdollisesti?). Silloin mielestäni hevonen voi hakea tukea ja tasapainoa, ja pääsen antamaan sille pienenpieniä pyyntöjä esimerkiksi taipua tai kääntyä, jos se ei pelkällä istunnalla sitä heti oivalla tehdä. Toisaalta ajattelen, että haluan voida ratsastaa hevosellani ihan täysin ilman mitään päävehkeitä, joten hevosen tulee olla äärettömän herkkä istunnalle. Ohjat ovat vain lisävaruste hienosäädölle.

Tämä tamma esimerkiksi pysäytettiin rentouttamalla istunta, istumalla hieman vastaan ja nostamalla ohjia ylöspäin. Koskaan ei vedetä taaksepäin, sillä mitä enemmän vedät, sitä enemmän hevonen vetää vastaan -> koko pointti katoaa.

Ennen kaikkea itse oivallus kiteytyi opettajan lauseeseen "Kyllä tamma sitten kertoo, kun tuntuma on väärä", ja minusta se oli aivan totta!
Hevonen vaikutti tunnin päätyttyä rennolta ja tyytyväiseltä ja sitä minäkin olin. Luulen, että hevosta seuraamalla ja omia fiiliksiä kuunnellen tietää jo, mikä on liikaa!

Ratsastuksessa tärkeintä on mielestäni se tunne.
Avatar
Konna
 
Viestit: 55
Liittynyt: Ti Elo 07, 2012 7:54 am

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja Emili » Ke Tammi 02, 2013 5:48 pm

Haluaisiko muuten joku selittää tuon ohjan/kuolaimen tuen?

Olen aina käsittänyt, että hevonen väistää kuolaimen painetta ja hakeutuu siksi tiettyyn asentoon. Mielestäni se kuulostaa loogiselta (vaikka englantilaisessa ratsastuksessa ei oikeasta aennosta palkitakaan). Kuitenkin usein (ei siis Konnan äskeisestä viestistä, vaan yleisesti) saa lukea kuinka joku hevonen "tukee" ohjaan tai kuolaimeen tai jopa turpahihnaan, missä ei ole mielestäni mitään logiikkaa. Esimerkiksi ulko-ohjan tuki on sellainen mitä en ole mitenkään voinut ymmärtää. Normihevosen pää painaa joku 50kg ja itse painan suunnilleen saman verran, miten minkään fysiikan lain mukaisesti hevonen voisi tukeutua minun käsieni voimaan, varsinkaan kun tarkoitus ei ole koko painolla niissä ohjissa roikkua?

Tuntuu myös välillä, että hevoseen olisi piilotettu ympäri kehoa (usein suuhun) jonkinlaisia nappeja, joita painelemalla saat tietyn efektin aikaan. Esim. tämä: "Ulko-ohjan tuki on tärkeä, sillä ilman ulko-ohjaa, ei hevonen voi oikeaoppisesti astua takajalallaan syvälle alleen, kohti kuolainta ja ulko-ohjaa." Aivan kuin hevosen suussa olisi ulko-ohjan aktivoima nappi, jota täytyy painaa, jotta hevonen voi "astua takajalallaan syvälle alleen". Mitenkään muutoin se ei onnistu.

Tämä ei välttämättä kuulunut tähän ketjuun, mutta olen miettinyt tätä kauan. M-H voisi tulla tähän entisena koulutuomarina vastaamaan ;)
Avatar
Emili
 
Viestit: 212
Liittynyt: To Marras 05, 2009 2:51 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja M-H » To Tammi 03, 2013 7:32 pm

No mennää ny offtopicilla hetko.

Koulukisoissa se tuomarointi on oikeasti kovin subjektiivinen asia. 'Tukeahan' ei arvostella vaan ylipäätään ohjastuntuma. Eli pitää kiskoa tarpeeksi ettei ohja vispaa muttei ihan niinpaljoa että hevonen viskoo päätä (eli se pitää korjata kotona käsin esim sivuohjat tarpeeksi kireällä juoksuttamalla 24/7 kunnes niskan nikamat on jumittuneet sopivaan haluttuun asentoon).


Tuo tuki tosiaan uhmaa fysiikan lakeja selitti sen miten tahansa.

Tukemistesti:
Ottakaa ipana (tai ketä nyt jaksatte kantaakkin) hartioille ja lähtekää hieman vaikeampaan maastoon(liukas, metsä tms) kävelemään/juoksemaan. Kertokaa mitenkä haluatte sen ipanan tukevan päätänne siellä selässä. Tai juoksette oikein pientä ympyrää ja pyydätte ipanaa vetämää ulkokorvasta, eikun tukemaan kun sehän auttaa siinä ympyrällä kun päätä tukee ulkoa...
Kuva
Avatar
M-H
Site Admin
 
Viestit: 662
Liittynyt: To Marras 05, 2009 1:40 pm
Paikkakunta: Somewhere over the rainbow..

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja Konna » Ke Tammi 09, 2013 2:20 am

Emili kirjoitti:Haluaisiko muuten joku selittää tuon ohjan/kuolaimen tuen?

Olen aina käsittänyt, että hevonen väistää kuolaimen painetta ja hakeutuu siksi tiettyyn asentoon. Mielestäni se kuulostaa loogiselta (vaikka englantilaisessa ratsastuksessa ei oikeasta aennosta palkitakaan). Kuitenkin usein (ei siis Konnan äskeisestä viestistä, vaan yleisesti) saa lukea kuinka joku hevonen "tukee" ohjaan tai kuolaimeen tai jopa turpahihnaan, missä ei ole mielestäni mitään logiikkaa. Esimerkiksi ulko-ohjan tuki on sellainen mitä en ole mitenkään voinut ymmärtää. Normihevosen pää painaa joku 50kg ja itse painan suunnilleen saman verran, miten minkään fysiikan lain mukaisesti hevonen voisi tukeutua minun käsieni voimaan, varsinkaan kun tarkoitus ei ole koko painolla niissä ohjissa roikkua?


Hmm.. Minusta hevosen olisi hyvä 'tukeutua' kuolaimeen, mikäli sen on tarkoitus olla jonkinasteisella tuntumalla, niin että ohjalla kommunikoidaan, pehmeästi ja tarkasti. Jos ohja on löysä, ei tuntumaa ole, koska välissä ohja hölskyy epämääräisesti ja niin pienen pieni kuin merkki onkin, ei apu erotu, mikäli ohja on löysä. Siksi löysällä ohjalla olisi annettava voimakkaampi apu (kaulakosketukset ja muut ovat asia erikseen), silloin apu kävisi ja häipyisi/koko ohjan kosketus tai tuntuma häipyisi. Jos ajattelen itse, että joku haluaisi kommunikoida kanssani ohjalla, luulen, että haluaisin suustani lähtevän narun olevan suorana sen jonkun käteen, niin ettei se hölskyisi vapaana, mutta silti niin, ettei vetoa juurikaan tuntuisi. Kun hyväksyisin tämän välillämme olevan yhteyden, voisin 'tukeutua' esimerkiksi siihen kuolaimeen niin, että en väistäisi sen tuomaa pienen pienettä painetta vaan hyväksyisin ja rentoutuisin sen kanssa, jäisin odottamaan seuraavaa narun tuomaa signaalia (venyttäisin kaulaani kohti narun tuomaa tukea vain sen verran, kuin tuki olisi). Jos ajattelen, että naru olisi löysä ja rentouttaisin kaulani pitkälle eteen, ilman narun sen hetkistä selvää kosketusta ja kohta jokin narun tuoma paine kävisi suussani ja katoaisi, todennäköisesti nousisin mukavasta asennostani yllättävään merkkiin havahtuen?

Näin minä väsynein avoineni ymmärrän kuolaintukea..

Tuli myös mieleen, että joku voi ajatella tuen olevan myös sitä, kun itse vedän ja hevonen vetää vastaan. Jos vedän vähän, hevonenkin vetää vähän. Kun vedän tarpeeksi, hevonen puree kuolaimeen kiinni ja vetää takaisin. Kun veto on tarpeeksi kivulias tai voimakas, hevonen pakenee kuolaimen taakse. Itse olen ratsastanut hevosella, joka hakeutui kuolaimen taakse opitusti heti, kun otti ohjan käteen. Mielestäni tuota ei voi olla huomaamatta. Siitä kun kiristää vain ohjaa, niin joku voi kai luulla kai sitäkin tuntumaksi? Hevosen sai hetkittäin tulemaan kuolaimelle, kun sen sai liikkumaan rennosti vapaalla ohjalla eteen ja tarjoamaan sille vakaata, pehmeää ja äärimmäisen kevyttä ohjastuntumaa. Yksi vahingossa tapahtunut nypsäys ja hevonen katosi kuolaimelta. Olen myös kokenut, kuten sanoin, sen herkän tuntuman, kun hevonen hyväksyy kuolaimen, ja sille tulevan ohjan painon ja rentoutuu sen kanssa. Silloin kai hevosenkin on ihan vähän nojattava kuolaimeen. Samalla painolla kuin minä (molemmat kantavat omat kehonsa, kätensä, päänsä, mutta antavat hieman tuntumaa ohjan ja kuolaimen väliin kommunikoidakseen)?

Itse siis vielä tässä vaiheessa koen tuntuman olevan itselleni tuttu työkalu ja luultavasti haluan sitä hyödyntää (kuolaimettomilla), lähinnä tulevaisuutta ajatellen. Kysymys on vain siitä miten haluan hevostani ratsastaa ja millaisia apuja sille haluan opettaa.

Mutta tosiaan, olen täysin amatööri ja aivoni ovat kaiketi siirtyneet jo off -asentoon, joten taidan näine hyvineni painella pehkuihin (voi apua, toivottavasti teksti ei ole kamalan sekava ja täynnä ajatusvirheitä, tai harkitsemattomia väitteitä).
Avatar
Konna
 
Viestit: 55
Liittynyt: Ti Elo 07, 2012 7:54 am

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja Maikki » Ke Tammi 16, 2013 6:34 pm

Vaikea on löytää tallia ja opettajaa, joiden kanssa katseltaisiin tätä touhua edes suurin piirtein samasta vinkkelistä. Käyn ratsastamassa hyvin etupainoisella suomenhevosella. Opettaja pyytää lyhentämään ohjaa, mikä saa hevosen etupään aina suorastaan lysähtämään alas. Sitten on kauhea homma herätellä takaosaa. Heti kun antaa löysää ohjaa, etupää kevenee huomattavasti ja takajalat menee automaattisesti syvemmälle alle. Olen sanonut havainnostani opettajalle, mutta hänen mielestään ohjien kuuluu olla lyhyet ja mun tehtäväni ratsastajana on aktivoida takaosa. Ok, mutta eikö kaikki pääsis vähemmällä vaivalla, jos ohjat olis sen verran löysemmät, että takaosa pysyy hereillä itsestään?

(Tai toinen asia, mistä opettaja mielellään huomauttaa, on se kun annan hevosen katsella pusikkoon. Olen huomannut, että kun antaa hepan kerran rauhassa katsoa, kyttääminen loppuu. Jos yritän pakottaa ohi, alkaa teputtaminen ja lapa edellä puskeminen, mitä jatkuu monta kierrosta. Selkään nousussa ja laskeutumisessa hevonen on aina kärsimätön ja haluaisi mennä jo (sitten kun mennään, ei ole enää mikään kiire). Viime tunnin jälkeen hevonen oli kerrankin rento ja seisoi kiltisti paikallaan, kun nostin jalustimia, niin eikös opettaja huutanut kentän toisesta päästä, että pidä aina ohjista kiinni, ettei hevonen lähde minnekään. Teki mieli sanoa, että etkö muka näe, että se kerrankin on rauhassa ja rentona, eikä se ole lähdössä minnekään.)

Tuntuu välillä aika uskomattomalta, kuinka pihalla alan ammattilaiset ovat hevosten mielenliikkeistä. Ei hevoselta voi vaatia 100% suoritusta, eihän ihmisetkään siihen pysty. Opettaja sanoo usein, että "älä anna sille senttiäkään periksi, sä päätät, ei se". Ymmärrän toisaalta, että tunnilla, jossa on muitakin, pitää noudattaa yhteisiä pelisääntöjä, ettei homma leviä käsiin, mutta opettaja tuntuu olevan sitä mieltä, että sentin verran periksianto on sama kuin luovuttaisi kaiken vallan ja kontrollin hevoselle ja mikään ei sen jälkeen voi enää onnistua. Voitetaanko sillä jotain, että hevonen nujerretaan?
Maikki
 
Viestit: 112
Liittynyt: To Elo 16, 2012 6:33 pm

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja toisinhevostelija99 » Ti Huhti 23, 2013 3:18 pm

Mulle on opetettu, että noin puolikaan maitopurkin tuntuinen paine pitäisi olla, silloin saa hevoselle kaikki viestit parhaiten perille ja kuolain ei myöskään heilu suussa
toisinhevostelija99
 
Viestit: 3
Liittynyt: Ke Tammi 23, 2013 10:15 pm

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja hiippari » Ti Huhti 23, 2013 10:53 pm

Niin no, tyylejä on monia. Itse en pidä ratsastaessa ollenkaan tuntumaa, ja ihan kelvollisesti on viestit välittyneet.
hiippari
 
Viestit: 36
Liittynyt: Pe Joulu 16, 2011 1:32 pm

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja Koo » Ti Huhti 23, 2013 11:32 pm

Täällä sanotaan, että painetta tulisi kuolaimeen olla alle puoli paunaa per käsi. (~0,18kg) Sen suurempi paine aiheuttaa kipua. Minulle ja lähes kaikille enkkulaisittain ratsastamisen aloittaneille on opastettu kilo per käsi.

Tuo sivusto on muuten ainakin minun suosituksieni arvoinen, mielettömän kivaa tekstiä! Siis tekstin lukeminen on helppoa, mutta sen tekstin sisältö on mielettömän ahdistavaa. Aloitin sitä joskus suomentamaan superkökköenglannillani kaverilleni, ja pitäisi varmaan kirjoitella loppuun saakka. Alkuperäiseltä sivulta saa kyllä enemmän irti GIFien ja kuvien avulla.
Avatar
Koo
 
Viestit: 281
Liittynyt: La Huhti 03, 2010 9:11 pm
Paikkakunta: Oulu

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja Turparulla » La Heinä 06, 2013 12:21 pm

Heips kaikille!Uusi foorumilainen täältä puskista huutelee ;) .

Lukaisin pikaisesti tämän ketjun,koska on hyvin ajankohtainen itselleni.Aloitin n. reilu kk sitten aikuisten alkeet ja aikaisempaa kokemusta ratsastuksesta minulla on lapsuudesta puuhevosella ja työhepalla pellolla :lol: .Noh,ehkä pari ratsastustunia koulultakin ihan löytyy,mutta pääkoppa asennoitui alkeisiin niin,että todellakin aloitan tyhjästä.Muuten mennyt ihan kivasti,mutta tämä ns. "ohjatuntuma"/ts.lyhyet ohjat tuntuu pahalta.Olen oppinut tässä vaiheessa ohjaamaan heppaa painoavuin,en käytä ohjaa juuri ensinkään ohjaamiseen.Kaasun löydän myös painoavulla (ja kevyellä pohkeen paineella),mutta en vielä jarrua.Ratsope vaatii koko ajan lyhyempiä ohjia ja polle-parka vastustelee ja minusta tuntuu pahalta.Kentän laidalta huudetaan niitä lyhyempiä ohjia koko ajan ja seurauksena on pollen kovasuisuus,menetän todellisen tuntuman kokonaan,eikä jarruja löydy lainkaan.Kun mennään "oman pään mukaan",niin ei ole ongelmia.Sanoin nyt viimeeksi asiasta opelle,etten tykkää,eikä polle tykkää.Tavoitteena on kuulemma saada se polle kulkemaan "pyöreänä".Jaaha?En kyllä ymmärrä miten ne viulun kielen pinkeät ohjat avustavat tässä pyrkimyksessä??Kun polle vastustelee,eikä ole rento ja mulla on kamalan paha mieli;en halua satuttaa pollea.Olen maksanut tunteja pitkälle syksyyn,enkä siksi halua vielä vaihtaa koulua.Ottaisin privatunteja,jos ois toinen opettaja...tämä pitkäaikainen sijainen tulee olemaan varmaan ryhmämme ope pitkään.En haluaisi olla "kovapäinen" ja riidellä asiasta ja olenkin alkanut toimia enemmän oman pään mukaan,mutta,mutta...olen todella noviisi ja vähän vaikea alkaa kyseenalaistamaan opetusta,kun ei tiedä asioista tarpeeksi,eikä ole kyllin kokemusta.

Polle jota olen ratsastanut tähän asti,on kiva ja reipas ja piristyy reippaasta tahdista,mutta sitten kun pitäisi keskittyä,niin ei aina malta.Osaisiko joku neuvoa,miten oppisin painoavuilla enemmän hallitsemaan tempoa ja kuinka se polle ratsastetaan,niin ettei tartte satuttaa suuta?En osaa kuvailla omaa tyyliäni sen enempää,kun että ohjatuntumani (ilman opettajan vaatimyksia lyhentää ohjia) on sellainen köykäinen;tunnen hennosti kielen pehmeät liikkeet ja mutustelut jne ja polle kuuntelee herkästi.Mutta kun vaatimuksesta lyhennetään ohjia (ja karjutaan,että ota "tuntumalle"!),niin alkaa vastustella ja jännittyy,eikä enää tottele :cry: .Harjoitusravissa pehmeällä ohjatuntumalla polle rentoutuu selvästi ja punkee eteenpäin iloisesti pää alhalla hyvällä rytmillä,eikä kauheasti vilkuile ympäristöä,vaan on keskittyneempi.Mutta heti kun lyhentää ohjia jännittyy ja vastustelee,niin alkaa silmäillä ympäristöä ja muuttuu suht kuuroksi avuille.Osaako joku antaa hyviä ja selkeitä neuvoja (noviisi-ystävällisiä ;) )?Jätänkö open vaatimukset omaan arvoonsa,vai yritänkö hakea jotain mitä en ole vielä oivaltanut??Olisin äärettömän kiitollinen avusta!
Turparulla
 
Viestit: 8
Liittynyt: La Kesä 29, 2013 2:32 pm

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja Mikoto » Pe Heinä 19, 2013 11:00 am

Kuulostaa erittäin tutulta nuo kuvailusi :)
En ole vielä löytänyt vastausta siihen miten kireät ohjat edesauttavat muodon hakemista. Voisitkohan mahdollisesti pyytää tätä opettajaa selittämään tarkemmin miksi? Olen kysynyt parilta opettajalta tätä enkä tosin saanut sellaista vastausta, mitä olisin ymmärtänyt... Tuntuu hullulta, että niinmonet opettavat tuohon tyyliin, jos siinä ei mitään pointtia olisi.
Inhottavaa se kumminkin on. Kaikille osapuolille... Hevosella niska ja suu kipeänä, rtsastajalla kädet ja paha mieli tunnin päätteeksi. Miten monesti olenkaan itse itkenyt tunnin jälkeen sitä, miten surkea olen koko hommassa, kun hevonen taistelee jokaista tekemääni asiaa vastaan. Helpompiakin keinoja on, näin itsekseni ratsastellessa olen sen huomannut.

Jos olet tunteja jo maksanut, niin toki kannattaa vielä yrittää puhua opettajan kanssa. Jos ohjat piukalla ei onnistu jatkossakaan, niin pyydä, että opettaja jättäisi sinut rauhaan sen asian osalta, jos suinkin on mahdollista. Itse olisin sen kannalla.. Silloin kun vielä tunneilla kävin (Jätin koko "ratsastuskoulunu" kyseenalaisten metodien yms takia) En ottanut kuuleviin korviin opettajan huutelua. Mainitsin siitä etten aio lyhentää niitä ohjia ja maikka hyväksyi sen ilmeisesti kun hiljeni. Tunnit olivat hiukan mukavempia sen jälkeen. Tosin en min äsiellä mitään oppinut kun ratsastustyyli muuttui ohjien "löysentämisen" takia. Jatkossa jos tunteja otan, niin voin muillekin suositella centered riding-ohjaajia. Kävin muutamalla ko tunnilla ja siinä oli ideaa ja ohjat sai olla niin löysällä kun huvitti. ;)
When riding a horse we leave our fear, troubles, and sadness behind on the ground.
-- Juli Carlson
Avatar
Mikoto
 
Viestit: 26
Liittynyt: Ma Helmi 20, 2012 10:25 pm
Paikkakunta: Helsinki


Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja Turparulla » La Heinä 20, 2013 10:50 am

Mikotolle ja Ponimukselle kiitokset :-).

Nuo Ponimuksen linkit oli mielenkiintoiset!Mikotolle; jep,sain sovittua xx kpl yksäritunteja syyskuusta alkaen CR-riding opettajan kanssa toisessa paikassa ja hankin jo Swiftin ensimmäisen kirjasen :) .

Viimeiset kaksi kertaa meillä on ollut sijaisen sijainen :roll: tunteja vetämässä; tämä ei ole mussuttanut ohjista mitään,mutta hänellä on niin käsittämättömän hämärät kiemurat kentällä,että viimeeksi törmäilimme kahteen suuntaan kaviouralla :lol: .Mutta jälleen kerran totesin kuinka paljon parempi yhteistyö pollen kanssa on ilman jatkuvaa ohjien kiristelyä.Polle (vakkarihepo),jolla ratsastan tunnilla on aina aiemmin kieltäytynyt puomiharjoituksissa (kaikilla ratsastajilla),mutta molempina edellisinä kertoina iloisesti ja ilman estoja ravasi ja laukkasi puomit!Nyt kun vain oppisi luottamaan vielä sen verran,ettei pudota kurveissa ja volteilla laukasta raviin...tekee sitäkin kuulemma kaikilla ratsastajilla :| .On vähän oppimaton junttura,mutta kauheasti yrittää.Tuosta rennosta menosta olen lisäksi huomannut,että polle ei kompuroi rennosti mennessä,kun taas vastustaessa kuolainta kompuroi.Ilmeisesti se kuolaimen vastustaminen aiheuttaa tasapaino-ongelmia,ainakin rytmi on vastustaessa epätasainen.Mutta eiköhän tämä tästä; kehitystä kuitenkin tapahtunut ja se onkin tosi kiva :) !
Turparulla
 
Viestit: 8
Liittynyt: La Kesä 29, 2013 2:32 pm

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja Irene » Ti Heinä 30, 2013 3:11 pm

Eihän tässä Turparullan tapauksessa ohjien lyhentäminen aiheuta sitä, että ohjiin myös tukeudutaan ratsastajan tasapainon vuoksi? Tai myötäämisen unohtamista? Myötäämisellä ei ole juuri väliä silloin, kun ohjat roikkuvat, mutta tuntumalla ratsastettaessa on hirmu tärkeää, että ratsastaja osaa myös myödätä pidätteiden jälkeen, ulkokädellä asetettaessa jne., ja erityisesti käynnissä liikuttaa käsiään hevosen pään liikkeiden tahdissa. Tuntuman ei pidä tarkoittaa kovakätisyyttä. On tosin totta, että jotkut opettajat haluaisivat nähdä hevoset hyvinkin lyhyellä kaulalla, mutta tuskin sellaista kuitenkaan alkeiskurssilla vielä vaaditaan?

Oman näkemykseni mukaan tuntuma sinällään ei ole paha asia. Toinen asia on se, onko ohjastuntumaa ikinä hevoselle opetettu. Kolmas asia on juuri tuo, että olisiko aloittelevan ratsastajan hyväkin oppia ensin käyttämään istuntaa, painoapuja ja pohkeita, ja turvautua vasta sitten ohjiin. Paras kompromissi nähdäkseni olisi karjumiselta välttyäkseen opetella pitämään kevyttä mutta jatkuvaa tuntumaa (=ohjat eivät missään vaiheessa roiku), jolloin hevonen on paremmin hallittavissa, ja jossain vaiheessa taitojen karttuessa hevonen tosiaan alkaa kantamaan itseään ryhdikkäästi.

Itsekin olen niitä, joille usein huomautellaan ohjien pituudesta. Jos itse saisin päättää, antaisin hevosen mieluummin verryttelyn kulkea tuntumalla, mutta kaula vähän pidempänä, ja myöhemmin lisätä vähän kokoamisastetta ja samalla lyhentää ohjaa. Eihän ohjan pituuden jollain tietyllä hevosella pitäisi olla mikään kiveen hakattu totuus, vaan riippuvainen esim. juurikin tuosta kokoamisasteesta ja suoritettavasta tehtävästä.

Puhun nyt enkkutyylin ratsastajan suulla, lännentyylissä hevoset kaiketi kulkevat varsin pitkällä ohjalla mutta silti kontrolloituna; meillä kai se kontrolli osin perustuu hevosen pään jatkuvaan hallitsemiseen..?
Irene
 
Viestit: 10
Liittynyt: To Marras 10, 2011 5:33 pm

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja arza » Pe Elo 09, 2013 10:50 pm

ohjienhan ei kuulu olla yhtään kireämmällä kuin vain sen verran että tunnet hevosen molemmat suupielet. Silloin ´säilytät hyvän tuntuman hevosen suuhun ja pystyt myötäämään hevosen pään liikkeitä :)
arza
 
Viestit: 2
Liittynyt: Pe Kesä 14, 2013 9:59 pm

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja orvari » To Elo 15, 2013 1:13 am

Vastaan topiikin aloittaneelle. Välissä olevia kommentteja en ole kerennyt lukea.

Itse aloitin ratsastamisen 2005. Alkuvaiheessa vaikka meillä oli omat hevoset olin kuitenkin mukana erilaisten valmentajien valmentamana. Ihan alkutaipaleena muistan kun ratsastuksenopettaja pyysi minua istumaan selkä suorassa ja katse siihen suuntaan jonne olin aikonut ratsastaa. Ongelmanani oli että nojasin taakseppäin ikäänkuin takakeno asennossa ja unohdin katseen mutta hevonen liikkui eteenpäin.

Itse tekniikan alaa opskelleena ymmärsin että ratsastuksen opettajan sanomassa ei ollut mitään järkeä. Koitin vastustella ja puolustella omaa istuntaani mutta ratsastustunnin jälkeen minulle jäi sellainen tunne kuin ratsastuksenopettajan ainoa päämäärä oli kohottaa omaa itsetuntoaan sillä kun suoristi minun selkäni ja sai aikaiseksi hevoseni pysähtymisen. Lisäksi tähän selkä suorana ratsastamiseen haluttiin myös ohjastuntuma. Ratsastuksen opettaja perusteli asiaa sillä että mikäli en heti aloittaessa istu oikein en tule sitä koskaan oppimaan koska poisoppiminen on niin vaikeata.

Lopputulos oli hevonen jota ratsastaja sai koko ajan potkia eteenpäin kannuksia käyttäen. Näin ollen maksoin ratsastustunnista jossa potkein valtaosan ajasta turruttaen hevoseni kylkeä sekä kuolaimilla sen suuta samalla kun opettaja sai muut kurssia seuranneet ihmiset nauramaan suoritustani kun hevonen vain seisoi paikallaan. Onneksi olen ihminen jolla on vahva itsetuntoa, mutta joku toinen oppilas olisi voinut lopettaa koko ratsastuksen.

Nyt kohta 9 vuotta ratsastusta harrastaneena ja paljon noilta ajoilta oppineena olen ajatellut tuota aikaa uudelleen. Jo vajaat vuosi tuon valmennustunnin jälkeen olin saksalaisen valmentajan tunnilla jolloin hän pyysi minun ratsastavan ilman ohjia ja ilman jalustimia jolloin saavuttaisin oikean istunnan. Muistan myös kun hän sanoi että aloittava ratsastaja nojaa kehoan taakeppäin kunnes tasapaino kehittyy ja selkä suoristuu. Näin myös tapahtui. Tämä saksalainen opettaja ei ollut huolissaan siitä että en ratsasta selkä suorassa. Ratsastuksessa ei ole tärkeätä aluksi katso miltä se näyttää vaan miltä se tuntuu.

Eli vuonna 2005 minulle opettavan ratsastuksen opettajan olisi kuulunut ymmärtää sen vertaa mekaaniikan ja dynamiikan lakeja jotka minulle insinöörinä olivat päivän selvät siihen aikaa että laiskaa löysin ohjin koulutettua hevosta ei välttämätä voi aloittelija ratsastaa selkäsuorassa ja pienellä kuolaintuntumalla vaikka oppikirjoissa niin lukee. Sillä tämä on fysiikan lakien mukaan mahdotonta ;)

Joten olen kanssasi samaa mieltä siinä että ristiriitaiset tunteet ratsastajalla tulee sen takia että ratsastuksen opettajalla ei ole riittävästi työkauluja antaa oppilalleen, niin että hän pystyis ratsastamaan hevosta oikein vaikka ratsastus näyttääkin typerälle. Vuosia valmennuksissa käyneenä voin sanoa että on huomattavasti edullisempaa maksaa 120€/h yksityistunnista hyvälle opttajalle kuin maksaa 20€/tunti huonolle ratsastuksen opettajalle. Kuitenkaan ratsastustunnin hinta ei kerro onko opettaja hyvä vai huono.

Toinen hyvä asia muistaa on että ratsastuksen opettaja ei opeta sinua ratsastamaan, vaan sinä opit ratsastamaan ratsastamalla hevostasi. Tämän takia on äärettömän tärkeätä tunnistaa hyvän ja huonon opettajan välinen ero.

Mitä tulee tuntumaan tai ei, haluaisin vastata eri tavalla. Ei ole väliä ratsastaako tuntumalla vai ei. Tärkeätä on että hevonen pysyy kasassa ja kantaa ratsastajaansa oikein. Mutta tuntuma ratsastukseen täytyy olla. Se voi olla pohkeilla, istunnalla taikka kuolaimella. Kaikki riippuu siitä miten hevonen on opetettu taikka miten lihaksia on kehitetty. Ei ole oikeata tyyliä ratsastaa, on erilaisia tyylejä ratsastaa, mutta kuitenkin täytyy hevosta ratsastaa oikein.
Avatar
orvari
 
Viestit: 172
Liittynyt: Ke Marras 11, 2009 6:58 pm
Paikkakunta: Kokkola

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja Bessie » Ke Syys 11, 2013 10:16 am

Tässä ketjussa vilahteli tuo kuolaimen tai ohjan tuki. Sain makoisat naurut tuosta M-H:n vertauskuvasta ottaa ipana selkään joka vetäisi ulkokorvasta :lol: , kiitos siitä, naureskelin asialle ääneen monen monituista kertaa.

Asiaan. Tuntuman vaikutuksesta hevosen tasapainoon =tuki(?) kirjoitetaan seuraavaa Tuire Kaimion kirjassa Hevosen kanssa.
s.538-539 suora lainaus
"Muutamien grammojen vahvuisesta ohjastuntumasta voi olla hevoselle yllättävän paljon apua myös tasapainon säilyttämisessä.

Ihminen voi ihailla samaa ilmiötä seisomalla yhdellä jalalla lattialla. Jos näin seistään pitkään, tasapaino alkaa vaappua ja keho joutuu tekemään suuria tasapainon korjausliikkeitä. Mutta jos ihminen seisoo yhdellä jalalla tuolin vieressä ja koskettaa yhdellä sormellaan äärimmäisen kevyesti tuolin selkänojaa, tasapainon säilyttäminen on huomattavasti helpompaa ja yhdellä jalalla seisominen käy vaivattomasti. Näin käy myös siinä tapauksessa, että sormeen ei nojata lainkaan eikä tasapainoa yritetä säilyttää sen avulla, pelkkä koskettaminen riittää.

Höyhenenkevyt kuolaintuntuma hevosen suussa toimii samanlaisena tukipisteenä, jo sen olemassaolo riittää auttamaan hevosta tasapainon säilyttämisessä vaativimmissa liikkeissä. Tasapainon tukemista ei kannata yrittää yhtään tätä voimakkaammalla tuntumalla, sillä hevosen elimistön tasapainon korjausliike saa tällöin sen painautumaan kuolainta vasten samalla (tai suuremmalla) voimalla. Hevonen alkaa liikkua etupainoisesti ja sen askelten tahti muuttuu kiireiseksi.

Perustuntumalla tehtyjä ohjasotteita voidaan käyttää siihen, että hevosta autetaan liikkumaan sopivammassa tasapainossa. Kyse on oikeaan asentoon houkuttelemisesta, kun hevonen muuttaa liikkumistapaansa toivotusti, ohja on taas perustuntumalla. Näin hevonen oppii itse liikkumaan hyvässä tasapainossa ja säilyttämään tämän tasapainonsa (kevyt kuolaintuntuma toimii yhä tukipisteenä joka auttaa yllä kuvatulla tavalla tasapainon säilyttämistä).

Ohjasotteilla ja tuntumalla voidaan siis tukea hevosen omaehtoista tasapainon säilyttämistä, houkutella hevosta oikeaan asentoon ja palkita sitä siitä. Hevosen tasapainoa yritetään joskus kirjaimellisesti "tukea" ohjasta vetämällä. Tämä kuitenkin johtaa vain hevosen jännittymiseen ja yleensä tasapainon siirtymiseen aivan päinvastaiseen suuntaan kuin oli tarkoitus. Jos hevosta vain yritetään pitää tietyssä asennossa, se ei opi säilyttämään asentoa itse eikä pysty liikkumaan täysin vapaasti ja rennosti."

Oikein hedelmällinen ketju tämäkin ja itselleni tuli suurena oivalluksena tuo, että parellikin erottelee tuntumalla ratsastuksen ja vapain ohjin ratsastuksen, se havainnollistaa niiden eroja.
Avatar
Bessie
 
Viestit: 197
Liittynyt: To Tammi 12, 2012 10:59 am
Paikkakunta: Pohjois-Karjala

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja ruoholaukka » Ke Tammi 01, 2014 11:42 pm

Olipa antoisa ja mielenkiintoinen ketju!
Itse satunnaisilla valmennustunneilla ja yksityistunneilla käyneenä olen ollut todella harmistunut siitä, että eri ratsastusopettajien kesken on erittäinkin suuria eroja näkemyksissä ja opetuksessa. Aina kun ei voi valita opettajaa...saati hevosta!

Tuo Bessien mainitsema kirja täytynee lukea! Ja Orvarilla oli myös kivat esimerkit :) .

Mitä mieltä kokeneemmat on muuten kuolaintuntumasta ja eri kuolaimista? Olen ostamassa perhehevosta lopetettavasta ratsastuskoulusta (kaikki perheenjäseneni ovat ratsastaneet sillä tai käsitelleet sitä) ja olen ollut hankalassa asemassa suhteessa opettajaan...Esikoiseni pärjää hevosen kanssa hyvin (suora kolmipalabridong) kevyellä tuntumalla, vaikka nojaa ohjaan satunnaisesti (tasapainossa vielä hiomista). Kuopus on kahdesti ratsastanut hepalla (laukka jännittää kun isompi heppa ja tukeutuu ohjaan enemmän yleisesti ottaen), mutta saa hevoset helpommin pohkeen taakse. Itse olen suhteellisen raskas mutta hyvällä tasapainolla, kevyellä kädellä mutta tuntuu turhan "innokkaalta" ja kovalta ( ei siis kuuma, ei myöskään ryöstä, mutta vastusteleva) varsinkin vauhdikkaammissa harjoituksissa ;) , maastossa tuntuu karkaavan alta innosta (pääsee harvoin maastoin) mikä huolettaa varsinkin lasten suhteen. Olen miettinyt vaihtaa anatoomiseen kolmipalaoliiviin ja yleisesti paksumpaan kuolaimeen (pyöreällä mantelilla, eikä litteällä poikittaisella kolmipalalla) sileätyöskentelyyn ja tiiviimpään harjoitteluun kuuliaisuudelle (nojaamisen takia). Lapsia hirvittää vähän päästää maastoon ja mietin kuolainvaihtoehdoksi baucheria. Mahtaakohan olla liian kova, jos lapsi paniikissa repii? Yksin en tietenkään päästä maastoon vielä 10 vuotiasta, mutta vaikka olisi aikuinen kärrihepan kanssa, niin voi olla vaikeaa! Sain vakkari-hoitajalta vinkin raspauttaa (osasin tosin odottaa), mitä ei olla tehty pariin vuoteen, koska hankala... Pitäisiköhän suosiolla kokeilla myös kukkahakkista? Arveluttaa vaan nuo ipanat "ratissa" ... Mielipiteitä
ruoholaukka
 
Viestit: 4
Liittynyt: Ke Tammi 01, 2014 7:51 pm

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja adelaide » Ma Maalis 10, 2014 2:22 am

Itse ratsastin kerran tunnilla löysemmin ohjin, mutta kuitenkin tuntumalla (koska olin alkanut ajatella hevosystävällisemmin enkä enää halunnut aiheuttaa hevoselle turhaan epämukavuutta, sillä aina tunnin jälkeen aukoi kovasti suutaan) ja hevonen kompuroi paljon. Opettaja sanoi, että kompurointi johtuu liian pitkistä ohjista ja käski lyhentää. Kompurointi loppui. Itse taas ajattelin, että kompuroi ihan vaan siksi, koska on jo vanha ja oli minua ennen mennyt jo yhden tunnin (nyt vielä jälkeenpäin sain tietää hevosella välillä selkä vaivaavan). Kumpi oli oikeassa?
adelaide
 
Viestit: 11
Liittynyt: Pe Syys 27, 2013 11:04 pm

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja minnapalmu » Ke Maalis 12, 2014 8:21 pm

Hei kaikki

Olen itse innostunut kouluratsastuksesta ja tämä aihe on itsellenikin aika ajankohtainen. Juuri näitä asioita kun kovasti harjoittelen. Saamani opastuksen valossa tuntumaan tai kuolaimella menoon liittyy aika monta juttua. Hevosenhan pitäisi käyttää takaosaa ja nostaa koko runkoa ylöspäin. Ohjan pituus ja muodon syvyys riippuu paljon myös hevosesta. Tässä pohje ja istunta ovat tosi tärkeitä. Oikeanlainen muodossa meno on hevoselle raskasta, varsinkin, jos sitä ei siltä usin pyydetä, ja lihaksisto ei ole kehittynyt tarpeeksi. Aluksi ei voi pyytää kovin pitkiä aikoja muodossa yhtäjaksoisesti. Ei siis koko ratsastustuntia heti alkuun. Hevonen voi myös vältellä kuolainta, nostaa niskaa mutta kulkea tavallaan kuolaimen takana. Jos hevosella on taipumusta nojata kuolaimeen ja ratsastaja joutuu olla antamatta ohjaa, on kaikesta huolimatta tärkeää säilyttää kyynärpäitten kulma ja välttää kramppimaista lukkoa sormissa ja kyynärvarsissa. Vaikka ohjien ei antaisi luisua sormien välistä on hevosen annettava tuntea tietynlaista joustoa. Helpommin sanottu kuin tehty. ;).
minnapalmu
 
Viestit: 1
Liittynyt: Pe Helmi 21, 2014 1:07 pm

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja Jeni » La Touko 10, 2014 4:42 pm

Minäkin olen niitä, joille tunnilla aina käsketään vaan lyhyemmäksi lyhyemmäksi ohjia. Vakiheposeni kompuroi helposti, niin käsketään lyhentää ohjia. Joo, mutta ohjien lyhentäminen ei tunnu auttavan asiaa. Sillä on tosi heikot jalat, joten silloin tällöin kompuroiminen on ihan ymmärrettävää. Opettaja menee aina muutenikin (ainakin kun olen ollut näkemässä) tosi tiukalla ohjat minun mielestä, mutta muuten ratsastaa kohtuu hyvin. Kun menen oikein lyhyillä ohjilla, pelkään koko ajan repäiseväni hevosta suusta, jos sen kompuroi tai muuten horjahtaa... Ja miksi ympyrällä ulko-ohja pitäisi muka vetää niin tiukaksi, että on vielä vaikempi kääntää?! Olen huomannut että siellä hevosia saa ohjattua pienemmillä avuilla, jos ei pidä niin lyhyillä ohjilla kuin käsketään, vaan sellaisella "niukin naukin" tuntumalla, mutta tästäkään en ole saanut mitään kommenttia opettajalta... :? Yritän sitten pitää niin, että ohjat ovat niin tiukalla etteivät roiku, kuitenkin niin että saa vähän kulkemaan oikeinpäin ;)
Jeni
 
Viestit: 3
Liittynyt: Ma Tammi 27, 2014 5:58 pm

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja PikkuPoni » Ti Elo 12, 2014 7:06 pm

Se on kyllä jännä juttu, kun tuntuu että monilla ratsastuksenopettajilla ohjeet liittyy lähes aina ohjiin. "Kiristä ohjia" "Tee puolipidäte" "Vedä taaksepäin" :roll:
Itse harrastan klassista ratsastusta, ja oma opettajani yleensä sanoo että hevosta ei saa jättää yksin (eli tuntuma pitää olla) mutta jos on kova kädestään, myös hevonen muuttuu vahvaksi. Itse pidän tosi paljon tyylistä millä ratsastustallilla jossa käyn opetetaan. Todella monilla talleilla on tullut käytyä uusien näkökulmien ja kokemusten takia, mutta nyt on kyllä kiertelyt kierretty. Oma mielipide siitä, millaista opetusta haluaa on täysin selkeä. Eikä tuota nykyistä paikkaa parempaa kyllä mistään 200km säteeltä ainakaan löydä, tuskin kauempaakaan.

Eli siis vielä ohjien kireydestä; Tuntuma on hyvä silloin kun juuri tuntee sen että siellä toisessa päässä jotain on. Western on sitten asia tietysti erikseen. :)
Avatar
PikkuPoni
 
Viestit: 9
Liittynyt: Ti Elo 12, 2014 6:16 pm

Re: Kuolaimilla: lyhyet ohjat vs. niukin naukin tuntumalla

ViestiKirjoittaja Afuze » Ke Elo 13, 2014 6:24 pm

Sanotaanko suoraan: en tajua, miten kukaan edes pystyy ratsamaan niin, että ohjat ovat kokoajan kireällä. Itse en yksinertaisesti pysty, en jousta, en voi huomioida mitään muuta kuin ohjat. Ja jos se sattuu sormiin, sitä suuremmalla syyllä se sattuu hevosta suuhun.

Eihän koiraakaan taluteta "tuntumalla", eli naru suorana. Hevosen kanssa asia on vielä pahempi mielestäni, koska se ei pääse kauemmas ihmisestä ja narut eli ohjat menevät sen suuhun, ja on ihmisestä kiinni, minkä mittaisina ohjat pysyvät eli pystyykö hevonen itse palkitsemaan itseään (hihnassa vetävä koira palkitsee itsensä kun naru löystyy sen tullessa luo, moniko tiukilla ohjilla ratsastettu hevonen tähän pystyy?).

Mietin vaan. (Ja narulla en tarkoita fleksiä, koska en käytä fleksiä koiralla.)
Afuzen DeviantART -tili: http://afuze.deviantart.com/
Kasapäin perinteisillä tekniikoilla tehtyjä kuvia, joista iso osa on hevosaiheisia.
Avatar
Afuze
 
Viestit: 14
Liittynyt: Ma Loka 17, 2011 4:57 pm
Paikkakunta: Savonlinna

EdellinenSeuraava

Paluu Ratsastus

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa