Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

Yleinen hevostelualue.

Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja Frida » Ti Syys 06, 2011 9:40 am

Pahoittelut surkeasta otsikosta, mutta ei tätä oikein voi otsikoida. Ongelmani on seuraavanlainen: olen etsinyt jo pitkään tallityttöä/hoitajaa/liikuttajaa hevosilleni tai ainakin toiselle niistä, mutta ei ole onnistunut. Kertokaa te muut, onko teillä paremmin - oletteko onnistuneet saamaan jostain luotettavan kanssahevostelijan kotitallillenne?

Asun maaseudulla, minne ei pääse julkisilla liikennevälineillä. Kelpuuttaisin tänne mieluusti hevosihmisen, joka haluaisi käydä jonkun kerran viikossa tai edes kerta viikkoon ratsastamassa ja hoitamassa. Kahdestakin syystä kaipaan tällaista ihmistä: oma arki tuppaa olemaan niin kiireistä, että tuon nuoren hevosen liikutus jää pakostakin välillä liian vähälle. Ja se toinen syy: olisihan se ihan mukavaa, että joku muukin jakaisi tämän kiinnostuksen kohteen eli hevoset. Ilman kovin kovia tavoitteita esim. kilpailun suhteen. Minun hevoseni kun ovat puskaratsuja ja harrastehevosia, vähän työhevosenkin tynkää on toisessa. Mieluusti niiden kanssa saa tehdä maasta käsin -harjoituksia, talutuslenkkejä maastossa, ajolenkkejä ja ratsastaa. Joskus voisi käydä reeneissä tuolla Kirkonkylälläkin (western/koulu).

Hevostalli-netin kautta olen saanut kaikkiaan viisi tyttöä täällä käymään ja kaikilla ollut kovat puheet. "Juu, haluan käydä säännöllisesti, juu osaan itsenäisesti satuloida ja suitsia ja pärjään maastossa. Joo tulen kyllä ylihuomenna." Hyvin pian innostus kuitenkin lopahtaa, vaikka olen kaikkeni tehnyt. Ts. hevosesta on tykätty, enkä ole pistänyt ketään kakkaa lapioimaan. Ehkä nuoret eivät vaan jaksa kiinnittyä mihinkään? Kohta olen nähnyt, että samoilla meiliosoitteilla haetaan "hoitohevosta". Ja sitten olen kuullut, että myös niiden uusien tapausten luona käydään kerran, kaksi.

Enää en aio edes harkita tänne tallilleni mitään 17-vuotiaista heitukkaa. Muutama huithapeli on pilannut koko ikäluokan maineen. Mistä löytyisi aikuinen hevosharrastaja, joka haluaisi harrastaa näillä minun hevosillani? Nyt nimittäin olisi mahdollisuus.

On minulla muutama tuttu, jotka käyvät silloin tällöin ratsastamassa, kunhan minä olen mukana. Sekin on kyllä ihanaa, että on joitain tuttuja, jotka osaavat ratsastaa. Ihmeen vähän ketään kiinnostaa kuitenkaan mikään muu. Minun mielestäni kun se kaikki muu on oikeastaan parasta: hevosten rauhallinen taluttelu laitumelle tms.

Olihan sekava vuodatus. Mutta alkuperäiseen kysymykseen: te maalla asuvat hevosenomistajat: oletteko "yksin" vai onko teillä apua/harrastuskaveria siinä touhussanne? Onko jollakulla esim. vuokrapaikalla kaverin hevosta (siis omalla tallilla) - siinähän tulisi samalla se harrastuskaverikin.
Avatar
Frida
 
Viestit: 81
Liittynyt: Ti Marras 02, 2010 9:02 pm

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja M-H » Ti Syys 06, 2011 10:06 am

Pitkälti yksin se aina on ollut.

Ohan noita hoitajia yms. pyörinyt kun vielä tallinpidossa olin mukana. Ongelmia niissä vain oli. Hyvä kun talvikaudella luvattiin ilmaisia ratsastustunteja jos hoitajat edes joskus kävisivät siivoamassa karsinan tai jotain pientä apua niin eipä ketään kiinnostanut koskaan. Noita hoitsuteinejä kesäisin sitten kävi vaihtelevasti, haluttiin kauheasti 'hevoshoitajaksi' mutta mitään ei sitten koskaan tehdä, eikä oikeastaan edes käydä sitten loppuviimein.

Aikuisilla on omat menonsa ja kiireensä kanssa. Etäisyydet kun tulevat väkisin pitkiksi niin sen potentiaalisen kanssahevostelijan löytyminen on todella tuurinkauppaa ja vaikeaa. Kyllä sitä kannattaa kysellä ja yrittää löytää joku mukava ja samanhenkinen, voihan lotossakin voittaa :lol:
Kuva
Avatar
M-H
Site Admin
 
Viestit: 662
Liittynyt: To Marras 05, 2009 1:40 pm
Paikkakunta: Somewhere over the rainbow..

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja Frida » Ti Syys 06, 2011 11:59 am

M-H kirjoitti:voihan lotossakin voittaa :lol:


Näinpä. :|
Avatar
Frida
 
Viestit: 81
Liittynyt: Ti Marras 02, 2010 9:02 pm

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja Emili » Ti Syys 06, 2011 3:03 pm

Joo, samat ongelmat täälläpäin.

Minulla on itsellä kokemusta hoitamisesta. Olimme joskus kaverini kanssa hoitamassa kolmea "kisaponia". Käytännössä homma meni niin, että talvipakkasilla raahauduttiin tallille siivoamaan ne kolmen hevosen karsinat, kantamaan vedet sun muut. Olimme n. 12-vuotiaita. Kerran sitten pääsimme "ratsastamaan". Kentällä oli puoli metriä lunta ja minä pelkäsin että ponini suunnilleen kaatuu sinne jos alan sitä hirveästi hoputtamaan. Tarvoimme siellä lumessa ja se oli ihan mukavaa. Kuitenkin omistajan mielestä tämä oli "väärä" tapa ratsastaa hevosia, joten hän sitten haukkui meidät sieltä kentän laidalta. Ei jäänyt kovin kiva maku suuhun. Taisimme tämän jälkeen aika pian lopettaa siellä käynnin.

Mitä itse silloin 12-vuotiaana sitten odotin? Karsinoiden putsaus mielestäni kuului hoitamiseen, joten se ei ollut ongelma. Lähinnä se haukkuminen kaiken työn jälkeen oli vähän liikaa. Itse en tosin laittaisi 12-vuotiaita kantamaan vettä isoissa ämpäreissä kun hädin tuskin jaksan itsekään sitä nykyään tehdä.

Toisessa paikassa olin hoitamassa hevosia niin, että oikeastaan vain ratsastin. Toki harjasimme yms. hevoset. Joskus putsasimme pihattoa. Putsasimme varusteita. Se oli ihan mukavaa. Toisaalta nykyään häiritsisi se ettei maastakäsin oikeastaan tehty kauheasti ja ratsastuskin tapahtui aina kentällä (mielestäni hevosen kuuluu päästä joskus pois kentältä. Ei ratsastuksen aina tarvitse olla helvetin tarkkaa vääntämistä).

Niistä hoitajista sitten! Viime syksynä meillä kävi yksi. Netin kautta löydetty. Ensin sanoi että ihastui kovasti Adeliaan ja haluaisi sen kanssa touhuta. Annoin kuitenkin Teresan sille ensimmäistä kertaa nyt kuitenkin. Kävi ilmi ettei tyttö ollut koskaan edes ratsastanut hevosella, pelkillä poneilla :D No eipä tässä mitään. Teresakin oli vähän liian pelottava joten annoin sitten seuraavalla kerralla Pilkun joka sitten miellytti enemmän.

Kävihän se muutaman kerran ratsastamassa. Vaan kun olisi pitänyt pihattoa putsasta niin että minä autoin, niin ei olisi millään jaksanut. Kottikärryjen työntäminenkin ylitti voimat. Samaan aikaan kehuskeli että heille tulee pihaan parin vuoden päästä poni :roll: Mitenhän sitä sitten jaksaa hoitaa?

No sitten Pilkku laihtui kovasti ja kielsin ratsastamasta Pilkulla. No sinne selkään olisi kuitenkin ollut pakko päästä. Aivan uskomatonta. Eipä ole meillä sen jälkeen käynyt.

Aijoo, samainen tyttö kysyi mesessä lainaan hevosta. Match showhun. Sanoin että ainoastaan Adelia on tällä hetkellä terve, Pilkulla on paha silmätulehdus ja Teresa ontuu. "No ei kai se niin paljoa onnu, eikös sen voisi ottaa?" "Onko se Pilkun silmä muka niin paha?"

Siis mistä näitä nykyajan "hevosharrastajia" oikein tulee :evil: Meille ei ainakaan enää yhtään alaikäistä tule hevosia hoitelemaan ellei ole tuttu tai omista itse hevosta...
Avatar
Emili
 
Viestit: 212
Liittynyt: To Marras 05, 2009 2:51 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja Angelica » Ti Syys 06, 2011 6:13 pm

Näin hoitajan näkökulmasta:

Olen vasta 15 vuotias, mutta hoidan yhtä suomenhevos tammaa (ex-ravuri mutta kelpo puskaratsu) joka asuu maalla. Itse olen aina tykännyt tallitöistä. Kys. tamman omistajalla oli huonoja kokemuksia hoitajista ja on kertonut minulle kuinka osa on vain jättänyt tulematta eikä ilmottanut että lopettaa (käsittämätöntä!). Käyn normi arkena vähintään 3 kertaa viikossa ja saan ratsastaa/ajaa tallitöitä vastaan. Eli siivoon 2 karsinaa, lakasen tallin laitan vedet vien tarhaa ja hoidan kaikenlaisia muitakin hommia lastenvahdista lähtien :D Ainaki omistaja on ollut tyytyväinen ja olen itsekkin tyytyväinen että saan toimia hevosen kanssa kuin se olisi omani ja harjoitella just maastakäsin juttuja tmv.

Kyl mä uskon että on niitä hyviäkin hoitajia (näyttää olevan vaan aika harvassa...) eikä se ole välttämättä iästä kiini. Ainakin kys. tamman omistaja kertoi että juuri yksi aikuisistakin jätti kesken mitään ilmoittamatta tai ei ilmestynytkään sovittuina päivinä. Onhan niitä jotka haluavat vain ratsastaa eikä kiinnosta pätkän vertaa hevosen hyvin vointi tai tallihommat jos saa ratsastaa tallitöitä vastaan. Tai ei osata ottaa tarpeeksi vastuuta tai innostust lopahtaa kesken kaiken.

Harmillista että on niin paljon liikkeellä varsinkin nuoria hoitajia joilla ei taidot riitä.
Angelica
 
Viestit: 11
Liittynyt: Ke Heinä 06, 2011 9:38 pm

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja M-H » Ti Syys 06, 2011 7:26 pm

Taitoja voi oppia jos on motivaatiota. Itse en ainakaan hoitajan/hevostelukaverin kriteeriksi taitoja laita ollenkaan.
Kyllä se motivaatiota ja osallistumishalukkuus, oma-aloitteisuus, luotettavuus, asiallisuus jne. perusjutut tärkeimpiä on.
Kuva
Avatar
M-H
Site Admin
 
Viestit: 662
Liittynyt: To Marras 05, 2009 1:40 pm
Paikkakunta: Somewhere over the rainbow..

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja lärinä » Ti Syys 06, 2011 9:16 pm

Itse taas asun kaupungissa ja minusta olisi ihana käydä jollain pienellä maalaistallilla tekemässä tallihommia ja puuhailemassa hevosten kanssa. Ja en varmasti ole ainoa. Eli tämähän on vähän niinkuin tilanne maaseudulla yleensä, siellä olisi paljon nuoria mukavia isäntiä ilman emäntää ja kaupungissa nuoria mukavia naisia ilman kumppania :D Tästähän voisi tehdä uuden formaatin Maalaispollelle hoitaja :lol:

Olen tähän asti joutunut tyytymään tallihommissa auttelemiseen käydessäni ratsastustunnilla. Siivoan esimerkiksi tarhoja mielelläni, koska se on hyvä tekosyy, jonka varjolla voi vain hengailla hevosten kanssa tekemättä mitään :)
When the student is ready, the teacher will appear. -Buddhalainen sananlasku
lärinä
 
Viestit: 25
Liittynyt: Su Touko 30, 2010 5:04 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja M-H » Ti Syys 06, 2011 9:21 pm

Jumantsuiki meitsi lähtee heti väsäämään ilmotusta lähikaupunkien ilmoitustauluille missä haetaan pirtsakkaa sinkkunaista hevosia hoitamaan.

Enpä ajatellut asiaa koskaan näin ennen :lol:
Kuva
Avatar
M-H
Site Admin
 
Viestit: 662
Liittynyt: To Marras 05, 2009 1:40 pm
Paikkakunta: Somewhere over the rainbow..

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja Frida » Ti Syys 06, 2011 10:14 pm

Angelica: juu ei se luotettavuus varmaan tosiaankaan ole aina iästä kiinni. Meillä nyt vain on käynyt näin, että nuoret hoitajanalut ovat liuenneet kuin se kuuluisa pieru Saharaan tai sitten taidot ovat olleet mitättömät. Samaa mieltä kuten M-H, että taitoja voi aina oppia, mutta se, että kertoo hanskaavansa ravurit ja oriit ja sitten huomaankin, ettei osata edes hevosta sitoa kiinni riimunnarusta, se ei kerro hyvää. Ei kannata valhetella, kun kyseessä on oma ja toisten turvallisuus.

Sitä lottovoittoa siis odotellessa, eli luotettavaa, innokasta kanssahevostelijaa. Teitäkin siis on! :)
Avatar
Frida
 
Viestit: 81
Liittynyt: Ti Marras 02, 2010 9:02 pm

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja Pojuheppanen » Pe Joulu 30, 2011 12:37 am

Minä olin lähes kaksi vuotta sitten aivan epätoivoinen. Olin juuri ostanut autonkin ja oli PAKKO päästä hevostelemaan, pää alkoi hajota jne jne. Töitä tein enemmän kuin tarpeeksi ja haaveilin salaa omastakin hevosesta, vaikka olin päättänyt että ei enää koskaan. Ikinä.

Kävin ratsastustunneilla Saksassa ollessani töissä. Mutta muu hevostelu oli jäänyt.

Lähes kaksi vuotta sitten vastasin ht:netin ilmoitukseen, jossa haettiin kaveria jakamaan yhden hevosen omistajan ilot ja surut. Tallilla siis pieni maatalo, navetta ja navettaan tehty karsina. Aloitin käymään kaverina ajamassa hevosta, koska omistaja oli äitiyslomalla ja kaipasi ihmisiä ympärilleen kun oli päivät kahdestaan poikansa kanssa.

Nainen oli kolmekymppinen, minä 24 v ja juttu luisti. Hevonen hoidettiin samalla ja juttua piisasi niin paljon etten varmaan viimeisen puolen vuoden aikana ollut puhunut yhtä paljon kuin tämän naisen kanssa kahden kuukauden aikana.
Jossain vaiheessa keväällä sanoin ääneen naiselle, kun hän tiesi edellisen hevoseni kohtalosta jo, että mä kaipaisin kyllä vielä sitä omaa heppaa. Vaikka hevonen joka naisella oli, oli aivan ihana. Ja hevonen nautti huomiosta.
Ensin tuumattiin että ylläpito voisi olla paras vaihtoehto, näin näkisin onko minusta taas siihen samaan rumbaan, tallitöitä, jne jne ja sitten ne kaikki kulut.

Muutamaa käytiin yhdessä katsomassa. Mutta vaihtoehdot olivat huonoja.
Kunnes näin ilmoituksen kolmen sadan kilsan päässä olevasta lämpösestä ja ruunasta ja olihan se pakko saada! Ja ihan omaksi!

Eli lyhyesti: olin hevosen hoitaja, kunnes minusta tuli hevosen omistaja ja edelleen samalla tallilla lähes kahden vuoden jälkeenkin. Käymme yhdessä kärryttelemässä tai minä ratsastaen ja toinen ajaen tai miten tykätään.

Eli meitä hoitajia on moneksi ;)
Pojuheppanen
 
Viestit: 47
Liittynyt: Ma Tammi 17, 2011 9:32 pm

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja Frida » Ti Tammi 10, 2012 12:10 pm

No oikeen kiva kuulla Pojuheppasen tarina. Hyvä hyvä.

Minäkin olen valmis ottamaan tähän talliin, jahka uusi talli joskus saadaan tehtyä, jonkun toisen ihmisen hevosen asumaan. Jos samalla sais sitten sitä hevosteluseuraa.
Avatar
Frida
 
Viestit: 81
Liittynyt: Ti Marras 02, 2010 9:02 pm

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja Bessie » To Tammi 26, 2012 7:19 pm

Missäpä päin Suomea ketjun aloittaja asustelee :)?
Avatar
Bessie
 
Viestit: 197
Liittynyt: To Tammi 12, 2012 10:59 am
Paikkakunta: Pohjois-Karjala

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja Misslich » Ti Tammi 31, 2012 10:20 pm

Nimeomaan on vaikeaa löytää aikuista hoitajaa, joka omaa hyvät hevosmiestaidot! Itekin yhdessä vaiheessa etsin sellaista ponilleni, mutta enää en koe tarvetta sille. Luultavasti sekin aika taas häämöttää, että hoitaja täytyy olla, kun koulu vie aikaa.
Ja niitä hevosen hoitajia on.. on erilaisia :D Itse oon tosi innokas tekemään hevosten kanssa vaikka ja mitä! Lähinnä maastakäsin. Ennen omaa ponia, hoitelin hevosia ja kävin talutustunneilla auttamassa ja muutenkin hoitamassa hevosia. Palkaksi pääsi joskus ratsastamaan. Tallilla oli aina mukava puuhata! Nykyäänkin tulee tehtyä 2x/vko tallivuoroja, ja aina kun ehtii, oman ponin lisäksi hoitelen tallin muita hevosia, joita on 8. Omistajat on erittäin mukavia ja tykkäävät kun joku viitsii hoidella niitä (itse vain ratsastavat). Sitten oon ihan kusi päässä kun mua tallilla kehutaan niin ahkeraksi ja hyväksi hevosen hoitajaksi sun muuta :D Tosin nytten hoidan oman lisäksi erästä projektisuokkia koulutus mielessä. Viikonloppuisin muitakin kun ehtii, ja välillä tulee käytyä eräällä ratsastuskoululla auttelemassa. Olisin varmaan alati tallilla, jossei opiskelu veisi aikaa ja voimia.. Onneksi kesäloma on edessä ja meen varmaan ponini kanssa leiriavustajiksi. Luultavasti tulee yövyttyä kyseisellä tallilla vielä jonkin aikaa leirin jälkeen, että olis aikaa hoitaa tallin heppoja :3 Joo, mulle ei oma poni riitä! :P
Loputon on tieni kun yksin sen kuljen ja sydän on kiinni, sen suudelmiin suljen...
Avatar
Misslich
 
Viestit: 174
Liittynyt: Ma Syys 06, 2010 8:18 pm
Paikkakunta: Kauhajoki

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja Tallitonttu » To Helmi 09, 2012 12:24 am

Teininä lähiössä haaveilin omasta hevosesta ja roikuin tallilla kaiket vapaa-ajat, mutta seurustelu allergisen poikaystävän kanssa kuihdutti tallikäynnit ja vaihdoin koiriin myös ratsastuksen kalleuden vuoksi. Pitkään olin hevostelematta muuten kuin kerran pari vuodessa kävin ratsastamassa. Sitten muutin tämän samaisen allergisen miehen kanssa maalle, perustimme perheen ja nyt 40 -vuotiaana elän teiniunelmaani: lähellä on ravikasvattaja jonka luona käyn terapiamielessä tekemässä tallihommia (olen sairaslomalla toipumassa vaikeasta masennuksesta).

Sattuman kautta löysin paikan lasten koulukaverin kautta ja nyt olen syksystä asti käynyt pari kertaa viikossa. Siivoan, ruokin, hoidan varusteita, autan heinityksessä, madotuksissa ym. ravikasvattajalla, jolla on varsoineen 60 hevosta, osa pihatossa, osa tallissa. Olen riemuissani kun saan tehdä kaikkea mahdollista ja saan aina vilpittömät kiitokset käydessäni. Alkuun tuntui nurinkuriselta että isäntä usutti minua ratsastamaan niin usein kuin haluan kun aina nuorena jouduin keräämään rahaa ja tunsin katkeraa kateutta usein kentän laidalla katsellessani kun ei ollut varaa ratsastaa. Tosin sieltä kentän laidalta taisin oppia paljon enemmän kuin selässä... nyt kun tarkemmin ajattelen.

Silloin kun saavun aamutalliin ensimmäisenä ja alan valutella vesiä laitumille ja haistelen ja kuuntelen tallin rauhallista tunnelmaa löydän oman rauhan. Joka kerta saan riemun tunnetta siitä kuinka vanhat hevosmiestaidot ovat koirien kouluttamisen kautta vain jalostuneet. Alkuun arkailin tallin neljän orin kanssa, mutta nyt olen saanut tuntuman niihinkin. Välillä jään vain rupsuttelemaan varsoja ja nauttimaan niiden lämmöstä ja tuoksusta pakkasessa...

Kerroin tämän vain siksi että tunnen itseni lottovoittajaksi, mutta olenhan jo muutenkin mielenvikainen :roll:
... ja edelleen emännän kanssa kiittelemme kilpaa toisiamme avusta. Hän minua työstä ja minä häntä rentoutumisesta.

-aikuinen tallityttö-
Avatar
Tallitonttu
 
Viestit: 30
Liittynyt: Ke Helmi 08, 2012 11:45 pm
Paikkakunta: Joensuu

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja jenjen » To Helmi 23, 2012 12:47 pm

Meillä käy noita mun kahta ponksua hoitelemassa säännöllisen epäsäännöllisesti tuollainen 13-vuotias tyttö. Sen osaaminen tosin rajoittuu harjaamiseen, ja jättää yleensä tulematta niinä päivinä kuin sanoo tulevansa. Ja mulla on hommaa kyllä tuossa tytössä muutenkin, pitää vähän koko ajan sivusilmällä seurata sen tekemisiä, koska ei oo mikään haka (ainakaan vielä) hevostenkäsittelyssä. Ettei vaan satu mitään.

Itse kaipailisin hoitajaa, jonka sanaan voi luottaa. Eli jos sanoo tulevansa, niin sitten myös tulee. Ja joka suorituisi vaikka harjaamisesta ihan itsenäisesti, ettei tarvisi olla vieressä seisomassa ja katsomassa. Ja joka osaisi vaikka vähän niitä maastakäsittelyharjoituksia, niin saisi ponit vähän säpinää.

Toisaalta taas, hyvin tässä on menty ilmankin. Olisihan se kivaa, kun olis joku "luottohenkilö" joka voisi ponit hoitaa kun on vaikka itse sairaansa.
jenjen
 
Viestit: 6
Liittynyt: To Tammi 20, 2011 5:57 pm

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja IeFa » Ma Maalis 12, 2012 3:18 pm

Täällä kans eräs yksinäinen. Hevosia on pihassa 5, joista 2 omaa, 1 ylläpidossa ja 2 hoidossa muuten vaan. Neljällä voi ratsastaa ja 2-vuotiaalla voi tehdä kaikkee muuta mukavaa.

Aina on saanut yksin tuusata. Monet ratsastuskerrat on jääneet välistä kun ei jaksa yksin lähteä rämpimään. Kenttätyöskentelyyn ja maastoiluun olisi kiva joskus edes saaha kaveri, jonka kanssa höpistä ummet ja lammet.

Mutta asun pienellä paikkakunnalla, lähin suurempi kaupunki (Oulu) on 120 km päässä. Julkisia jonkun verran kulkee mutta harvakseltaan.
IeFa
 
Viestit: 3
Liittynyt: Ma Maalis 05, 2012 4:54 pm

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja _fantasy_ » Ke Heinä 31, 2013 10:25 pm

Jos täälä sattuisi olemaan akaa/lempäälä/vesilahti - lähettyvillä hevoshoito tarvetta, niin täällä olisi 13-v tyttö. Ratsastettua on tultu n.7-vuotta ja olen jo kauan etsinyt hevosta, jota saisi käydä hoitelemassa ja välillä ratsastamassakin. Rakastan täydestä sydämestä tehdä tallihommia ja varmasti jaksaisin käydä vuodesta toiseen hoitelemassa ja auttamassa hevosen kanssa. Olen itse vähän sellanen "yhden hevosen ihminen", eli kiinnyn yhteen hevoseen ja en sen jälkeen enää haluakkaan muilla mennä. Kuitenkaan omaan hevoseen ei ole mahdollisuutta, kun ei ole varoja elättää. Joten jos täälä on koku, joka tarvitsee HEVOSELLEEN hoitoapua, niin laittakaa rohkeasti viestiä:) olisi ihana vihdoin ja viimein löytää hevoskaveri:)

Tosiaan hevosen täytyisi olla vähintäänkin sen hevosen säkärajan ylittänyt, ihan vain hurrjan pituuteni vuoksi:) en ole muuten lihava, vaan perus hoikka tyttö:)
_fantasy_
 
Viestit: 1
Liittynyt: Ma Kesä 24, 2013 10:02 pm

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja Runotar » Su Syys 22, 2013 10:28 pm

Älä huoli, ei ole vaan maaseutuongelma :D Itsellä on polle 3km päässä Espoon keskustasta, julkisilla pääsee niin että valinnanvara huimaa ja tallitöilläkään ei tarvitsisi itseään rasittaa. Ongelma vaan sitten on se, että kun hepalla ei saa ratsastaa, niin 'joo kiitos ei kiitos'. Hirveän innostuneena käydään aina pari viikkoa ja sitten energia katoaa täysin ja tytsyä ei näy enää mailla eikä halmeilla. Tai sitten sellainen painajainen, joka ensimmäisen hoitajaehdokkaan kanssa kävi, että kun olin ekat 2-3 kertaa hengannut tallilla mukana, niin heti ensimmäinen kerta kun tyttö oli sitten yksin ollut hevosen luona, oli tämä tapaus mennyt nappaamaan toisen tallilla asuvan ponin satulan, koittanut tapella kuolaimia suuhun ja kun se ei ollut toteutunut (hevosta ei ole kuolaimiin opetettu) niin lähtenyt laitumelle naruriimu päässä ja selkään... Siitä ei ihan laukkaa auringonlaskua kohti tullut. Kouluttamaton, vain satulaan totutettu tapaus, 10-vuotias arvonsa tunteva vasta pari kuukautta ruunana ollut kaveri...

Sain tämän sitten selville, ja se tyttö ei ole enää lähellekään meidän tallia eikä paria naapuritalliakaan enää tullut.

Ihana, aikuinen hoitaja käy nyt kerran viikossa, mutta aikamoneen innokkaaseen kokeilijaan sai pettyä tai soitella perään, kun hevosen luona ei oltukaan käyty ja kukaan ei mitään ollut ilmoittanut. Mutta... kyllä niitä ihaniakin tapauksia on! Usko pois!

(Hehe, ja samaan syssyyn voisin vaikka udella että jos joltain PK-seudulta löytyy liikutusapua kaipaava kaveri, niin yksi reippahenkinen tätimallinen tapaus on valmis hommiin! Oma kun ei ole ratsastettava toistaiseksi jos koskaan, niin selässäkin olisi hauska säännöllisesti kaveerattavan heppasen kanssa olla. Tietysti hoitoa vastaan!)
Taivaallinen on se tuuli joka puhaltaa hevosen korvien välissä... Eiku?
Avatar
Runotar
 
Viestit: 11
Liittynyt: Su Syys 22, 2013 5:38 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja Maikki » Ma Joulu 23, 2013 8:12 pm

Meillä on ollut hevoset omassa pihassa vasta kesästä asti, mutta on jo muutaman kerran mieleen tullut, että täällähän sitä sitten ollaan. Meillä nielee remontti kaiken ylimääräisen ajan ja rahan, joten sekin takia on tiukkaa ja remonttia jatkuu vielä ainakin seuraavat kolme vuotta. Itselläni on 14-vuotias sh-ruuna ja 1,5-vuotias shettisorivarsa. Miehellä on myös 14-vuotias sh-ruuna ja hännän huippuna on 9kk shettisori hoidossa. Hoitoponista ei paljoa vaivaa ole, ruokkimisen lisäksi välillä vähän harjailua ja loimittamista.

Kun siivoa pihattotarhan, ruokkii kahdesti päivässä, kantaa selkä vääränä heinää ja vettä, ei välttämättä jääkään aikaa enää mihinkään muuhun. Varsinkaan näin talvella, kun on koko ajan pimeää. Varusteita olen viimeksi ehtinyt pestä kesällä. Liikuttaminen on kevyttää ja epäsäännöllistä ja siitä poden toisinaan huonoa omaatuntoa. Omaa ruunaa pitäisi ehtiä liikuttaa, omaa varsaa pitäisi ehtiä opettaa ja miehen hevosta aika ajoin läpiratsastaa, kun hän ei sillä tavalla osaa vaatia hevoselta ihmeempiä.

En hurjimmissa unissakaan uskalla laittaa mihinkään ht-nettiin ilmoitusta hoitohepoista. Hevoset ovat kilttejä ja hyvätapaisia, mutta varsinkin varsat leikkivät joskus rajusti. Hevosilla on tapana parveilla ympärillä varsinkin ruokinnan yhteydessä. Jos ei ole tilanteen tasalla ja tiedä, kuka saattaa potkaista ja ketä, on ihan hyvät mahdollisuudet jäädä väliin. Itse en pelkää, eikä koskaan ole sattunut mitään, mutta se johtuu siitä, että tiedän, mitä teen ja hevoset varovat ja kunnioittavat minua. En ole varma, toimisiko sama vieraan ihmisen kanssa.

Jos jotain saisin toivoa, niin voittaisin lotossa edes n. 200 000 euroa (pienemmätkin summat käy) ja löytäisin hoitajan, joka olisi luotettava ja oma-aloitteinen. Se putsaisi varusteita, kantaisi vettä ja siivoaisi tarhaa. Hevosia saisi harjata ja talutella ja valvotusti ratsastaa, esim. käydä mun kanssa maastossa tai mennä kentällä. Liikuttamisen tarvitaan ihan yhtä lailla apua kuin hoitotoimenpiteisiin, mutta molemmilla ruunilla on omat metkunsa, joten en uskalla päästää ketään itsenäisesti lenkille. Toinen vaihtoehto olisi ottaa joku ihana hevosihminen vuokrapaikalle, joka sitten sovittuina päivinä veisi heinää ja vettä ja siivoaisi tarhaa. Molemmissa vaihtoehdoissa on se lähtökohtainen ongelma, että olen aika erakko, enkä halua ketään tyhmää ihmistä meille pyörimään. Pitäisi löytyä joku oikeasti samanhenkinen ihminen ja jos on samanlainen kuin minä, pitää hevosensa omassa pihassa...

Vielä ei varsinaisesti ole mitään suurta hätää ja paniikkia. En ota kauheasti stressiä liikunnasta, koska tarhassa on reilusti tilaa liikkua (tosin ne voisivat kyllä sitten liikkua siellä senkin edestä!). Valintoja pitää tehdä päivittäin, kun kaikkea ei ehdi tehdä. Joskus jää tarha siivoamatta, jos valitsen mennä lenkille.
Maikki
 
Viestit: 112
Liittynyt: To Elo 16, 2012 6:33 pm

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja Roxanne » To Joulu 26, 2013 10:54 pm

Itse olen 19 vuotias, kohta 20 täyttävä likka joka on pienestä asti pyörinyt hevostalleilla. Ratsastelin neljä vuotta shetlanninponilla ja samainen omistaja hankki sitten myöhemmin ex-ravurin, jonka selkään minut laittoi. Shettistamma ryösti välillä mutta sen sai jotenkuten hallittua, mutta enpä sitten sitä ex-ravuria niin helposti saanutkaan pysähtymään. Siitä jäi pieni kammo isoja polleja ja ryöstäviä kohtaan. Kun kasvoin shettiksestä yli, aloin käydä ihan kunnon ratsastustunneilla pienen tauon jälkeen. Nykyään olisi kamalasti haaveena oma hevonen ja omakotitalo. Tunneilla on toki ihana käydä, mutta opiskelijabudjetilla ei oikein raha riitä muuhun kuin vuokraan. Kerään rahaa tunteihin aikalailla viikonloppuisin lomittamalla. Olen etsinyt omantasoista kilttiä vuokra/-hoitopollea jonka kanssa voisi säännöllisesti puuhailla, tai hevosen omistajaa joka kaipaa seuraa/apua hevosen kanssa tai tallitöiden kanssa, mutta aika usein törmään samaan ongelmaan: hoitajiin ei voi luottaa. Tämä harmittaa kovasti kun varmasti minunlaisia "tositarkoituksella" heppakavereita etsiviä on paljon.
Roxanne
 
Viestit: 2
Liittynyt: To Joulu 26, 2013 6:57 pm

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja Maikki » Pe Joulu 27, 2013 8:02 pm

Kyllä hyviä hoitajia varmasti on jossain... Moni karsiutuu pois jo siinä vaiheessa, kun pitää olla oma auto, jos meille haluaa tulla.

Oikeasti nautin yksinolosta maalla hevosten kanssa. Se on ihanaa! Mutta välillä olisi kiva saada hevosteluseuraa. Mies onneksi harrastaa myös ja hän tekee osan tallitöistä, mutta ei se ole sama kuin ihan oikea "hevostelukaveri". Miestä katselen muutenkin 24/7, eikä hän samalla tavalla hössötä tai hullaannu siitä, jos pikkuponi tuhisee unissaan.
Maikki
 
Viestit: 112
Liittynyt: To Elo 16, 2012 6:33 pm

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja Maikki » Su Maalis 02, 2014 12:53 pm

No nyt tuli kokeiltua hoitajaa! Hevostallinetin kautta löydetty, pienellä paikkakunnalla kun ollaan, niin nimeltä etukäteen tuttu. Ihan hyvän hevosenkäsittelytaidot, ei siinä mitään, mutta hän kävi about 5 kertaa ja kyllästyi. Kysyin, missä mättää, niin matka on liian pitkä ja tykkäisi kyllä muuten käydä ja heppa oli ihana. Matkaa on autolla 20min, mikä ei täällä maalla ole matka eikä mikään! En tiedä, mikä oli todellinen syy, mutta ei ole hoitajaa näkynyt senkään jälkeen, kun ilmoitin, että voi sitoumuksetta käydä silloin tällöin, kun itselle sopii, siihen asti, kunnes löydän uuden hoitajan.

Olen tosi pettynyt. Hevosella sai tehdä itsenäisesti, mitä haluaa, kunhan huomioi vanhan jännevamman. Vastapalkkioksi hoitaja siivosi tarhasta 2-3 kottikärrylistä lantaa ja pussitti valmiiksi reilun vuorokauden heinäannokset. Päivät hän sai itse valita. Mielestäni ihan kohtuullinen diili hoitajan kannalta.

Ilmeisesti se on niin, että enää ei kelpaa ilmainen ratsastus puskaratsulla, vaan täytyy päästä valmentautumaan ja kisaamaan. Ottaisin kyllä meille koska tahansa jonkun luotettavan ja kivan hoitajan tai vuokraajan, mutta kynnys päästää ehdokkaita tänne omaan kotiini kasvoi kyllä entisestään.
Maikki
 
Viestit: 112
Liittynyt: To Elo 16, 2012 6:33 pm

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja Seesami » Su Maalis 02, 2014 8:44 pm

Piakkoin 15-vuotiaan hoitajan näkökulmasta. Oon miltei aina jotenkuten ollut heppojen kanssa tekemisissä ja n. 12-vuotiaana alkoi kyteä ajatus liikutus-/hoitohevosesta. Lottovoitoksi voin kutsua tätä, että asun maaseudulla, missä melkein joka kolmannessa talossa asustaa hevosia. Päätin kokeilla onneani ja reippaana heppatyttönä kävin kysäisemässä lähitallilta, josko apua tarvittaisiin. Ja tarvittiinhan sitä, sain ihme ja kumma jo samantien nousta kiltin ex-ravurin selkään ja maastoilla itsekseni. Tottakai, tallille palattuani tartuin omatoimisestu talikon varteen ja putsasin karsinoita. Aloin käymään tallilla 1-3krt viikossa ja omistajien luottamus minua kohtaan alkoi vankistua. Sain ratsastettavakseni pari muutakin tallin hevosta ja lähdin seuraksi maastoilemaan kun pyydettiin.

Tilanteet alkoivat kuitenkin muuttua ja yksi omistajista muutti kauas ja jäin ahkerasti hoitamaan tallia, vaikkei se yksin enää niin mukavalta tuntunutkaan. Työ alkoi maistua pakkopullalta ja jouduin väkisin raahaamaan itseni tallille. Kaiken huipuksi ratsuni jalat olivat eräänä yönä pettäneet ja hevonen oli pakko viimein lopettaa. Jonkin ajan kuluttua kävin ystävällisesti ilmoittamassa, että en koe työtä enää mukavaksi, enkä nauti siitä enää. Minua ymmärrettiin täysin ja nykyään käyn silloin tällöin moikkaamassa hevosia.

Tämä voi kuulostaa itsekkäältä, mutta puolen vuoden kuluttua aloin jälleen etsiä hoitohevosta. En todellakaan halua vain ja ainoastaan ratsastaa, siitä ei ole kyse. Etsin ja etsin, kunnes vihdoin ja viimein löysin ilmoituksen liikutushevosista. Otin yhteyttä omistajaan, toivoen ettei nuori ikäni haittaa. Ja eihän se haitannutkaan ja sovimme päivän, jolloin kävisin katsomassa paikkaa. Heti ensimmäisellä kerralla kun hevoset ja paikan näin olin täysin myyty. Omistaja vaikutti mukavalta ja sitä hän todellakin on. Nykyään saan pitää hevosia, kuin omanani ja puuhata niiden kanssa itseksenikin. Käymme liikuttamassa hevosia myös yhdessä, enkä voisi enää toivoa mitään enempää. Elän unelmaani. Ratsastusta vastaan toki hoidan tallityöt j teen mitä minun täytyykin tehdä!

En tiedä, miksi halusin kertoa tarinani. Ehkä siksi, etteivät kaikki menettäisi luottamustaan meitä nuoriakin kohtaan! ;) Kyllä meitä fiksuja ja luotettaviakin heppatyttöjä vielä löytyy!

// pahoittelen sekavaa tekstiä, ei tainnut olla ajatus ihan mukana.. :oops:
Seesami
 
Viestit: 1
Liittynyt: Su Maalis 02, 2014 2:53 pm

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja Maikki » Su Maalis 02, 2014 9:35 pm

Meillä käynyt hoitaja oli täysi-ikäinen. Olen todella yllättynyt siitä, etten ole saanut alaikäisiltä yhteydenottoja, vaikka en ole ilmoituksissani rajannut ikää mitenkään. Meille sentään pääsisi joten kuten myös bussilla, jos on viitseliäs. Toisaalta en tiedä, mitä reilusti alaikäiselle hoitajaehdokkaalle sanoisin. Omat hevoseni eivät ole pomminvarmoja, vaikka kilttejä ovatkin.

En tiedä, mitä vitamiinipillereitä pitäisi popsia, että energiaa riittäisi myös liikuttamiseen. Nautin tosi paljon tallitöistä, niihin saa aikaa kulumaan ja ne on myös pakko tehdä joka päivä. Siinä vaiheessa, kun pitäisi kiivetä selkään, olen niin väsynyt jo, että en jaksa ja ei huvita. Liikutus on pelkkää ylläpitoliikutusta, ihan turha haaveillakaan mistään hevosen lihaskunnon kohottamisesta ja seuraavalle tasolle siirtymisestä.

Kuinka hullua se sitten on, että haluan pitää hevosia ja tehdä tallitöitä, jotta joku muu voisi tulla meille kuorimaan kermat päältä ja ratsastamaan? :D
Maikki
 
Viestit: 112
Liittynyt: To Elo 16, 2012 6:33 pm

Re: Ikuisuusongelma: maalla yksin hevosen kanssa

ViestiKirjoittaja Iida » Pe Touko 16, 2014 6:33 pm

Kyllähän tuo ajatus kuulostaisi kivalta, että joku hoitaisi tallihommat silloin tällöin ja liikuttaisi omaksi huvikseen, mutta ei kyllä hevosen pitäjällä (minulla) riitä hermo siihen, että joku lapsukainen tulee letittelemään vaan harjaa tms. Kyllä se asia on aina tiedostettu, että lannan luonti ja veden kantaminen on vaan tehtävä, menis vaan kaikille perille. Ja sitten ohjeiden noudattaminen tuntuu olevan myös niin hankalaa, kun tallissa on kaksi ovea, niin tietenkin hevosen kanssa on kuljettava siitä kapeasta ja matalasta. Toisaalta nykyiset hevoset tuskin on kenenkään tyttelin suosikkeja, joskin nättejä ovat kyllä - toinen on herkkääkin herkempi mussukka ja toinen hermoheikko vipeltäjä.
Iida
 
Viestit: 3
Liittynyt: Ma Huhti 07, 2014 10:17 am


Paluu Hevostelu yleensä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa