Elämäni mullistuu huomenna perinpohjin, sillä sen täyttää iäkkäämpi suomenhevosruuna. Oikeastaan vasta tällä viikolla tajusin että hittolainen, nyt se sitten oikesti tulee! Kengittäjä on tilattu, uusi satula melkein löydetty, kivennäiset on vielä hakematta ja aitalankaa... Välillä jännittää niin paljon että melkein naurattaa, eihän tässä periaatteessa ole mitään eroa edellisiin vuokrahevosiinkaan, paitsi tietenkin se vastuu viimeisessä merkityksessä.
Tämä onnellisuuden määrä on hämmentävää, sitä haaveili omasta hevosesta pienenä tyttönä ja kohta se on tässä. Tädin mussukka
Ehdottomasti oikeaan paikkaan olet löytänyt, kaikista maailman sivuista olen täältä löytänyt lyhyessä ajassa enemmän hyödyllistä tietoa, mitä muista yhteensä. 
Tulvii omatkin heppamuistot mieleen... Huikeimmat ja tunteita herättävimmät ovat niistä olleet niitä pieniä ystävyyden syventymisen hetkiä OMIEN ponien kanssa.