Menetettyäni elämäni hevosen, olen alkanut nyt katsella sille seuraajaa. Aika pian löytyikin 2-vuotias erittäin kiinnostava ruunavarsa ja olen ollut kovasti puheissa omistajan kanssa. Aluksi tuntui että tässä se nyt sitten on, tämän haluan. Kuitenkaan mitään varsinaista ei ole sovittu ja nyt viime viikon aikana on alkanut epäilyttää että haluanko mä oikeasti toisen 2-vuotiaan vai en. Minulla on jo yksi kiva ruunanalku joka on ostettu sillä mielellä että joskus vuoden päästä myyn sen perusopetettuna. Nyt haluaisin hevosen itselleni... vai haluanko? En tiedä edes sitä.
Olen aina ollu tammaihminen, muutama varsakin on tullut kasvatettua ja siksi haluaisinkin tamman. Budjettini tai innostukseni ei riitä kilpahevoseen, mutta toisaalta kaipaisin myös ratsastamaan. Maastoilemaan ja vääntämään pikkuisen westerniä välillä. Sitten taas toisaalta voi olla välillä vaikeaa ratsastaa täydellisellä viikko-ohjelmalla kun pienet lapset kotona ja ainakin viimetalvena sairasteltiin paljon. Varsassa/nuoressa hevosessa olisi se etu että less is more kun sen kanssa tekee oikein. Kuitenkin toisessa kädessä mietin että millä pidän omia taitojani yllä.
Aikamoinen vyyhti vai mitä?
En hae selkeitä vastauksia vaan pohdintaa jolla selkeyttää omia ajatuksia. Kun budjetti ei ole paria tonnia enempää niin se rajoittaa tosi paljon. Toisaalta jonkun nuorukaisen ostamalla, pitämällä hyvin ja myymällä myöhemmin pois voisi saada harrastustaankin rahoitettua. On tämä vaikeaa...