Kasvua ja onnistumisen tunteita (hevos)ihmisenä

Yleinen hevostelualue.

Kasvua ja onnistumisen tunteita (hevos)ihmisenä

ViestiKirjoittaja Olento » Ti Marras 16, 2010 2:41 pm

Tajusin viikonloppuna, miten kaikki tapahtumat ovat saaneet minut syyttämään itseäni, pitämään itseäni epäonnistujana, tajusin että aina kun olen hevoseni kanssa päässäni joku sanoo, et voi onnistua, et osaa, et pysty siihen. Ymmärsin mistä se johtuu ja miten selviän siitä. Todellakin, hevoseni toimii niin kuin pyydän, minä olen tuonut sen siihen pisteeseen itse ja minä pystyn viemään sen vieläkin pidemmälle niillä keinoilla mitä osaan ja niitä keinoja pystyn soveltamaan moneen tilanteeseen ilman että tarvitsee pakolla tai väkivalloin toimia. Olen niin ylpeä itsestäni ja niin onnellinen enkä ole tuntenut sellaista onnistumisen riemua vielä kertaakaan tämän hevoseni kanssa. Minä olen voittanut itseni ja samalla hevoseni luottamuksen.
Nyt jatkan tästä eteenpäin ja toivon että olen kasvanut ihmisenä sen verran että voin uskoa voivani onnistua sillä silloin ja vain silloin muutkin voivat siihen uskoa.
Tämä on siis pitkä aiakisen työn ja taistelun tulos ja se työ jatkuu edelleen, taistelujen toivon vähenevän nyt.
Tsemppiä kaikille muillekkin joilla on vaikeuksia hevosiensa kanssa!
Olento
 
Viestit: 8
Liittynyt: Ti Tammi 26, 2010 7:52 pm

Re: Kasvua ja onnistumisen tunteita (hevos)ihmisenä

ViestiKirjoittaja Ivus » Ti Marras 16, 2010 3:17 pm

Hienoa Olento!
Monet virheet ja ongelmat johtuvat juuri epävarmuudesta ja epäonnistumisen pelosta. Kaikki tekevät virheitä, tärkeintä on oppia jo tehdyistä mokista. Luottakaa itseenne ja ennenkaikkea hevosiinne, ne kyllä kertovat kun menette oikeaan suuntaan. Ei ole väärin pysähtyä jos määränpää on hukassa tai huomaa olevansa väärällä polulla :)
Elä hättäile! Ei karhukkaa riehu koko ajan, ne vettää puolukoita välillä.
Ivus
 
Viestit: 389
Liittynyt: Ti Joulu 01, 2009 1:25 pm
Paikkakunta: Haapajärvi

Re: Kasvua ja onnistumisen tunteita (hevos)ihmisenä

ViestiKirjoittaja Olento » Ti Marras 16, 2010 3:53 pm

Niinpä.
Minun ongelmani onkin ehkä juuri se että en mitenkään pysty ymmärtämään tätä nykyistä hevoskulttuuria ja koska siihen minua on pakolla yritetty painostaa olen alkanut tuntea olevani tyhmä ja taitamaton vaikka hevosvuosia takana jo kaksikymmentä ja yksi pitkä loisto suhde hevoseen ollut. Nyt palaan takaisin niihin asioihin mistä täälläkin puhutaan, palaan takaisin siihen ajaitus maailmaan että hevoseni toimii koska haluaa toimia. En enään anna muiden pakottaa minua tai hevostani hyväksymään näitä hölmöjä nyky juttuja vaan toimin niinkuin pikkutyttönä opin pienillä avuilla, herkkyydellä ja kuuntelemalla hevostani. Eipä tuon oman kanssa tuo pahalla opettaminen ainakaan toiminut, vaikka sitäkin valitettavasti ahdistuneena kokeilin vaikka tiesinkin sen olevan väärin. Tosiaan ymmärsin että omat taidot ovat sitä luokkaa että voin opastaa hevostani aiheuttamatta sille pahaa oloa. Toivon todellakin että muutkin ihmiset tallillamme huomaavat että myös minun tapani on hyvä, ehkä jopa oikea. :D

Juu ja juuri niin, luotan hevoseeni ja sen kykyyn valita tapa jolla sitä kohdellaan. Harmillista että tämäkin piti oppia kantapään kautta. :D
Olento
 
Viestit: 8
Liittynyt: Ti Tammi 26, 2010 7:52 pm

Re: Kasvua ja onnistumisen tunteita (hevos)ihmisenä

ViestiKirjoittaja tuulikki » Ti Marras 16, 2010 6:19 pm

Olento kirjoitti:Tajusin viikonloppuna, miten kaikki tapahtumat ovat saaneet minut syyttämään itseäni, pitämään itseäni epäonnistujana, tajusin että aina kun olen hevoseni kanssa päässäni joku sanoo, et voi onnistua, et osaa, et pysty siihen.

Miun pään sisällä on ilmeisesti sama huutelija ja se osaa kyllä todella lannistaa!
Mutta, sitten olinkin muutama viikko takaperin maastakäsittely-kurssilla tammani kanssa ja ohjaaja huusikin kentän reunalta miulle, että "HYVÄ! Just noin!" ja miultahan pääs itku, niin pienestä kehusta! Miten se voikaan tuntua niin hyvältä? En olekkaan ainainen epäonnistuja! :D
Haluan, että sinun on hyvä olla kanssani.
Avatar
tuulikki
 
Viestit: 285
Liittynyt: La Maalis 27, 2010 2:37 pm
Paikkakunta: Pohjois-Karjala

Re: Kasvua ja onnistumisen tunteita (hevos)ihmisenä

ViestiKirjoittaja Coco » Ke Maalis 23, 2011 12:08 pm

Upeaa Olento! Tsemppiä! Älä kuuntele mitä jotkut hokee, valitse rohkeasti sinulle ja hevosellesi parhaat tavat ja unohda kaikki muu.

Sain pari kuukautta sitten suuren ahaa elämyksen, kun koin suuria tunnontuskia siitä, etten tee ponilla enää mitään "järkevää", eli väännä kunnolla koulua ja me ei "kehitytä". Joku idiootti minunkin päässä huuteli, että pitää ratsastaa kunnolla, hevonen peräänantoon ja kunnon kouluvääntöä. Sitten tuli ihan hölmö olo, ja kyksyin itseltäni että miksi? Miksi pitäisi? Kuka siitä nauttii, kuka hyötyy? Keksin ainoaksi vastaukseksi ratsastuksenopettajat, ja hehän eivät ole olleet meitä katselemassa ainakaan vuoteen. Sitten kysyin itseltäni, että miksi en saa ratsastaa vaikka vaan riimulla ja narulla, koska se on meistä hauskaa. Enkä keksinyt yhtään vastausta. Heitin loputkin ratsastuskouluopit romukoppaan ja kuoleimet siihen päälle. Niistä ei olla koskaan pidettykkään. Sinne meni myös se suorittaminen. Kenelle me muka suoritettaisiin? Kenelle meidän pitäisi todistella, että katsokaa me osataan tämä tai tuo näin ja näin hyvin?

Nyt ollaan päästy ihan uudelle tasolle, kun peruslähtökohta on vaan se, että molemilla on hyvä olo. Se mikä ennen oli pakkopullaa ja hikistä vääntämistä on nykyään mukavaa yhdessäoloa. Nyt menen tallille aukaisemaan jumiutuneet lihakset ja rentoutumaan parhaan ystäväni kanssa, en hankkimaan lihasjumeja, huolia tai suorituspaineita. En jaksa enää ajatella, olenko minä johtaja vai en. Tai onko ilman varusteita ratsastaminen ja kaikenlainen leikkiminen ja pelleily sopivaa vai ei. Se on hauskaa, me pidämme siitä ja nyt meillä on kivaa yhdessä. Jokainen päivä on uusi ja hauska ja täynnä mahdollisuuksia. En luovu tästä siksi, että jotkut muut jossain eivät voi hyväksyä normeista poikkeavaa käyttäytymistä. Se on heidän ongelmansa. Me ollaan hyviä juuri tälläisenaan, ei meidän tarvitse muuttua, oppia kouluohjelmia ja mennä kisoihin näyttämään muille.

Minä olen ihan riittävä, ja hevoseni mielestä olen ihan tarpeeksi hyvä. Se ei halua opetella helppoa B:tä tai A:ta tai hypätä esteratoja. Se haluaa vaan, että mä olen läsnä kuuntelen sitä, ja se haluaa että olen hyvä ja turvallinen ihminen johon voi luottaa, on kärsivällinen ja kertoo miten pitää toimia. Se ei tarvitse kuolaimia tai peräänantoa tai tuntumaa, vaan mielekkäitä harjoituksia ja aivotyöskentelyä. Se ei tarvitse myöskään hienoja varusteita ja sille on ihan sama, mitä muut meistä ajattelee. Nyt se on tyytyväisempi, ja se on kaikista tärkeintä, millään muulla ei ole väliä.
Coco
 
Viestit: 21
Liittynyt: Ma Helmi 28, 2011 5:21 pm

Re: Kasvua ja onnistumisen tunteita (hevos)ihmisenä

ViestiKirjoittaja Konna » Ti Loka 02, 2012 8:44 pm

Tämä otsikko kuulosti juuri sopivalta, joten pieni onnenpurkaus tänne:

Nyt on niin helpottunut ja onnellinen olo, etten tiedä oikein kuinka päin tässä pitäisi olla.
Ensinnäkin, se mahdottomalta tuntunut haave toteutui aivan yllättäen vajaa kaksi kuukautta sitten, kun huomasin olevani hevosenomistaja. Tuskin sitä vieläkään edes ymmärrän..

Hankin nuoren, kouluttamattoman hevosen. Ajattelin että olenko hullu, tällä kokemuksella!? Mutta niin vaan asiat etenivät luontevasti omalla painollaan, enkä vastustellut. Elämäni hevonen tuli luokseni, ilmoitti että minut sinä otat ja niin minä otin, kyselemättä - ja tässä sitä ollaan. Alusta asti oli se jokin meidän välillä, ihan uskomatonta!

--

Olin jo matkalla kohti "tavoitteellista" kouluratsastusta, hevosen pumpulointia, ehkä jopa hieman kovempia keinoja, vaikka pidin niitä varsin pehmeinä. Huomasin ettei loimet enää mahdu tallissa varattuihin tiloihin, kun hamstrasin niitä ja kaikkea muutakin turhanpäiväistä pilvin pimein. Hevonen oli ajeltu karvattomaksi ja se meinasi tukahtua loimivuorensa alle. Mitä minä olen tekemässä? Se ajatus häivähti monta kertaa päässäni, mutta epävarmana ja uutena hevosenomistajana minulle menei kaikki läpi. Olin liian johdateltavissa, luotin sokeasti.
Ja myös opin kantapään kautta..

Mutta nyt olen ottamassa niitä askelia kohti oikeaa suuntaa ja se tuntuu niin paljon paremmalta!
Meillä on pian muutto talliin, jossa ihmiset ovat pehmeitä ja haluavat tarjota hevosilleen luonnonmukaisemmat oltavat. Siellä mennään hevosen ehdoilla ja hevoset saavat olla hevosia. Siellä aloittelemme pikkuhiljaa toisiimme tutustumisen syvemmin, luottamussuhteen rakentamisen, ratsastuksen pehmeästi ja hevosen ehdoilla. Ilman paineita.

Olemme mielestäni jo hyvällä alulla, saavuttaneet jo pienen pieniä hetkiä, jolloin olemme jotenkin ymmärtäneet toisiamme ja kuinka mahtavalta se tuntuukaan! Tänään huomasin, etten välttämättä tarvitse niitä kaikkia apuvälineitä - en välttämättä mitään - kertoakseni hevoselleni, kuinka toivoisin hänen liikkuvan. Ei, hän kyllä ymmärtää vähemmästäkin ja myös minä pystyn silloin kuuntelemaan häntä.

Voi mitä kaikkea meillä vielä onkaan edessä!
On aika onnellinen olo! :'}
Viimeksi muokannut Konna päivämäärä Ke Loka 03, 2012 11:28 am, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Konna
 
Viestit: 55
Liittynyt: Ti Elo 07, 2012 7:54 am

Re: Kasvua ja onnistumisen tunteita (hevos)ihmisenä

ViestiKirjoittaja tjuop » Ke Loka 03, 2012 9:16 am

Ihmisen elämä on jatkuvaa oppimista, oivaltamista, virheiden tekemistä, elämää isolla Eellä. Olen epäillyt itseäni ja hevosen käsittelytaitoani, kun en juuri ratsasta, vaan värkkään kaikkea muuta hevoseni kanssa. Viime kevään ainoastaan kävelin ja saamieni ohjeiden mukaan maastakäsittelin arkaa,herkkää ja älykästä ex-ravuri tammaani. Käveleminen oli aluksi lähinnä minun kävelyttämistäni, hevonen vei ja minä yritin pysyä perässä. Kaikki pelotti, oma varjokin tuntui suurelta möröltä hevosen mielestä. Minäkin arastelin ensimmäistä omaa hevostani, säikyimme yhdessä. Hevosen ja minun tutustuminen oli alkutekijöissään, tamma ei luottanut minuun. Kesäksi tamma lähti laitumelle hevoskavereiden kanssa ja sieltä palattuaan olemme jälleen aloittaneet yhteiset kävelyharjoitukset. Ja kas kummaa, entisestä arasta ja pelokkaasta tammasta on kehkeytynyt rauhallinen, luottavainen ihana ystävä. Edelleenkin jotkut asiat ovat pelottavia, mutta säpsähtelyt ovat pieniä ja hevonen pysyy paikallaan. Laidunloma teki hyvää, mutta uskon, että meidän välinen luottamus on kehittynyt hitaasti kiiruhtamalla ja hevosen kanssa olemisella, ei pakottamalla ja suorittamalla.
Olen oppinut hevoseltani olemisen taitoa, luterilaisen kasvatuksen saanut suorittaja-minä on saanut väistyä taustalle. Olen onnellinen hevoseni kanssa, kiitos Bertta!
tjuop
 
Viestit: 12
Liittynyt: Ti Loka 26, 2010 1:58 pm


Paluu Hevostelu yleensä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa