Miten voisin harrastaa hevosia eettisesti?

Yleinen hevostelualue.

Miten voisin harrastaa hevosia eettisesti?

ViestiKirjoittaja annaevelii » Su Huhti 08, 2018 7:03 pm

Innostuin hevosista ollessani 9 vuotias ja siitä saakka aina 16 vuotiaaksi asti harrastin ratsastusta. Täytettyäni 16 kuitenkin lopetin ratsastuksen, oli ajan ja ehkä vähän innostuksenkin puutetta. Aloitin uudelleen syksyllä 2016, eli taukoa säännöllisestä ratsastuksesta ehti tulla noin 6 vuotta ennen tätä uudelleen aloittamista. Tuona aikana (6 ratsastamattoman vuoden aikana) olen tietysti kasvanut ihmisenä henkisesti ja nyt viimein olen ymmärtänyt, miksi minua jotenkin aina kirpaisee nousta hevosen selkään ja pyytää sitä tekemään yhtään mitään. Se nimittäin tuntuu niin väärältä. Kuka minä olen istumaan yhdenkään hevosen selässä ja pyytämään tekemään yhtään mitään?

Ratsastuksenopettajani on todella hyvä, keskitymme tunneilla istuntaan ja painoapujen käyttöön. Saan kuitenkin monesti kuulla, miten minun pitäsi olla päättäväisempi ja uskaltaa vaatia jne jne. Olenkin junnannut kehitykseni kanssa paikallaan pitkään ja se johtuu ihan puhtaasti siitä, että mä olen ihan eri asenteella liikenteessä, kuin vaikka muut tunnillani olevat. Mietin aina, miltä tämä tuntuu hevosesta, säälittää jos ratsuni jatkaa vielä minun jälkeeni seuraavalle tunnille, inhoan raippaa (mutta en tykkää potkiakaan, joten mieluummin käytän raippaa ja tarvittaessa kosketan). Totuus on, etten ikinä tule kehittymään, jos en ala olemaan päättäväisempi ja vaadi asioita hevoselta, siis jos mietitään tätä PERINTEISTÄ tapaa ratsastaa ja kehittyä. Mä olen hevoselle vähän silleen "no, laukattaisko?" enkä "nyt laukataan!".

Mä olen tosissani alkanut miettimään, pitäisikö minun lopettaa ratsastuskoulu tunnit, mutta mitä minä sitten teen? Kuulostaa varmaan surulliselta, mutta mun elämästä lähtee todellakin suola, jos en saa olla hevosten parissa. Vaihtoehtona voisi olla etsiä jossain kohtaa joku puskaheppa, jota voisin vuokrata, jota voisin hoitaa ja maastoilla rennosti, käsitellä maasta käsin. Toisaalta nautin "perinteisestä" ratsastuksesta, koen olevani siinä mielessä hyvä ratsastaja, että mä menen "hevonen edellä" ja haen lähinnä molmpien hyvää fiilistä, en mene verenmaku suussa raippa viuhuen. Tahtoisin oppia kouluratsastusta enemmän, mutta haluaisin tehdä kaiken niin, että hevonen voisi hyvin ja nauttisi tehtävistä. Mutta sekin ratsastuskouluhevosissa säälittää, että voivatko ne oikeasti nauttia tehtävistä, kun aina keikkuu joku uusi selässä? Ei varmasti todellakaan nauti. Etenkin, jos menevät 3 ratsastustuntia peräkkäin. :(

Jos joskus olisi mahdolista elämäntilanteen kannalta, tahtoisin oman hevosen, jonka kanssa aloittaisin asiat "alusta", opettelisin menemään ilman kuolaimia tai muitakaan apuvälineitä ja loisin sellaisen suhteen, että hevonen tykkäisi tehdä kanssani asioita oikeasti, eikä vain kivun (kuolaimet, raippa, kannukset) pelossa.

Inhoan muutenkin sirkuksia, eläintarhoja, en ikinä käy niissä ja tuli jotenki ikävä olo jopa taannoisilla hevomessuilla olla siellä pällistelemässä hevosia. Miksi sitten ratsastus on yhtään erilaista, samalla tavallahan siinäkin hevosta pidetään ihmisen viihdykkeenä, kuin sirkuksessa sirkuseläimiä. Tää on niin hankalaa. Rakastan hevosia niin paljon, mutta tunnen huono omaatuntoa ratsastaessani niillä ja tahoisin vain paijata ja hoitaa niitä.

Miten te olette ratkaisseet tällaisen tilanteen omalla kohdalla?
annaevelii
 
Viestit: 2
Liittynyt: Su Huhti 08, 2018 6:11 pm

Paluu Hevostelu yleensä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa