Ensimmäisen oman hevosen ostaminen

[dg.of.bentley]

Olin ite jtn 14-vuotias kun ostin tän heppaseni jonka kanssa vieläkin elelen. Bongasin erään tunnetun hevosten maahantuojan sivuilta kuvan nätistä valkosesta tammasta ja ihastuin jo siihen kuvaan niin paljon että 14-v harkinnalla olin jo ihan myyty. Koeratsastin sen sitten kaksi kertaa enkä muita katellutkaan, halusin sen. En tajunnutkaan edes silloin vielä miten suuri päätös se oli. No, hevonen paljastuikin melko hankalaksi tapaukseksi ja ekat puolitoista vuotta yritettiin vaan elää yhdessä. Joskus aina alkuvaiheessa mietin että voi miksi ostin tämän hevosen.
NYT sen sijaan en vaihtaisi tammaani mihinkään. Se on opettanut mulle niin hurjan paljon, ettei mikään opettaja tai valmennus olisi mulle voinut näitä vuosia mitenkään korvata. Oon kehittynyt ratsastajana, käsittelijänä ja ennen kaikkea ihmisenä kun on pitänyt tän aika ajoin vaativan hevosen kanssa toimia. Hevonen ei siis ole mitenkään ilkeä tms, pelkästään tosi epävarma, pelokas ja yliherkkä yksilö. Nyt ollaan tosiaan parhaita kavereita oltu jo vuosikaudet enkä voisi kuvitella elämääni ilman tätä hevosta, mitä nyt välillä ollaan ojassa kun viereisessä puussa hyppäsi orava tai maistelen kentän hiekkaa sen takia että hyönteinen lensi liian läheltä prinsessan turpaa. Että ainakaan tylsää ei ole
En suosittele tietenkään olemaan yhtä harkitsematon ja naiivi kuin minä, mutta pointtini oli se että hevosen kanssa ei saa luovuttaa ja siitä mikä ensin tuntuu toivottomalta voi lopulta tulla jotain mitä ilman et pysty elämään

[adelaide]

Niin kuin ehkä jokainen hevosharrastaja, myös minä haaveilen heti omasta hepasta, vaikka ratsastusta on vasta puoli vuotta takana. Olen kylläkin ollut aina heppatyttö, mutta nyt vasta aikuisiällä aloin käydä tuossa viereisellä ratsastustallilla tunneilla. Tosiaan puoli vuotta vasta ratsastusta takana (1-2 kertaa viikossa), mutta olen myös saanut hyvät kädestä pitäen -opit yhdeltä toisinhevostelijalta, joten jotain tietoa löytyy. Milloin sanoisitte, että olisin ns. valmis hankkimaan oman hevosen? Kauanko pitäisi ratsastaa, pitäisikö lisäksi käydä jotain hevosmiestaitokursseja tms.? Olen omasta mielestäni kehittynyt tosi nopeasti ja olen esim. samassa ryhmässä kuin muut jo useamman vuoden ratsastaneet. Lisäksi kun kävin pari kertaa yhdellä yksityisellä, joka on entinen ratsastuksenopettaja, niin hän luuli että olin jo monta vuotta ratsastanut, vaikka siinä vaiheessa takana oli vasta pari kuukautta ratsastustunteja.
Ihan nyt vielä esim. ensi vuonna tuo ei ole ajankohtainen, sillä ensin pitäisi hankkia se meidän haaveissa oleva pieni maatila. Mutta kunhan ollaan löydetty joku täydellinen paikka niin ehdottomasti haluaisin sinne oman hevosen ottaa. Itse ajattelen asian niin, että ennen vanhaan kaikilla oli hevonen eikä se ollut mikään iso juttu. Sitten nykyään tuntuu, että kaikki varoittelee ja käskee miettiä tosi tarkkaan, ennen kuin sen oman hevosen hankkii. Olen muutenkin elämässä oppinut, että kun rohkeasti lähtee vaikka vain alkeistiedoilla tekemään niin kyllä siinä tehdessä oppii. Uskoisin esim. että kyllä siitä omasta hevosesta näkee, jos se tulee vaikka kipeäksi. Kyllä omat koiranikin tunnen niin hyvin, että heti huomaan, jos käyttäytyvät jotenkin eri tavalla. Raha ei ole esteenä, siis että ei sitä nyt paljon ole, mutta varmasti hevosen ylläpitoon riittää. Itse hevoselle minulla on tosi kovat vaatimukset ja tiedän, että myös pysyn niissä. Täytyy ehdottomasti olla kiltti ja rauhallinen ja tottelevainen ja tietysti terve eikä liian vanha tai nuori. Taitoa ei hirveästi tarvitse olla, kunhan on itseäni parempi. Toisaalta olen miettinyt jotain puskaratsua, jolla miehenikin voisi sitten mennä rauhassa. Toisaalta koulutettu olisi hyvä, niin että kehittyisin sitä kautta itsekin. Ehkä hankitaankin molemmat.
Nykyisellä tallilla harmittaa, kun ihmisillä tuntuu olevan niin erilaiset ajatukset hevosten käsittelystä. Olen todella kiinnostunut kaikista perinteisistä jutuista ja ylipäänsä eläinten kouluttamisesta. Haluaisin oppia tuntemaan hevosen eläimenä läpikotaisin ja ns. "päästä hevosen pään sisään". Parasta olisi, jos löytäisin sellaisen hevosen, jonka kanssa voisin touhuilla rauhassa ja jonka kanssa tuntisin olevani turvassa, jonka kanssa voisin rauhoittua ja vaan nauttia. Nyt stressaan aina ratsastustunteja, kun tuntuu, että melkein kaikki tuntihevoset joko näykkii tai muuten testailee koko ajan hoitaessa. Minua on tallattu varpaille ja potkaistukin. Niinä hetkinä tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin. Siis en pelkää haasteita, mutta kun tuntuu välillä, että ei sen pitäisi tällaista olla.
Vaikka olenkin aloittelija, minulla on jo omat vahvat mielipiteeni. Siksi se oma hevonen tuntuisi ajatuksena niin oikealta, koska silloin voisin toimia niin kuin itsestä tuntuu parhaimmalta sen hevosenkin kannalta.

[Koo]

Vuosilla ei ole mitään väliä, vaan taidoilla ja maalaisjärjellä enemmänkin. Mutta sikälimikäli olet omaan pihaan laittamassa, niin ehdottomasti vähintään seuralaisponi kaveriksi.

Kursseista ja muista ei ainakaan mitään haittaa ole, kunhan pitää suodattimen päällä ja soveltaa oppeja omaan toimintaan.

[AnZu]

Kuten Koo tuossa jo totesikin, seuralaisen heppa tarvitsee lajitoveristaan jokatapauksessa.
Oma tila kuulostaa ihanalta, mutta pakko hieman pudotella sieltä pilvistä haaveilijaa kuitenkin. Muistathan, että tallityöt tarvitsee tehdä joka päivä, myös kipeänä, ellei tuuraajaa hommiin löydy. Lomamatkat sun muut vaativat järjestelyä, eivätkä ratkaisut aina luonnistu ihan itsestään

[Maikki]

Joillekin oma tila vaan on ainoa oikea vaihtoehto. Meillä on neljä omassa pihassa, joista kaksi on varsoja. Kotona ollessani vien parin tunnin välein heinää, annan väkirehut kahdesti päivässä, lämmitän padassa juomavedet ja kannan kuumaa vettä kaksi kertaa päivässä, siivoan tarhaa päivittäin ja joskus ehdin vähän liikuttaakin. Aikaa saa kulumaan vaikka koko päivän, mutta se on ihanaa!

Toisaalta minulla on joustava työ ja vihaan yli kaiken matkustelua. Haluan nukkua joka yö omassa sängyssä, syödä tuttuja ruokia, käydä omassa vessassa enkä välitä muista ihmisistä. Hevosille saisin tarvittaessa hoitajan naapurista, mutta sitten on vielä koirat ja kissa.

[adelaide]

Joo siis tottakai tiedän, että hevonen tarvitsee aina kaverin.
Minulla on siksi hyvä tilanne, että teen töitä kotona ja työpäivät on yleensä tosi lyhyitä plus että voin valita työajat itse niin hevosten hoidon kanssa ei tule ongelmia. Aika vähän myös matkustellaan tai muuta, että pääasiassa olen kotosalla koko ajan. Ja kun meillä on jo kaksi koiraa niin ollaan totuttu siihen, että elämä menee niiden ehdoilla. Ja eikös luulisi, että hevoselle saisi helposti jonkun hoitajan tekemään silloin tällöin tallityöt ym. Kun eikös hevoshulluja tyttöjä ole joka nurkassa kinuamassa hoitoheppaa? Ja kyllä mieskin tietysti sitten osallistuisi, jos olen vaikka itse kipeänä.

[Maikki]

Niitä heppatyttöjä ei enää ole samalla tavalla kuin vaikka 15 vuotta sitten. Ei kukaan halua enää putsata ja puunata, kaikki haluavat vain ratsastaa. Meillä on laumassa kaksi aikuista suokkiruunaa ja kaksi shettisorivarsaa. Vaikka ne ovat kaikki perusluonteeltaan kilttejä, minua täytyisi aika paljon suostutella, että uskaltaisin päästää ketään heppatyttöä YKSIN tarhaan (ellei olisi joku yli 15v tuttu sukulais/naapurintyttö, jonka oikeasti tunnen). Hevoset eivät käyttäydy samalla tavalla vieraita ihmisiä kohtaan. Sen muutaman kerran, kun olemme hoitoapua tarvinneet, on naapurinsetä käynyt heittämässä heinää aidan yli, jotka olen jättänyt säkkeihin valmiiksi.

Mutta muuten hevosenpito omassa pihassa on aivan ihanaa. En varmaan haluaisi pitää hevosia, jos ne täytyisi laittaa vieraalle. Meillä maksaa lauman ylläpito vajaat 150 euroa kuussa sisältäen ruuat, turpeen, veden ja sähkön. Tuntuisi ihan järjettömältä maksaa 300€/kk (normihinta täälläpäin) tallivuokraa vieraalle yhdestä hevosesta!

Ja vielä siitä uskalluksesta, voinko minä ostaa näillä tiedoilla ja taidoilla hevosen, niin kyllä sen itse tietää. Minulla ei koskaan ollut ollut hevosta edes ylläpidossa, harrastuksessa oli ollut kahdeksan vuoden tauko ja sitten vain menin ja ostin hevosen, kun teki mieli. 5kk se asui vieraalla (lähinnä laidunkauden ajan) ja kun saatiin oma talli valmiiksi, se muutti kotiin. Ja on todettu myös se, ettei kaksi hevosta oikein riitä ainakaan näille meidän yksilöille. Nyt kun on 2 isoa ja 2 pientä, lauma vaikuttaa toimivalta ja tasapainoiselta. Kahden kanssa oli se ongelma, ettei toista oikein voinut jättää lenkin ajaksi yksin. Toinen shettisvarsoista ei ole yksin jäämisestä moksiskaan, mutta sillekin otettiin varsakaveri, jotta ne saisivat leikkiä keskenään.

[Runotar]

Vakuutuksiin palaten, golfkentän vierellä asustava polleni otti ja lähti tekemään birdietä viheriölle... Ja kiitin siinä aika monesti että vakuutus oli hankittu. Vastuuvakuutus on mielestäni aika A ja O jos on pienikin vaara että naapurin bemari tai espoojuppien tiiauspaikka kärsii, ja ainakin minulla siihen samaan 100e vuosimaksuun menee myös suppea henki- ja sairaskuluvakuutus JA kuljetuskorvaus klinikalle tarpeen mukaan joka meikäläiselle jonka kortti ei riitä ajamaan traikkua on aivan must.

Harrastehepalle vakuutuksen saaminen ei ole mitään tähtitiedettä eikä järkyttäviä summia, koskaan ei voi tietää mitä sattuu ja kelle sitten pulittaa riihikuivaa.

[adelaide]

Nyt olisi ehkä haaveet toteutumassa ja oma pieni tila hankinnassa. Navettaan on pari vuotta sitten remontoitu EU-säännökset täyttävä talli (iso osa navetasta on ennenkin toiminut tallina, viimeksi -90-luvulla) ja lisäksi pihasta löytyy oma ratsastuskenttä. Mutta uskallankos nyt näin aloittelijana edes haaveilla ottavani sinne omaa hevosta? Muitakin maatilan eläimiä olisi tarkoitus ottaa, ehkä tarjota myös loppuelämän koti jollekin vanhalle ponille. Tallissa siis kaksi paikkaa hevoselle ja yksi ponille. Ja jos nyt päätän uskaltaa niin suostuuko edes kukaan myymään aloittelijalle ja vielä omaan pihaan hevosta? Osaavaa harrasteratsua olin ajatellut ja lisäksi miehelle joku laiskanpuoleinen puskaratsu.

[viljasofia]

Itse sain ensimmäisen hevosen aivan liian aikaisin! Olin puoli vuotta käynyt tunneilla kun isä (ei tiedä paljon mitään hevosista) ehdotti että metäis kattomaan yhtä ex ravuria, joka silloin oli ollut jonku vuoden ratsastuskoulussa. Tottakai minä innoistuin, enkä tajunnut että on aivan liian aikaista! Otettiin stten se, perusterve ja kiltti, osasi ratsastuksessa perusasiat, ikää oli kyllä jo melkein 18. Onneksi oli hevosalalla opiskeleva ihminen perhepiirissä ja auttoi paljon!
Hyvinhän meillä meni, vaikka kokemusta oli todella vähän. Pari kuukautta oli yksin ja ostettiin sitten pieni poni kaveriksi, joka oli minulle yllätys <3 En olisi kyllä pärjännyt ilman tätä hevosalalaista, sillä jossain vaiheessä tunneilla käyntikin jäi pois...

Nyt on vielä tämä sama poni ja kaverina suokki. Ensimmäinen hevonen lähti vihreimmille muutama vuosi sitten Itsellä tullut paaaljon hevoskemusta, mutta ratsastus on aika aloittelijan tasolla, mutta onneksi voi muutakin tehdä kuin ratsastaa.
Ja en kyllä kadu yhtään hevosten hankkimista! Piristää elämää kummasti, vaikka toinen onkin vähän luonteikkaampi tapaus

[Maikki]

Kyllä sen sisimmässään tietää, onko valmis hevosen ostoon vai ei. Ei minusta ole mikään pakko pitää hevosta ensin vuokrapaikalla "asiantuntijoiden" lähellä. Kyllä asiantuntijoita omaan pihaankin saa, jos tarve tulee.

[mangustiina]

Nostetaampas tätä topiccia ylös jos täällä olisi joku samassa tilanteessa kanssani eli hankkimassa ensimmäistä heppaa - olisi kiva saada joku jakamaan tätä täysin järjetöntä innostusta Meillä siis tehtiin jokunen aika sitten "the Päätös" että heppa tai kaksi meille tulee ja omaan pihaan asumaan. Ensimmäinen projekti joka siis polkaistiin käyntiin oli uuden talon etsiminen, ja sen kanssa ollaankin jo hieman edetty, nyt vain odotellaan mitä tapahtuu. Samalla kun ollaan etsitty uutta paikkaa olen tutkaillut tämän alueen (asutaan Espanjassa, Andaluciassa) heppatarjontaa ja voi jukranpujut täällä olisi paljon potentiaalisia karvanaamoja meille Täällä lama näkyy lähes joka asiassa, myöskin heppojen hinnoissa eli suht edullisesti todennäköisesti tulee löytymän tuleva puskamoottorini, jonka kanssa voin leppoisasti puuhastella. Tietysti eihän heppa yksin voi olla joten kaveri sille on saatava ja päädyttiin siihen että hankitaan joku isompi poni, jotta voidaan sitten tuon miehen kanssa lähteä lyhkäsille vaelluksille ja kun mun ystävät jotka kyläilee on myös heppaihmisiä niin on sitten kiva yhessä mennä Meillä on kissaa ja koiraa adoptoituna ja todennäköisesti toinen hepoista tuleekin olemaan adoptio-tapaus, täällä mustalaiset hylkäävät hevosiaan todella paljon ja lisäksi poliisin eläinsuojeluyksikkö joutuu jonkun verran ottamaan huostaan huonoista oloista hevosia. Täällä ratsastuskuvioita seuranneena olen täysin vakuuttunut että haluan hepot kuolaimettomiksi sekä kengättömiksi ja muutenkin paljon puuhastella maasta käsin ja vain "seurustella" (mikä saattaa kuulostaa hassulta ja naiivilta monen korvaan, espanjalaiset macho-miehet varmaan naurais partaansa hyvinkin makeasti )

Tällä hetkellä olen tekemässä varmaan jokaisen ensimmäisen hepan ostajan peruskuviota eli hamstraamassa varusteita, lähinnä kaikkia ihania (ja osa varmaan turhia) harjoja, riimunnaruja, pinteleitä - jokainen varmaan on käynyt läpi tämän saman vaiheen, kai? Puhumattakaan lukemattomista tunneista joita käytetään tuijottelemalla myyntilmoituksia. Kaiken lisäksi meidän naapurissa asuu pari tammaa, joita käyn aina ohi mennessä rapsuttelemassa ja joista toiseen olen salaa mennyt pikkasen rakastumaan. Eikai kukaan voi olla rakastumatta kauniiseen PRE-tammaan joka kun ensimmäistä kertaa menet puhuttelemaan tervehtii hörähtämällä ja kerjäämällä rapsutuksia? Katsotaan onko mulla pokkaa ilmestyä omistajien oven taakse sanomaan että haluan ostaa teidän hepan

[Jeni]

Mun mielestä sillä kuinka kauan on käynyt ratsastustunneilla, ei ole kovin hyvä mittari siihen, kannattaako ostaa hevosen. Esim. Vuoden harrastanut ratsastusta voi tarkoittaa sitä, että käy kerran viikossa ratsastustallin tunneilla, tai sitä että ratsastaa kerran viikossa hyvällä yksityistallilla, ja käyttää vapaa- aikansa hevosten hoitoon, maastäkäsittelyyn ja hevosten laumaelämän tarkkailuun. Kumman näistä sitten ennemmin kannattaisi hankkia oma hevonen?
Hevosta haaveillessa pitää myös miettiä sitä, että riittääkö rahat kaikkiin hevosesta aiheutuviin kuluihin, haluaako käyttää kaikki illat tallilla jos humma on omassa pihassa, keneltä voi kysyä apua yllättävissä asioissa, ja kuinka lomamatkat sitten onnistuu? Tosin jos on oma hevonen omassa pihassa, ei enään välttämättä kiinnostakkaan muu kuin heppailu. Ja onhan täällä myös niitä jotka ovat luonnonlahjakkuuksia hevosten kanssa. Onhan hevosta hankkiessa tärkeaa myös osaako ratsastaa oikein, ettei hevosen kehitys kauheasti ainakaan menisi takapakkia. Harvemmalla kun on varaa useamman kerran viikossa maksaa tunteja, ainakaan enää kun on hommattu se oma hevonen. Nämä ovat vain omia ajatuksiani, saa kokeneemmat korjata jos olette eri mieltä.

[mangustiina]

Itse ainakin Jenin kanssa samaa mieltä, ihminen voi tulla vuosia ratsastustunneilla valmiin hevosen selkään ja osata ratsastaa mutta silloin ns. peruselämä jää näkemättä

Mun yli 20 vuoden haave omasta hepasta toteutui toukokuussa kun meille muutti 24 v. tamma, joka oli aika ronskissa kunnossa jos nätisti luonnehditaan. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut ostaa ensimmäistä heppaa jota menen katsomaan mutta minkäs teet kun täydellinen löytyi ensimmäisellä kerralla? Pari päivää jouduin miettimään ihan vain periaatteen vuoksi Meille muuttanut tyttö oli laiha luuranko, jolla karva kasvoi kuin mammutilla ja aluksi pohdittiinkin cushingin mahdollisuutta. Reilun kuukauden jälkeen hevonen oli kuitenkin kuin eri paketista kaivettu, karvat hävinneet ja lihaa tullut luiden päälle. Syy miksi päädyin näinkin "riskialttiiseen" tapaukseen löytyi hevosen silmistä, vaikka neito ei enää mikään nuorukainen olekaan niin oli tällä vielä pilkettä silmissä sekä maailman kiltein luonne. Ystäväni oli mukana katsomassa hyvin lyhyttä koeratsastusta, jotta nähtiin liikkeet ja mahdolliset jalkaviat. Kaiken oltua kunnossa en enää keksinyt syytä sanoa ei..

Ennen



2 kk:n jälkeen



Eläinlääkäri tutki neidin heti hänen meille tultua ja syy laihuuteen ja karvan huononlaatuun löytyi mm. hampaista, joita ei oltu lääkärin mukaan koskaan raspattu ja kaviot oli kuin sukset

[adelaide]

Päivitystä.
Nyt reilu vuosi ratsastusta takana ja heppakuume sen kuin kasvaa. Heti otan kyllä oman hevosen (tai siis kaksi), kun saadaan maatila hommattua ja sinne kunnon pihatto tehtyä. Pääasiassa olisi tarkoitus maastoilla, mutta kenttä tehdään ehdottomasti omaan pihaan ja kerran viikossa hommaan valmentajan käymään meillä kotona, jotta ei ihan puskailuksi menisi. Palan halusta päästä harjoittelemaan asioita oman hevosen kanssa, mm. kaikki temppujutut kiinnostaa! Olen selannut hevosten myynti-ilmoitukset päivittäin läpi jo yli puolen vuoden ajan ja aika selvillä on jo, mitä haluan. Ei vaan malttaisi enää odottaa.