Niin kuin ehkä jokainen hevosharrastaja, myös minä haaveilen heti omasta hepasta, vaikka ratsastusta on vasta puoli vuotta takana.

Olen kylläkin ollut aina heppatyttö, mutta nyt vasta aikuisiällä aloin käydä tuossa viereisellä ratsastustallilla tunneilla. Tosiaan puoli vuotta vasta ratsastusta takana (1-2 kertaa viikossa), mutta olen myös saanut hyvät kädestä pitäen -opit yhdeltä toisinhevostelijalta, joten jotain tietoa löytyy. Milloin sanoisitte, että olisin ns. valmis hankkimaan oman hevosen? Kauanko pitäisi ratsastaa, pitäisikö lisäksi käydä jotain hevosmiestaitokursseja tms.? Olen omasta mielestäni kehittynyt tosi nopeasti ja olen esim. samassa ryhmässä kuin muut jo useamman vuoden ratsastaneet. Lisäksi kun kävin pari kertaa yhdellä yksityisellä, joka on entinen ratsastuksenopettaja, niin hän luuli että olin jo monta vuotta ratsastanut, vaikka siinä vaiheessa takana oli vasta pari kuukautta ratsastustunteja.
Ihan nyt vielä esim. ensi vuonna tuo ei ole ajankohtainen, sillä ensin pitäisi hankkia se meidän haaveissa oleva pieni maatila. Mutta kunhan ollaan löydetty joku täydellinen paikka niin ehdottomasti haluaisin sinne oman hevosen ottaa. Itse ajattelen asian niin, että ennen vanhaan kaikilla oli hevonen eikä se ollut mikään iso juttu. Sitten nykyään tuntuu, että kaikki varoittelee ja käskee miettiä tosi tarkkaan, ennen kuin sen oman hevosen hankkii. Olen muutenkin elämässä oppinut, että kun rohkeasti lähtee vaikka vain alkeistiedoilla tekemään niin kyllä siinä tehdessä oppii. Uskoisin esim. että kyllä siitä omasta hevosesta näkee, jos se tulee vaikka kipeäksi. Kyllä omat koiranikin tunnen niin hyvin, että heti huomaan, jos käyttäytyvät jotenkin eri tavalla. Raha ei ole esteenä, siis että ei sitä nyt paljon ole, mutta varmasti hevosen ylläpitoon riittää. Itse hevoselle minulla on tosi kovat vaatimukset ja tiedän, että myös pysyn niissä. Täytyy ehdottomasti olla kiltti ja rauhallinen ja tottelevainen ja tietysti terve eikä liian vanha tai nuori. Taitoa ei hirveästi tarvitse olla, kunhan on itseäni parempi.

Toisaalta olen miettinyt jotain puskaratsua, jolla miehenikin voisi sitten mennä rauhassa. Toisaalta koulutettu olisi hyvä, niin että kehittyisin sitä kautta itsekin. Ehkä hankitaankin molemmat.
Nykyisellä tallilla harmittaa, kun ihmisillä tuntuu olevan niin erilaiset ajatukset hevosten käsittelystä. Olen todella kiinnostunut kaikista perinteisistä jutuista ja ylipäänsä eläinten kouluttamisesta. Haluaisin oppia tuntemaan hevosen eläimenä läpikotaisin ja ns. "päästä hevosen pään sisään". Parasta olisi, jos löytäisin sellaisen hevosen, jonka kanssa voisin touhuilla rauhassa ja jonka kanssa tuntisin olevani turvassa, jonka kanssa voisin rauhoittua ja vaan nauttia. Nyt stressaan aina ratsastustunteja, kun tuntuu, että melkein kaikki tuntihevoset joko näykkii tai muuten testailee koko ajan hoitaessa. Minua on tallattu varpaille ja potkaistukin. Niinä hetkinä tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin. Siis en pelkää haasteita, mutta kun tuntuu välillä, että ei sen pitäisi tällaista olla.
Vaikka olenkin aloittelija, minulla on jo omat vahvat mielipiteeni. Siksi se oma hevonen tuntuisi ajatuksena niin oikealta, koska silloin voisin toimia niin kuin itsestä tuntuu parhaimmalta sen hevosenkin kannalta.