intuitio

Yleinen hevostelualue.

Re: intuitio

ViestiKirjoittaja Lella » La Marras 06, 2010 2:12 pm

Intuitio tai mitä se sitten lieneekään, itse olen huomannut että jos olen "moderni ihminen" käydessäni tallissa hepo pysyy hieman etäisyydessä, se katsoo kuin haen mutta ei etsi kontaktia, harjaessani se on vaan kuin joku patsas. Mutta jos olen läsnä ja tosiaankin näen kaiken ympärilläni hepo tulee vastaan ja sukeltaa riimuun, harjaessani se tunkee päänsä hiuksiini melkein koko ajan, haluaa olla sociaali, ottaa kuolaimet itsestään jne. Melko ero, ja ainoa asia joka eroaa on se että olenko läsnä ja näenkö hevosen vai en.
Suurin haaste kouluratsastuksessa ei ole omistaa paras liikkuva hevonen, vaan mielummin saada jokaista hevosta liikkumaan niin hyvin kun se pystyy.
-Egon von Neindorff-
Avatar
Lella
 
Viestit: 26
Liittynyt: La Kesä 05, 2010 10:52 am

Re: intuitio

ViestiKirjoittaja Tuizu » La Marras 06, 2010 6:47 pm

Sanopa muuta, se läsnäolo. Ja minkä eron saa ratsastukseenkin kun on läsnä. Kun vaan aina muistaisi ja saisi tuon päänsä pysymään tässä ja nyt.
Tuizu
 
Viestit: 222
Liittynyt: Pe Marras 06, 2009 6:07 pm

Re: intuitio

ViestiKirjoittaja Coco » Ke Maalis 23, 2011 11:28 am

Mulle ainakin poni viheltää pelin aika pian poikki jos huomaa että olen kiireinen, ajatuksissani, hermostunut tai jännittynyt. Parhaita hetkiä on aina ne kun ratsastaessa tuntee sen flown ja on vaan yhteinen liike eikä mitään muuta.

Ehkä me ollaan oltu jo sen verran kauan yhdessä, että luetaan toisiamme. Tuntuu, että poni lukee mun negatiiviset fiilikset paljon helpommin, eli se ei anna mun olla tallilla omissa ihmismaailmoissa kuten muiden, vaan haluaa ihan selvästi että olen sille vaan juuri siinä. Ja päinvastoin. Ponilla on ollut pitkään tapan poistua paikalta jos tilanne on sen mielestä jotenkin epämiellyttävä tai jossain muualla olisi kivempaa. Mulle on kehittänyt vuosienvarrella jonkinlainen aisti, intuitio. Tunnen aina jotenkin sen päätöksen, kun poni päättää kääntyä ja lähteä, vaikka en katsoisi ponia ja se olisi riimunmitan etäisyydellä musta. Yleensä en ehdi ajatella paljon muuta kun että no nyt se taas lähtee, ennen kuin se kääntyy. Joskus tunnen jo heti kun vien ponin kentälle, että se tulee hyppämään tänään yli tosta aidasta :D Ja kyllä se hyppääkin. Näitä ei satu enää niin usein. Joskus nämä auttavat, ehdin kiinnittää ponin huomion itseeni ihan lyhyeksi hetkeksi ja ottaa paremman otteen.

Munkin täytyy kokeilla tota "tilanteen hallintaa", se kuulosti aika paljon siltä mitä me tarvittaisiin. Alankin ajatella tästä lähin enemmän tuota kannalta, että talli ja kenttä on mun vastuuni. Ehkä poni jättäisi sitten viimein kaiken tälläisen ylimääräisen, se edelleen on valppaana ja tuntuu kantavan välillä huolta omasta turvallisuudestaan etenkin maastoillessa.
Coco
 
Viestit: 21
Liittynyt: Ma Helmi 28, 2011 5:21 pm

Re: intuitio

ViestiKirjoittaja Johanna » Ma Elo 29, 2011 3:48 pm

Minulle tullut ainakin kerran semmoinen intuitio-juttu, joka jäi muistiin :)

Menin tarhalle (meidän oma tarha siis, jossa kaksi shetkkaani majailevat) ajatuksissa mennä antamaan poneille päiväheiniä. Yhtäkään ei näkynyt kuten ei yleensäkään, mutta oli vaan sellainen tunne, että kaikki ei oo kohillaan. Meinas tulla paniikki että apua nyt ne on lähteny molemmat, mutta hetken päästä jotenkin "aistin" meidän ruunapojan. Eikä aikaakaan kun se tuli minua vastaan, hermostuneen oloisena. Sitten tiesin jo. Meidän tamma on nääs ennenkin lähtenyt yksin haahuilemaan ympäriinsä ja lempannut pojan tarhalle, meinasin siis heti lähteä vaan hakemaan sitä jostain entiedämistä. Mutta en lähtenytkään, kun tuli päähän vaan sellainen olo, että olin oikeassa mutta väärässä. Ihmettelin siinä aikani, kunnes tajusin, että tämmöinen "ajatusvirta" tuntui ihan meidän Pertti-pojalta, joka seisoi siinä muutaman metrin päässä ja katsoi minua. Ensin en uskonut (nyt hävettää), ja käännähdin jo lähteäkseni hakemaan riimua, mutta vielä mitä, ruuna ravasi ohitseni ja jäi seisomaan tielleni minua vieläkin tiiviisti katsoen. Taas hämmennyksen hetki, kunnes sain jotenkin ajatusta päähäni, sellaista vähän niin kuin kuvan ja tunteen sekoitusta. Jotenkin "tiesin" että tamma oli kyllä aitojen ulkopuolella, mutta silti lähellä. Pertti ilmeisesti jotenki aisti ahaa-elämykseni, ja lähti kohti tarhan perukkaa minua välillä taakseen vilkuillen ja pysähdellen. Se johti minua. Seurasin ponin perässä tarhan perälle asti, sinne minne poni jäi aidan viereen seisomaan ja minua katsomaan. Ilme oli sellainen "äiti! kato mitä toi on tehny!", eikä syyttä. Aidan toisella puolella se meidän Tamara-tyttönen mutusteli ruohoa ja nosti päänsä sellaiseen "o-ou" -tyyliin minut huomatessaan. Ensimmäinen reaktio oli nauru, sitten kiitin Pertti-ponia ja aloin miettiä, että miten nyt saisin järkevimmin Tamaran takaisin tarhaan. Päätin koittaa houkuttelutaktiikkaa, joten lähdin (Pertti perässäni) tarhan portille, jonne olin jättänyt heinäkassin (sininen ikea-kassi, hyvin tunnistettava kahina ja rapina ;) ) ja heiluttelin kassia siinä. Hetkosen päästä musta poni rymisteli pusikosta luokseni ja käveli ihan itse tarhaan kun portin aukaisin. Jaoin siinä heinät ja jäin katselemaan vielä Perttiä, ja mietin, että miten se oli tajunnut ottaa minuun "yhteyttä" vähän erilaista kautta. Lopulta päädyin siihen tulokseen, että sen halu toimia kantelupukkina oli vain niin suuri, että se tulvi ulos päästä ;)
Avatar
Johanna
 
Viestit: 24
Liittynyt: To Helmi 18, 2010 7:40 pm
Paikkakunta: Masku

Re: intuitio

ViestiKirjoittaja Tuizu » Ma Elo 29, 2011 5:34 pm

ihana tarina!
Tuizu
 
Viestit: 222
Liittynyt: Pe Marras 06, 2009 6:07 pm

Re: intuitio

ViestiKirjoittaja Hanna » Ke Marras 02, 2011 10:09 pm

En tiedä onko tämä sitä intuitiota vai silkkaa ensimmäisen hevosen ostaja typeryyttä :)

Olin aikeissa ostaa vuokrahevoseni mutta jokin siinä ajatuksessa laittoi vastaan koko ajan... Kun kyseessä oli kuitenkin vanhempi kylmäverinen, ajattelin että kyllä tälle pitää olla jo se viimeinen koti ja sama ihminen jonka kanssa tapella. Työskentely tämän kanssa oli kuitenkin melko lailla tappelua koko ajan eikä harrastaminen tuntunut siltä miltä ajattelin että sen pitäisi tuntua. Samoihin aikoihin kun tein ostopäätöksestä harkintaa, kuulin puskaradion kautta osaavasta toisesta vanhemmasta kylmäverisestä, joka on maastovarma. Maastovarma ja osaava allekirjoitettiin oikein isoilla kirjaimilla. Tämä ja se muu info tuntui niin oikealta pelkän puheen perusteella. Keikuin tunteideni varassa sillä ajattelin koko ajan, ettei tätä toista saa repiä pois siitä kodista jossa sillä on niin hyvä olla että tarhassakin nukkuu makuulteen.
Menin katsomaan kuitenkin sitä maastovarmaa, mielessä ajatus opetushevosesta. Tämä täti kun haluaa opetella ratsastamaan ja se ei sen vuokrahevosen kanssa onnistu. Tämä kun ei palkitse vaikka tekisin oikein. Tuuliviiri vuonis pahimmasta päästä :) Osaavalla toimii kuin unelma, muttei tädin kanssa joka vasta opettelee.
Aikani rapsuteltuani, tuumin että tämä taitaa olla tässä, se minun oma. Muutaman kilometrin lenkki kentälle, ja kuumahan se oli, kuumempi kuin olin ikinä tottunut. Ja herkkä, herranen aika! Mietin että onko jopa liian vaikea osaamistasolleni... Mutta jokin siinä oli sitä mikä huusi että tämä on se oikea. Ja sitä se on ollut. Paljon on ollut vääntöä siitä saako käsistäni ottaa heinää, saako niille ojanpientareen heinätupsuille rynnätä ja samalla astua kantapäilleni... Mutta maastossa mennään mihin tahansa jonka minun oma pää kestää, yhtään jos huolestun, huolestuu hevonen kanssa.
Tämä tuntui niin minunkaltaiseltani, jos saan inhimillistää ;) etten voinut olla katsomatta tätä korttia. Kertaankaan en ole katunut päätöstäni sillä tämä matka tulee opettamaan minulle paljon, itsestäni.
Joskus se mitä ei näe, on hyvin tärkeää.
Avatar
Hanna
 
Viestit: 34
Liittynyt: Ke Touko 12, 2010 4:28 pm

Re: intuitio

ViestiKirjoittaja heponen » Su Marras 20, 2011 9:53 pm

Ihania tarinoita intuitiosta :)

Itse käyn hoitamassa hevosia aika usein pihattotallilla, olen siellä jo useamman vuoden käynyt, joten hevoset ovat aina mielessäni.

Kerran ajatuksiini välähti kuva, että laumanjohtajahevonen laukkaa asfalttitiellä, mutta ei tullut valtavan huolestunut olo. Parin päivän päästä kuulin, että kolme hevosta oli karannut laitumelta ja juosseet viereisellä tiellä, mutta ilmeisesti vain lyhyen matkaa, kun olivat jo menneet pikkutielle erään ok-talon pihaan. Ja yksikään hevosista ei vahingoittunut.

Yleensä juttelen hevosille, kun menen tallille, onko asiat hyvin ja miten yö/päivä on sujunut. Jos jollain hevosella on jotain vaivaa ilmoittelevat silloin, itikat purevat tai kerran yhdellä oli jalka kipeä. Ja sitten hoidetaan, niin hevoset oppivat, että tuolle kannattaa esittää vaivat, niin saa helpotuksen ja avun.

Muutenkin juttelen hevosille koko ajan rauhallisella ja ystävällisellä äänellä. Varsinkin nuorelle suokille kehuminen ja juttelu maastakäsittelyssä on tärkeää. Tamma, joka ei luota ihmisiin, vaatikin vuoden-kahden juttelut ja rauhallisuudet ennenkuin alkoi luottamaan. Nyt sitten tämän tamman kanssa jutellaan aina paljon maastakäsittelyssä (siirtymässä ratsastukseen) , aina ollaan rauhallisia ja mikään ei meitä yhdessä pelota. Vaikka mikä pamahtaisi, niin me olemme turvassa yhdessä :) . Ja tamma on aina löysällä riimulla, että tietää, että hän voi paeta, jos haluaa. Ja tietysti meillä ei ole koskaan kiire.

Kun puhuu hevosille, on läsnä eikä vaivu muihin ajatuksiin. Ja pysyy itse hyvällä tuulella, koska hevosista tulee niin paljon positiivista energiaa.
heponen
 
Viestit: 8
Liittynyt: La Marras 19, 2011 5:44 am

Re: intuitio

ViestiKirjoittaja Tiina » Ti Marras 22, 2011 6:52 pm

Tämä menee varmaan ohi topicin, mutta tuohon eläimille puhumiseen minunkin tuli tarve kommentoida. Puhelen aina kaikille eläimille. Hevosille selittelen, mitä milloinkin aion tehdä ja kerron syitä, miksi mitäkin teen. Kyselen myös niiden kuulumisia ja mielipiteitä. Ulkopuolisista varmaan tuntuu tosi naurettavalta ja välillä minun on sen vuoksi toppuuteltavakin itseäni. Mutta ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun minusta on tuntunut, että eläimet ymmärtävät, mitä niille juttelen. Ne muuttuvat ikään kuin rauhallisemmaksi, uteliaammiksi ja eloisemmiksi (saattaa olla täti-ihmisen kuvitelmaa). Kysymyksessä on varmaan tuolloin myöskin tuo paljon puhuttu läsnäolo, sillä silloin keskityn asiaani ja siihen hetkeen. Olettaisin myös, että ääneen sanotut asiat samalla jäsentyvät paremmin minullekin ja elekieleni on selkeämpää ja olen helpommin ennustettavissa. Tänään viimeksi tallilta lähtiessäni rupesin puhelemaan ja rapsuttelemaan tallikisulle tallin pihalla ja se saattoikin minut sitten autolle ja olisi tullut varmaan kyytiinkin. Rupesin selittämään, että en voi otta sitä autoon yms. ja eipä aikaakaan kun se pomppasi vieressä olevalle penkereelle ja istuutui selin minuun päin heilutellen häntäänsä hyvin tuohduksissaan. Minusta tuntui kuin kissa olisi ymmärtänyt kaiken :)
Tiina
 
Viestit: 15
Liittynyt: Ti Marras 09, 2010 4:27 pm

Re: intuitio

ViestiKirjoittaja Tuizu » Ke Marras 23, 2011 12:03 pm

eilen viimeksi selvittiin puhumalla tilanteesta. Heppani oli sitä mieltä että ei tule talliin ennen kuin on syöty ruohoa. Selitin kärsivällisesti, että ruoho on nyt haitaksi kun se on jäätynyt, mennään talliin syömään jotain. Puolen minuutin mietiskelyn jälkeen heppa tuli talliiin. En tiedä mitä kautta viesti menee perille, mutta voisi olla vähn tämmöinen kaava ihmisen kielellä puhuttuna:

Minä haluan syödä, mamma ei anna. Nyt se kertoo jotain vakavana ja myötätuntoisena. Se varmaan tarkoittaa sanoa että nyt ei jostain syystä käy tämä syöminen. OK, mennään talliin.

Ensin piti vain prosessoida pettymys.
Tuizu
 
Viestit: 222
Liittynyt: Pe Marras 06, 2009 6:07 pm

Re: intuitio

ViestiKirjoittaja anutus » Ma Joulu 05, 2011 9:31 pm

En tiedä onko kyse intuitiosta, telepatiasta vai nyt lopulta mystisesti löytyneestä yhteisestä sävelestä, mutta saan joskus ruunani kanssa päähän ihmeen kirkkaita "ajatuksia", joihin yleensä reagoin automaattisesti aivan kuin ne olisivatkin omia ajatuksiani. Jälkeen päin tulen sitten pohtineeksi, että mistähän sekin ajatus oikein tuli. Ehkä ne olivatkin lähtöisin ruunasta.

Esim. viime viikonloppuna olimme jokseenkin tutulla maastoreitillä, jota olemme ratsastaneet aina jonnekin asti ja kääntyneet jossain vaiheessa takaisin tallille. Reitti menee kuitenkin lenkin, ja olin suunnitellut, että nyt menemmekin koko lenkuran, kun molempien kunto riittää jo sen tekemiseen. Olimme jo pidemmällä kuin koskaan aiemmin, ja sillä hetkellä talutin ruunaa. Yhtäkkiä ruuna pysähtyi ja jäi seisomaan paikalleen katsoen minua rauhallisesti. Katsoessani takaisin sain päähäni ajatuksen, että "eikö meillä pitäisi kääntyä jo takaisin". Naurahdin ruunalle ja palasin sen rinnalle seisomaan rapsuttelemaan sen poskia ja selitin samalla ääneen, että olemme tulleet jo niin pitkästi, että olemme nopeammin kotona, kun kävelemme lenkin loppuun asti ja että minulla on aika tarkka haisu siitä, missä olemme menossa. Hetken päästä jatkoimme matkaa sulassa sovussa.

Toinen kerta oli, kun siedätin ruunaa muovipussin kanssa. Minulla oli käsi muovipussissa ja pitelin omenaa pussin läpi kädessäni ja tarjosin sitä ruunalle. Ruunista pelotti pussi kamalasti, ja se ei uskaltanut kuin vähän nyplätä huulillaan omenaa. Heti, kun sen huulet koskettivat pussia, se vetäytyi nopeasti taakse päin. Pitkän aikaa se jatkoi nypläilyä ja huokaili välillä, ja tuntui lopulta turhautuvan itsekin siihen, että ei uskalla ottaa omenaa. Lopulta se katsoi minua suoraa silmiin (joo sanotaan että hevoset ei katso suoraa kohti, tai pidä siitä että niitä tuijotetaan suoraa kohti) tosi tiukasti, sitten se katsoi taas omenaa ja sitten taas minua, ja päähäni tuli ajatus, että "minä en pysty ottamaan sitä, haluaisin kauheasti omenan, mutta en pysty ottamaan sitä tuosta, tiedän että minun pitäisi ottaa se tuosta, mutta minä en pysty". Pyysin ruunaa vielä yrittämään kerran, ja kun se kosketti omenaa turvallaan, otin käteni pois pussista, laitoin pussin selkäni taa ja annoin omenan ruunalle.

Harvemmin päähäni tulee noin kirkkaita ajatuksia, mutta olen huomannut, että aika usein ruunan tunnelmat häilyvät jossain tietoisuuden rajamailla ilman, että tietoisesti noteeraan mitään, mutta silti kuitenkin reagoin niihin, ilman että itse edes tajuan sitä. Ruuna on eloisa tapaus, ja saattaa ulkopuolisten silmään näyttää levottomalta tai jopa öykkäröivältä, mutta itse en juuri huomaa tilanteessa mitään epäkunnioittavaa tai röyhkeää, sillä saan siitä semmoisia viboja, että kaikki on hyvin ja että se riekkuminen ei ole suunnattu minulle, se vain ilmaisee (omasta mielestään valtavaa) äijäpersoonaansa muille pihan asukeille (ja erityisesti sille ihanalle tammalle joka menee edellä). Saan tietysti muunlaisiakin viboja, silloin kun se riekkuu peloissaan tai oikeasti hermostuneena, ja siihen on sitten tietysti reagoitava eri tavalla. Mutta pointti oli ehkä se, että minun ei useinkaan tarvitse erikseen katsoa ruunaa, että tiedän mikä meininki sillä on. Välillä menen aivan laput silmillä ja sen tunnelmat tuntuvat kuin tuuli joissain tietoisuuden reunalla.

En tiedä. Mystisiä juttuja. Voihan olla, että olen oppinut tulkitsemaan sen hengitystä, puhinoita, askeleita, ilmeitä ynnä muuta niin varkain, että en ole edes tajunnut, ja "suomennan" niitä sitten omalle kielelleni, ja nyt se kaikki muka tuntuu sitten tosi mystiseltä. :roll:

Ruuna on tosi ilmeikäs ja "puhelias" kaveri muutenkin, eli jos puuhalisin hienovaraisemman kaviokkaan kanssa, kaikki viestit voisivatkin mennä ohi niin että tukka pölisee. :D Mukava on joka tapauksessa, että se haluaa ottaa kontaktia ja keskustella asioista niin päättäväisesti, että jopa minä pahvikin tajuan ainakin osan viesteistä. Puhun sille tietysti paljon itsekin, ja välillä kyllä tuntuu, että se oikeasti kuuntelee ja ehkä ymmärtääkin jotain. Jos ei muuta niin fiiliksiä ainakin. ;)
Avatar
anutus
 
Viestit: 118
Liittynyt: Ti Loka 12, 2010 1:55 pm
Paikkakunta: Oulu

Re: intuitio

ViestiKirjoittaja LaumanSielu » Su Huhti 20, 2014 2:17 pm

Intuitio ei ole oikeastaan vaisto sen enempää kuin on kuulokaan.

Vaistoksi sitä kutsutaan sen takia lähinnä, että ihmisiltä on tuo aisti surkastunut.

Ennenkaikkea se on siis aisti asioiden todellisesta tilasta ja ympäröivästä luonnosta.

Tiede on vasta nyt ymmärtämässä, että metsätkin ovat ikäänkuin "internetissä" kaikki kasvit ja sienet ja eliöt keskenään. Varsinkin nuo puiden sienirihmastot ovat tärkeitä tässä koska ne yhdistävät koko ekosysteemin toisiinsa, kuin kaapelit ikään ja puut voivat kommunikoida pitkienkin matkojen päästä.

Itse intuitio taas on toinen tieteenalansa ns. kvanttifysiikka. Koko fysiikan ala on varsin vaikeaselkoista eikä ole planeetalla yhtään tieteensä miestäkään joka voisi sen ymmärtää täysin.

Yksinkertaistettuna ottakaamme kvanttitietokoneen periaate jollaisia nyt on valmistunut ensimmäisiä kappaleita. Kun tavallisessa tietokoneessa on vain kaksi vaihtoehtoa, bittiä, eli ykkönen tai nolla: kvanttitietokoneessa on olemassa kummatkin vaihtoehdot samaan aikaan.

En lähde sitä sen syvemmin ruotimaan, mutta tässä käy ilmi tämä perustavanlaatuinen ero perinteiseen ajattelumalliimme "Tuossa on omena pöydällä. Joko se on siinä tai ei ole."

Intuitio on ikäänkuin kuin kaikkien aistiesi yhteissumma ja ennenkaikkea, hienovaraisten asioiden aistimista. Kaupungeissa ihmisten aistit ovat yleisesti ottaen huonossa kunnossa ja myöskin aivot sekaisin kaikesta sähläämisestä ja luonnottomasta metelistä jne.

Kyse on siis ennen kaikkea siitä, että pystyt tulkitsemaan ympäröivän luonnon olemusta. Tämä ei onnistu ellet itse ole myös vahvasti osa tuota luontoa, muutoin olet täysin "eri taajuudella".

Konemaiset ihmiset ymmärtävät koneita, kun syöt koneista tullutta ruokaa, elät kuin kone, ajattelet kuin kone, elät koneiden kanssa.

Intuitio ei ole sen maagisempi asia kuin on sekään, että ennenvanhaan ihmiset ovat selvinneet luonnon armoilla.

Karu fakta on vain se, että nykyään ihmiskunta on taantunut henkisessä ja fyysisessä kehityksessään taaksepäin ajassa: jonnekin kohti alkulimaa.
Avatar
LaumanSielu
 
Viestit: 3
Liittynyt: Pe Huhti 18, 2014 12:40 am

Re: intuitio

ViestiKirjoittaja orvari » To Touko 29, 2014 12:46 pm

Itse olen paljon miettinyt ihmisten aistimaailmaa joka nykytieteen mukaan perustuu viiteen: haju, kuulo, maku, näkö ja tunto. Tämä perustuu valtaosin siihen että vastauksia etsitään yleensä ulkoisesta maailmasta sen sijaan että niitä alettaisiin tutkimaan ihmisen sisäisestä maailmasta katsottuna.

Hyvänä esimerkkinä voin kertoa että 2000 luvun alussa burn outtiin sairastaneena suljin ulkoisen maailman kokonaan pois ja sisäinen tunnemaailma aisteineen avautui täysin erilaiseen maailmaan. Tämä maailma oli samalla pelottava mutta puoleensavetävä. Itse en todellakaan tiedä mitkä asiat kokemistani tilanteista oli totta ja mitkä oli mielikuvituksen tuotosta. Kuitenkin tämä sai aikaansa mielettemön itsetutkiskelun jota myöhemmin aloin harjoittamaan hevosten avulla. Kyseessä oli tilanne jossa aivot olivat ylikuormittuneet ja tämän seurauksena analyyttinen aivotoiminta reistaili, tämä johti siihen että vastaukset kysymyksiin tulivat muistilohkosta.

Hevosten kanssa olen toistakymmentä vuotta tutkiskellut heidän aistimaailmaansa peilaten niihin tieteellisiin tutkimuksiin joita hevosille on tehty nykytieteen avulla samalla kun otan mukaan niitä vanhoja opittuja menetelmiä joita hevosten kanssa ollaan tehty ennen nykytieteen mukaan tuloa. Hevosta voi mielestäni verrata hyvin pitkälle ihmiseen jolla analyyttinen toiminta aivoissa reistailee. Hevoselle vastaukset tulee hyvin pitkälle muistilohkon kautta ja tämä siksi että hevonen ei juuri analysoi asioita kuten me ihmiset sillä niillä ei ole samantapaista aivotoimintaa.

Olen tullut itse analyysin kautta hieman samaan tulokseen kuin tulkinnassani hevosten suhteen. Me ihmiset olemme yhtä erehtyväisiä niiden aistien suhteen jotka ovat meidän perus aistien ulkopuolella kuin hevosemmekin. Hevosella on paljon asioita jotka perustuvat vaiston varaan, mutta samalla tavalla kuin me ihmiset nekin tekevät vääriä johtopäätöksiä. Ihmismielessä taas ylilyöntejä tulee enemmän koska analyyttinen aivotoimintamme helposti sekoittaa tunnetut ja muistetut asiat väärin. Kun huolestumme jostain asiasta ja aistimme on herkät saattaa tulkintamme hyvinkin muuttua virheellisiksi. Itse luulen että tämä johtuu siitä että osaamme aistia primitiivisiä asioita hyvin, kun taas hieman monimutkaisemmat asiat usein johtaa vääriin johtopäätöksiin.

Hevoset ovat aivan samalla tavalla kuin me ihmiset vieraantuneet niiltä vanhoilta aistin varassa vallitsevilta tilanteilta. Ennen ihmiset asuivat luolissaan ja olivat olosuhteiden pakosta varpaillaan ympärillä olevista asioista sekä vaaroista. Samalla tavalla nykyhevonenkin pääsääntöisesti elää vaaratonta elämää, varsinkin jos me ihmiset olemme osanneet ottaa sen huomioon niiden koulutuksessa. Sen sijaa nykyhevonen saattaa olla hyvinkin huolissaan koska osalla nykyihmisistä on niin vaikeata asettua näkemään hevosen kulttuuria sen silmistä katsottuna jä näin olleen aiheuttaa sille vaikeuksia.

Luulen että meidän aistimaailmamme ei sinäänsä ole millään lailla heikentynyt vanhasta, vaan meidän analyyttinen maailma on vahventunut informaatio tulvasta johtuen. Meillä on tänä päivänä erilaisia asioita kuin ennen vanhaa joidenka ympärillä selviytyäksemme kamppailemme. Osa ihmiskunnasta kamppailee vielä tänäkin päivänä primitiivisimmissä olosuhteissa kuin me hyvinvointi yhteiskunnassa mutta kuitenkin paremmalla tietoisuudella kuin aikaisemmin.
Avatar
orvari
 
Viestit: 172
Liittynyt: Ke Marras 11, 2009 6:58 pm
Paikkakunta: Kokkola

Edellinen

Paluu Hevostelu yleensä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 1 vierailijaa

cron